Olen Salla, 25-vuotta. Laumassa kaksijalkaisia edustaa myös mieheni Mika, joka kaikin mahdollisin keinoin pyrkii välttämään hallia ja ylipäätään koiraharrastusta. Hänet voi bongata kuulemma ensimmäisen kerran kentän laidalta siinä vaiheessa kun "kinkku" = Mutka, koluaa muitakin kuin Hippo-kisoja. Laughing Siinäpä siis meille tavoitetta ennen eläkettä! Toisaalta en tiedä olenko edes innostunut viettämään tätä laatuaikaa yhdessä... Kotimme on Kirkkonummella Sundsbergissