http://ritnin.blogspot.com/

Tervetuloa! :)

Meillä oli ihan hirmusen mukava Eckerön reissu. Matka meni kivasti, kelit suosi, mutta tulokset ei niinkään. Hyllyä tuli ja yks kymppi. Omia ohjausvirheitä, joten hyvin ansaittuja tuloksia siis. Pari rataa kolmesta oli kokonaisuutena ihan ok ja pysyi kasassa. Halli on puitteiden osalta mitä mainioin kisapaikka. Siellä tulee helposti vietettyä koko päivä ja seurattua muiden ratoja. Toisella radalla oli käytössä ainoastaan käsiaika, joten se aiheutti muutaman kysymysmerkin kun tuloksia seurattiin. Muutama koirakko nähtiin myös uusivan radan ilmeisesti näiden aikaongelmien vuoksi. Ahvenanmaa muuten on näin talvisaikaan hyvinkin hiljainen, eikä siellä tainnut illalla olla yhtä ravintolaa lukuunottamatta muita edes auki. Aikaisemmista vuosista ollaan jotain opittu ja varattiin pöytä sieltä etukäteen kummallekin illalle. 

Tässä alla on video lauantain toisesta radasta, joka hyllytettiin takakulman hypyllä. Iski täydellinen jäätyminen ja paniikki kun Ritni vilkaisi renkaan jälkeen puomia ja meillä oli siisti nolla alla. Niin ansaittu hylky mulle huonosta ja epäreilusta ohjaamisesta. Tässä videossa huomaa myös tuon Ritnin herkkyyden mun ohjaukselle. Huonosta roikkovalssista puomin jälkeen rokottaa heti ja jostain mun askeleesta lukee ilmeisesti myös sen viimeisen putkenkin väärin. Kuulolla se on silti ja odottaa ohjeita, eikä lähde ampumaan suunapäänä. Kulkee vaan välillä vähän turhan liukkaasti suhteessa mun savumerkkeihin... Melko haastavaa. 

Viikolla ollaan tehty tokoa, paimennettu pari kertaa, agiliidetty ja käyty vetovaljailla lenkillä umpihangessa. Meillä on siis hirveesti lunta! Joka ilta saa tehdä lumihommia ja aamulla tilanne on jälleen ihan toivoton. Mistä tää kaikki lumi tänne sataa?! 

Tokon osalta on tehty tunnaria, kaukoja ja ohjattua. Ei oikeen muuta. Vaikuttaa nyt ihan kivalta liikkeet kokonaisuudessaan, joten en koe tarvetta hinkata niitä. Saatan korkeintaan saada ne huonommaksi. Tunnaria tein ehkä viis toistoa tuossa autokatoksessa suojassa suurimmalta tuulelta ja hienosti pelaa. Tein ympyrää ja kymmenen kapulan suoraa. Nyt tein vielä treenin alkuun tämän, joten kierroksetkin oli sopivan korkeat ja otolliset mahdollisille virheille. Hyvin ja rauhassa haistelee koko rivin. Loppuun tein vielä kummatkin paikallaolot reippaan minuutin mittaisina. 

Paimennuksessa tehtiin häkitystä ja häkin sisässä olevien lampaiden ja ulkopuolisen lauman väliintuloa. Helposti selitetty. ;) Ulkopuolinen lauma liimautuu kovasti kiinni toiseen ja pyörii pyöröhäkin ympärillä ja on todella haastavaa erottaa niitä toisistaan. Siitä taitaa olla kuukauden verran aikaa kun viimeksi tätä tehtiin ja silloin menetin hermot täysin kun en meinannut onnistua. Jotain ollaan siitäkin kerrasta opittu, sillä nyt tässä ei ollut pienintäkään ongelmaa! Teki teknisesti muutenkin hienosti hommia. 

Jos aglitytreeneistä olisi kuvamateriaalia torstailta tarjolla, niin julkaisisin sen mielummin kuin tuon Eckerön videon. Oli meinana kerrassaan hieno menopeli! Ei rimoja, ei keulimista vaan taitavaa ja tarkkaa menoa. Tehtiin tuolta reissusta yhdestaä kolmosten radasta pätkä, joka saatiin tehtyä kolmella eri tekniikalla hienosti. Näistä treeneistä jäi kyllä kerrassaan hyvä fiilis jos vertaa tuohon Eckerön jälkeiseen pieneen masikseen..

Tänään ajeltiin jälleen Somerolle ratatreeneihin. Oltiin pellolla ja ajatuksena oli tehdä kisamainen suoritus. Tuuli oli kova ja oma ääni katosi osittain tuulen mukana. Hiki tuli siellä hangessa tarpoessa. Kovin oli opettavainen reissu jälleen kerran. Ensinnäkin lähetin koiran tolpan vasemmalta puolelta hakemaan oikean kautta. --> VIRHE. En ole koskaan ajatellut, että se koirahan periaatteessa leikkaa linjan jo tuossa lähetyksessä ja siitä tippuu pisteet. Olen aina ajatellut, että se leikkaus koskee vain siellä kaarella tapahtuvaa leikkausta. No joo.. sama asia, ymmärrän. ;)) Vaalea tukka.

Hakukaaret oli hyvät ja lähetin tolpalta. Oiskohan matkaa ollut vajaa 100 m. Ehkä. Ensimmäisessä lähetyksessä valui vähän yli, mutta toinen oli hieno ja tuontikin oikein nätti. Poispäinajo vetoa vastaan oli kompastuskivi kaikille tänään. Pari metriä eteenpäin ja taas stoppi. Otettiin toisella kierroksella kuljetusta eka pätkä ja poispäinajolla poikittainen sivu. Kulki huomattavasti paremmin. Huomasin nyt myös, että sisäflänkkien maahanmeno luistaa sellasen metrin lähes aina, joten menee vähän soutamiseksi. Vaatii ehkä kevyen kuriinpalautuksen tulevana tiistaina. Voi kirppu parkaa. Loppuun reipas tunti pentujen palluttelua. Voi hyvänenaika! Yksi yrittää väkisin viedä mun sydämen! 

Tammikuussa 2011 kisattiin Ritnin ensimmäinen virallinen agilitystartti. Muistan radat edelleen ulkoa, samoin virheet ja onnistumiset. Muistan pohtineeni pitkään aloittamisen ajankohdan oikeellisuutta, mutta Eckerön matka vei mennessään. Näin jälkikäteen ajatellen, meidän aika ei todellakaan olisi ollut vielä tuolloin. 

Helmikuussa käytiin Piiralla  jälleen ja saatiin suositus uudesta uintiharrastuksesta. Käytiin Hyvinkäällä uimassa joitain kertoja ja Ritni tykkäsi. Pakkanen puri ulkona ja Mutkan ulkoilutus vaati monta kerrosta vaatetta. 

Maaliskuussa napsahti Turusta ensimmäinen nollavoitto hyppyradalta. Tuntui kivalle. Kisattiin tämän jälkeen vielä muutamia kisoja, joiden jälkeen jäätiin pitkälle treenitauolle. Palattiin loppusyksystä vasta uudelleen kisakentille. 

Huhtikuussa oltiin Levillä ja käytiin samalla reissulla myös Pallaksella ja Ruotsissa. Ainoastaan Ritni oli matkassa mukana. Piti käydä bongaamassa tunturisopuleita hienossa kevätsäässä tunturissa, mutta Mika tyypilliseen tapaansa mulkkasi johonkin sulaan ja suunniteltu reissu jäi lyhyeksi. Treenattiin ahkerasti koko kevät tokoa, mutta erityisesti mieleen jäi tunturitokot Levin huipulla päivittäin. Ilmat oli hienot ja lämpimät. 

Toukokuussa kisattiin ensimmäinen voittajan tokokoe tuloksella 267p paikkamakuun nollauksesta huolimatta. Saatiin kilpailuoikeus EVL:ään. Tästä kisasta jäi erityisen hyvä mieli. Enempää en olisi voinut tuolta koiralta edes pyytää. <3 Meidän paras kisa ikinä fiiliksen ja kaiken muunkin osalta. Ritni oli timanttinen ja yhteistyö oli parasta. Paimennettiin myös ahkerasti ja aloin pääsemään samalle aaltopituudelle tuon rämäpään kanssa. Mutkan päivien ilo tuli sadettimesta nurmikolla. Mummo oli täysissä voimissaan vielä tuolloin. 

Kesäkuussa vietettiin viikko lomaa. Käytiin hikoilemassa tokon SM-kisoissa, josta jälkipolville ei jäänyt kerrottavaa. Vietettiin juhannus mökillä uiden, saunoen ja tokoillen täydellisellä nurtsilla isolla jalkapallokentällä. Mutka sai ensimmäisen rytmihäiriön ja sitä surtiin porukalla. Vanhuus(ko) kolkutteli ovella? 

Heinäkuussa rakennettiin uutta terassia ja paimennettiin paljon. Piti tehdä päätöksiä ensimmäisten paimennuskisojen osalta, sillä ilmoittautumiset oli ovella. Päätettiin siirtää loppusyksyyn ja pysyä päätöksessä. Ritni pääsi ensimmäisiin oikeisiin töihiin paimennuskisoihin. Tolppakoiran hommat oli muutamaankin kertaan meidän ohjelmistossa kesän aikana. Kilometrejä taittui auton mittariin tuhoton määrä ja ostettiin mulle uusi pikkuauto. :)

Elokuussa vietettiin vielä neljä viikkoa lomaa. Taisin päivitysten perusteella ainoastaan paimentaa, vähän tehdä agilityä ja vielä vähemmän tokoa. Hypättiin paimennuksen osalta aimo harppaus eteenpäin ja saatiin kisakaaret sujumaan. Koin valaistumisen koko lajin suhteen ja tuntui, että koko kesä loppuu lyhyeen. Mikalla oli heinäkuun lopussa synttärit ja käytiin sen kunniaksi lentämässä Ollin kyydissä Helsingin yllä pienlentokoneella. Olipa mahtava kokemus! Kiitos Kati ja Olli! 

Syyskuussa harjoiteltiin paimennuksessa jakoja ja kahden lauman hallintaa. Käytiin agilityn epiksissä testaamassa taitoja tauon takia. Tehtiin pyörälenkkejä meiltä hiihtomajalle ja Mutka oli loistavassa kunnossa! 

Lokakuussa syntyi Tatu. Rakkaan siskon suukkosuu poika. Meidän kaikkien silmäterä. Se ainokainen. Ritni korkkasi Kirkkonummella taas agilitykisat pitkän tauon jälkeen ja nappasi voittonollan ja toiselta radalta vitosen. Olin ylpeä itsestäni ja meistä. Tuntui siltä, että tästä voi sittenkin vielä tulla jotain. 

Marraskuu. Surullisin ja synkin kuukausi ikinä. Mutka nukkui pois ja tuntui, että kaikki muutkin vaikeudet ja menetykset varjosti meidän eloa. Ei pelkästään näiden nelijalkaisten osalta, vaan muutenkin. Ritni väläytteli taitojaan ja teki keväästä saakka jatkuneen tauon jälkeen toisessakin kisassa nollan ja nousi kakkosiin. 

Joulukuussa vietettiin entistä enemmän aikaa kolmestaan. Ritnin ja Mikan välinen suhde muuttui isosti Mutkan poismenon jälkeen. Niistä tuli paljon läheisempiä. Ritnistä tuli meidän ainoa silmäterä ja sen käyttäytyminen oli myös sen mukaista. Syötiin pitkiä aamiaisia kolmistaan, jokainen omalla tuolillaan (!) ja Ritni oli mukana kaikkialla. Töissä, kaupassa, kylässä ja missä vaan. Treenattiin paljon tokoa ja käytiin paimentamassa sisähallissa. Ritnillä oli EVL:n liikkeet kasassa ja yritettiin löytää meille kisapaikkaa.

Vaikka paljon hienoja asioita on liittynyt tähänkin vuoteen, on päälimmäisenä mielessä valitettavasti ne surullisimmat tapahtumat ja asiat. Tiedän Mutkan eläneen hienon ja pitkän elämän, mutta mitkään viisaat sanat eivät vähennä sitä surua ja ikävää, jota edelleen tunnen. Eikä tarvitsekaan. 

Enkelikoirat.

Tukka takana elämä edessä. Kesä 2010.

Ritni sai hierontareissulla tuomion turvonneesta keskivartalosta. Otimme kopin tästä ja myönsimme asian pienen nikottelun jälkeen. Sanotaanko näin, että olemme herkutelleet suruun. ;) Eikai sentään. Mutkan poismenon jälkeen treenimäärä varsinkin tokon osalta on lisääntynyt huimasti ja uskon, että tällä on iso vaikutus asiaan. Vaikka palkkaus tapahtuukin pääosin lelulla, niin kyllähän vaihdan joka kerta pallon namiin, koska tokokoira ei muuten pallosta irrota. Tämän päivän treeneissä sai siis kaksi nakkia. Taitaa tulla siis niistä ja aamuisesta pikkusormen paksuisesta kierretikusta. Näin uskon. Vähennämme määrää ja pienennämme paloja. Treenimäärää ei tiputeta. ;)

Eilen tehtiin ennen 7km vakkari-iltalenkkiä tokot alakentällä. Joku paukutteli muuten viereisellä kadulla jo jotain pommeja, mutta sepä ei meidän menoa haitannut! Meidät tullaan näkemään samalla kentällä uuden vuoden aattona klo 00.00 tokoilemassa. Häiriötreeniä ihmisille, jotka vihaa pakkojuhlintaa! Sen voin luvata! 

Alkuun seuruu, joka oli hitaan käynnin osalta rumaa, mutta muuten ok. Mika oli mukana ja kysyi "kuuluuko tuon takapään käydä vähän alempana tuossa hitaassa askelluksessa, kun astut vasemmalla jalalla maahan?" - Ei kuulu. En jaksanut liiemmin jäädä asiaa veivaamaan, mutta loppuun sain ihan hyvän pätkän taas onnistumaan ja palkattua siitä. 

Kaukot pitkästä matkasta hyvät, samoin lyhyeltä tekniikka. Zetan tein kisamaisesti ja oli hyvä. Vaihdot maahan, seiso, istu. Loppuun luoksetuloa kierrosta. Suoraa ja stoppien kera. 

Tänään tein Reinen liikkuroimana alkuun ohjatun. Kentällä on vain kaksi lamppua, joten oli aika hämärää ja kapulat näkyi huonosti. Kyttäsi kovasti liikkuria taas. Kontaktin jälkeen lähetin merkille. Ihan ok merkki, mutta ajatus oli jo kapuloilla. Toistin uudestaan merkki, vaikka olikin jo siellä. Korjasi ja palkkasin tästä. Ehkä vähän huono palkkauskohta, koska ajatus ja paino oli jo kapulan suunnalla. Tehtiin muutamia toistoja ja saatiin aikaan muutama vähän jähmeämpi merkki. Laukalla menee kyllä ja ihan ok vauhtia, mutta se ilme on niin kapuloissa. Se ärsyttää ja siitä en pidä. Yhden merkin jälkeen päästin noutamaan ja sen jälkeen loppumerkit oli hyviä. Sai kai purettua itsensä vihdoin ja nollattua. Ehkä.

Tämän jälkeen ruutu. Merkki hyvä, samoin itse ruutu. Tämä tuntuu nyt liikkeenä jo tosi varmalta. Ei ahdista mua millään tavalla. Tehtiin muutamia yksittäisiä merkkejä kun mietittiin, että onko se liian tiiviisti siinä merkillä. Satunnaisesti saa polkaistua sen merkin vauhdissa kumoon ja välillä menee niin lähelle, että asettaa rinnan lähes siihen kiinni. Nyt teki kyllä ihan hyviä merkkejä kun niitä testailtiin. 

Loppuun taas zeta. En keksinyt muutakaan treenattavaa kun mietin. :) Tein muutamia jäävien kiertoja. Seisomisessa se on hassu. Sitä ottaa koko juttu ilmeisesti aivoon sen verran paljon, että mun kiertäessä sen taakse oikealta puolelta, se kääntää pään jo siihen suuntaan mistä tulen. Se myös jähmettyy niin outoihin ja epäloogisiin asentoihin ettei tosikaan. Ei korjaa kyllä mitään jalkaa. Itse liikkeessä seisominen on paljon rennompi, eikä tee samanlaista jähmettymistä kuin noissa yksittäisissä. Huvittava tapaus. 

Kaksi pahansukuista koiraa nautti taas täysin rinnoin vapaudesta metsässä ja kuraojista. Mahtaakohan toi pieni kiusanteko noissa kuraojissakin olla jotenkin geeneissä? Ainakin se ihmisen ranteesta pureminen selkeesti ainakin on.. *huoh*

Avotakkakoira toivottaa valkeaa Joulua. <3

Huomenna mennään iltapäivällä meidän treeniryhmän kanssa ratsastamaan! Melko hurjaa! Suurin osa ryhmäläisistä on miehiä. Musta on hienoa, että näillä herroilla on asenne kohdallaan! Ei mitään vellihousuja siis! 

Joulurauha ei ihan vielä astu tähän taloon. Eilen käytiin tekemässä pienet tokot alakentällä. Seuruuta, joka oli ok. Nyt tuntui, että hidas oli paras, sitte juoksu. Näin se ehkä vaan menee, että tässäkin lajissa voi treenaamalla kehittyä. ;) Kaukoista ei jäänyt oikein mitään fiilistä, koska tuntui ettei tuo ihan jokaista käsimerkkiä nähnyt sieltä kaukaa. Oli niin kamalan pimeää, vaikka kentällä pari valotolppaa onkin. Luoksetulon stopista tein maahanmenoa kierrosta. Kävin nyt kerran palkkaamassa pallolla sen luona stopin jälkeen. En huomannut eroa seuraavissa, mutta ehkä ainakin sitä malttia saa tolla kasvatettua huomaamatta. Pitänee jatkaa satunnaisesti.  

Huomenna on vuorossa hieronta. Tulee sopivasti ennen joulua ja nyt on hyvä hetki pitää myös pieni tauko treeneistä. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta. Muistetaan kuitenkin, että on pariin otteeseen täräyttänyt päin lampaita tässä syksyllä, eikä ne varmasti ole ainoat pikku törmäykset. Muuten on liikkunut ihan ookoosti, joten sen suhteen en odota mitään järisyttävää tuomiota. 

Perjantaina meillä on vielä tiedossa Ritnin kanssa lääkärikeikka. Tosi inhottava juttu näin ennen joulua ja ylipäätään, mutta pitää nyt käydä hoitamassa ettei vaan vaurioita silmää. Ritnillä on siis toiseen silmään mennyt roska, joka on jäänyt kiinni silmämunaan. On aika sisäsyrjässä silmää ja on kovin pieni, joten en ole onnistunut sitä ohjeista ja opastuksista huolimatta saamaan sieltä vedellä ja ruiskulla irti. Lisäksi en ole kovin innostunut sorkkimaan noita silmiä ettei vaan saada isompaa vahinkoa aikaan. Matkataan siis silmälekurille vielä ennen joulua. Sen jälkeen astuu se paljon puhuttu rauha tähänkin taloon. 

Jouluksi saapuu myös tädin oma suukkosuu Tatu ilahduttamaan meitä tänne takapajulaan. Ritnihän on hyvinkin innostunut tästä uudesta tulokkaasta. Tatun ollessa viikon ikäinen oltiin kyläreissulla ihastelemassa tätä pientä nyyttiä ja Ritni osoitti jälleen olevansa maailman viisainta koirarotua. Tatu nukkui sohvalla peiton alla ja Ritni nukkui sen vieressä. Tatulla oli peiton alla irronnut toinen sukka, jonka Ritni huomasi. Se pisti nenän peiton alle ja otti toisessa jalassa jäljellä olevasta sukasta kiinni, ja veti sen myös pois. Istuttiin iskän kanssa ihan sanattomina vieressä. Tämän jälkeen se töni nenällään pudonneen peiton Tatun päälle ja peitteli sen. Useaan otteeseen. 

Mitä tähän enää voi lisätä? --> Maailman viisain koira(rotu). (Mikan näkemys on, että tuo rotu tulee lisätä tuonne perään... ;))

Miehet palkitsee itseään Rukan afterissa ja me Ritnin kanssa Mustin ja Mirrin herkku- ja leluosastolla. Tyylinsä ja makunsa kullakin. Mika on siis reissussa, eikä mekään olla kotisohvalla takapuolta puudutettu muutamaan päivään. 

Musti ja Mirri tarjosi meille uuden paksumman Back on Trackin sijan uuden narulelun, kassillisen luita ja ylirumat Ratian valjaat. Ne oikeesti on mitä hirveimmät kuosiltaan, mutta oli ainoat jotka istui jotenkin. Niissä on välipala kaula- ja maharemmin välissä, jota ei esim Hurtan valjaissa ole. Istuu siis ihan ookoosti. Ulkonäöstä jouduttiin nyt tinkimään.

Kamapörssi. Uusi narulelu, uudet Ratian ylirumat valjaat. 

Tiistaina paimennuksen treeni painottui jakoihin ja häkitykseen. Lisäksi tehtiin kahden lauman irrottamista toisistaan. Ajatuksena oli se, että pienistä aidan ja lampaiden väleistä tungetaan läpi, vaikka tilanne olisi mikä. Ihan kivasti saatiin kuitenkin menemään koko treeni, vaikka alussa taas pipo kiristi otsaa vaikka ja kuinka. Eniten haastetta aiheutti meille kahden lauman irroitus toisistaan. Häkki oli vielä pyöreä ja ulkopuolella olleet lampaat tukeutui niin kovin sisäpuolella olevaan laumaan kiinni, että pyörivät ympäri häkkiä. Tulevana tiistaina on vielä viimeiset treenit ennen joulutaukoa. 

Agilityssä tehtiin karsinnoissa ollutta rataa. Siinä oli yksi kohta, jossa hyllytettiin oikein urakalla ja tuntui ettei muutamaa ohjaajaa lukuunottamatta oikein kukaan onnistunut siinä järkevää suunnitelmaa toteuttamaan. Ajatus oli tehdä se kuten itse olisi tehnyt sen juurikin noissa kemuissa. Lähdin leikkaamalla rakentamaan omaa suoritustani ja onnistuin siinä kaksi kertaa peräkkäin. Tekninen kauneus oli siitä kyllä kaukana, mutta onnistumisen tunne on aina mukava. Sen jälkeen hinkattiin useaa eri vaihtoehtoa persjätöstä vaikka ja mihin, jonka jälkeen onnistumisen tunne ei ollut enää läsnä. Muistelemme siis tästä treenistä vain kahta ensimmäistä vetoa. ;)

Tänään meidän tokoporukkaa kävi kouluttamassa Mannerin Nina. Oikeastaan koulutus/ tsekkaus tuli meille tosi hyvään kohtaan, koska halusin kuulla mielipiteen näistä omista heikoista kohdista ja niiden edistymisestä. Tein ohjattua, luoksetuloa ja ruutua. Ohjattu siis siksi, koska kyttää liikkuria ja kapuloita. Meni reippaasti, teki kivaa merkkiä ja oli hyvin pätevä. Seurasi kyllä liikkuria, mutta se ei mitenkään vaikuttanut sen suorittamiseen. - Minkälainen sitte on se sen huono merkki? - Sellanen, jossa sillä on väärä fiilis sen tekemiseen. No huonoa merkkiä ei saatu sitä tekemään, mutta jos nyt tekee sitä "puolivaloilla" niin huomautetaan asiasta. 

Luoksetulo ja ruutu oli tarkoitus tehdä peräkkäin, koska jossain vaiheessa hakeutui luoksetulon aloitusmerkille ruudun sijan. Silmäili siis kaikkea mahdollista. Treeni on tehnyt tehtävänsä. Ei pienintäkään vilausta luoksetulon suuntaan. Hyvä merkki (keilausta lukuunottamatta) ja suora linja ruutuun. Tämä jätettiin tähän ja kaikki ns. ongelmat haudattiin, koska niitä ei ollut. Salla vaan hifistelee ja hienosäätää mielessään. 

Luoksetulosta stoppi erinomainen. Sen oikeastaan teidänkin, se on sen juttu. Maahanmeno vajaa. Tehtiin sitä putken kautta joitain kertoja. Tekniikka hyvä ja reagoi heti käskyyn. Nopeampaa ei voi vaatia. Joku tuomari ei välttämättä pidä tuosta sen V-tyylistä jolla syöksyy maihin, mutta se vaan on sen tyyli tehdä se, eikä sitä kannata lähtee viilaamaan. Menee näyttävyys koko jutusta. 

Mukavaa oli kuulla, että meillä on kaikki jutut kivasti kasassa. Hienosäätöä ja viilausta voi tehdä aina, mutta kaikessa se ei ole tarpeellista. Nyt ehkä uskallan ilmoittaa sen oikeasti kokeeseen. 

Tässä vielä muutama tipsi, mikä pitää muistaa jatkossa: 

Ohjattu: Vaadi katsekontakti ennen merkille lähetystä tai opeta koira ottamaan kontakti liikkurin "käsky"-sanasta. Tällä saa katkaistua kyttäämisen.

Luoksetulo: Pidennä pysäytysten odotusaikaa. Tee putkesta pysäytykset välillä niin, että palkka viedään pysäytyksen jälkeen koiran luo. Ei aina heittoa. 

Ruutu: Tarkkana merkillä odottamisen kanssa. Vähintään kolme sekuntia..

P-istuminen: Anna istua luonnollisessa asennossa --> tällöin ei liikuta toista etujalkaa jätössä. Unohda epäluonnollinen näyttelykoirapönötys. Istuu hyvässä asennossa itsenäisesti. 

Onkohan tosta treenaamisesta sittenkin jotain hyötyä? :)

Tokon jälkeen hyppytekniikat Katin kanssa. Perussarja lämppäriksi, sen perään taipuminen ja loppuun korkeuden arviointi. Päteviä pomputtelijoita oli.

Huomen aamulla ois vielä viikon viimeiset agilitytreenit. Mahdankohan jaksaa rutistaa itsestäni vielä sen irti tälle viikkoa? - Huominen näyttää!

Kuten tosta menneen viikon suunnitelmasta näkyy, ei olla hirveesti tehty noutoja parhaillaan. Ritnillä ne on ollut kokoajan tosi hyvät, ja olen ainoastaan tasaisesti muistutellut niiden olemassaolosta. Joitain teknisempiä juttuja ollaan niiden osalta tehty, kuten vinoheittoja ja niiden palautuksia, hypyn vieressä merkkien ja lelujen häiriöitä jne. 

Mukavasti siis menee ja treenit saa jatkua ahkerasti. 

Lauantaina piti olla paimennuksen ratatreenit ulkona, mutta taivaalta satoi koko perjantain ja lauantain vettä, lunta ja jotain niiden välistä. Oli kaikkea muuta kuin paimennusilma, joten piti jättää väliin. Harmittaa hirveesti, koska vielä viikon puolessavälissä oli oikeinkin passeli ilma näille treeneille. No mutta onneksi tiistaina on taas normitreenit tiedossa. Jotain tyydytystä vierotusoireisiin. :) 

Tänään taas piti olla hallilla Teemun agilitytreenit. No ei ollut niitäkään. Höh. Oli jotain mutkia tullut matkaan, joten nekin treenit piti perua. Lähdettiin sitte pitkälle lenkille ja vetämään pieni setti tokoa tohon alakentälle. Kuluuhan se sunnuntai näinkin! 

Petteri. Ritnin uusi ystävä.

Osaltaan tähän mun pihalla olemiseen saattaa vaikuttaa meidän ryhmän eiliset epikset. Taidettiin mainostaa niitä lähes kaikkialla missä vaan voi, ja ihmismäärä oli valtava. Starttien määrä oli jotain 320 luokkaa, joten päivä ei ollut mikään helpoin. Taidettiin edellisellä viikolla naureskella, että mitähän sitte tehdään, jos osallistujia tulisikin 300!? :)) Taidetaan järkätä noilla tuotoilla joku korkeanpaikanleiri. ;) 

Loppupäivästä Juha yllytti lähtemään kisojen päätteeksi Vapun hyppytekniikan yksärille sen kanssa ja mitä tekee Salla? - "No mullahan on Ritni mukana ja palloja auto täynnä, joten mikäjottei!" Mäkkäriin yhdessä syömään ja sieltä vielä Sporttikselle. Kotona taisin olla klo 22.30. Rakkaudesta lajiin, tai jotain sen suuntaista..

Ritnin kanssa ollaan käyty peruskursseja parikin kappaletta Ulla Kaukosen opissa ja yhden jatkokurssin verran Vapun opissa. Ritnillähän ei ole ilmaantunut mitään merkittävää ongelmaa itse tekniikassa, joka toistuisi aina tasaisesti. Eilen tehtiin lämmittelyksi perussarjaa muutamia kertoja. Taidettiin tehdä kolme kierrosta, joista jokaisella paransi hienosti. Ensimmäisessä lähetyksessä oli vähän etupainotteinen. Taipuminen oli eilisen tunnin pääteema, ja sitä tehtiin viiden esteen kaarella, jossa väli oli talvikengillä laskettuna 6,5 askelta. Siitä syöttö ruotsalaisen (?) okserin kautta putkeen. Suunnista kaari vasemmalle oli hieman parempi, mutta mitään järisyttävän suurta oikealle ei löytynyt. 

Olen kyllä tietoinen siitä, että tuon koiran virheet itse radalla ei johdu huonosta hyppytekniikasta eikä aivottomuudesta, vaan omista pakkoliikkeistäni ja sen häiritsemisestä. Lämmittää aina yhtä suuresti mieltä, kun kuulee ammattilaisen suusta, että tällä koiralla on aivot oikealla paikalla ja se käyttää järkeä työskennellessään. 

Sohvaperuna on taas myös ahkerasti tokoillut. Sunnuntaina, maanantaina ja tänään tein ihan hyvän mittaiset treenit. Nyt paikalla istuminen ja makuu alkaa olemaan hyvät ja tekee selkeästi töitä niissä, eikä ainoastaan hengaa. Muissa liikkeissä ei mitään mainittavaa, mutta ohjattuun pitäisi saada paljon liikkuritreeniä. Tekee hyvin yksin treenatessa, mutta satunnaisesti kun käyttää liikkuria kapuloiden viennissä, niin jää silmä päälle. Lähtee kyllä merkille, mutta katse ja ajatus on jo kapulalla. Rasittavaa. 

Lisäksi sain hetkellisen päähänpiston, että muokkaan seuraamisen asentoa hieman paremmaksi. En tiedä miksi, koska mun mielestä sen asento on ollut aina hyvä, mutta tänään se ei ilmeisesti miellyttänyt omaa silmää. :) Taisi ehkä pari kertaa tehdä nokalla sellasta kuokkimis-liikettä eteenpäin, jonka perusteella koin tarvetta vähän fiksata sitä. No mutta en fiksaa enää. :) Se on varsin hyvä, eikä kaipaa mitään fiksailuja mihinkään suuntaan. Piste.

Sohvaperuna, joka vihaa hiirenloukkuja.

Viime viikolla ollaan muutamana päivänä tokoiltu, mutta muuten vietetty aika laiskaa elämää. Toki edellisenä viikonloppuna tuli käytyä kisoissa kolmen startin verran ja sunnuntaina agilityn osalta myös Teemun koulutuksessa. Kisat meni kutakuinkin surkeasti. Keskimmäinen rata oli suhteellisen siisti ja ok muutamia virheitä lukuunottamatta, mutta ensimmäinen oli jäätävin sitte hetkeen. Viimeisellä radalla oli viiden esteen loppusuora pitkillä esteväleillä. Mehän ei olla koskaan opeteltu eteen lähtemistä noin pitkältä matkalta, joten neljännen hypyn jälkeen pyörähti ja kääntyi kysymään "Ootko oikeesti tosissas?"  -Olin, mutta ei uskonut. :) Radat oli Jalosen käsialaa. Jatkamme treenaamista ja starttaamme seuraavaksi Eckerön kisoissa. 

Toko tuntuu parhaillaan hyvältä. Tai lähinnä siltä, että olen tässä kahlaillut kisakalenteria läpi ja katsastanut tulevia EVL:n kisoja. Muutamia potentiaalisia hallikisoja oli alkuvuodesta tarjolla, mutta vähän jännittää tuntemattomien hallien pohja ja sen pito. Pitäisi ehkä päästä koittamaan ensin, että kuinka pelittää. 

Tulevalla viikolla on tiedossa meidän ryhmän epikset, jotka on facebookin mukaan kokenut suuren suosion! Loppuviikosta agilityä ja paimennuksen ratatreeniä. Katotaan antaako ilmat myöden olla ulkona. Toivottavasti!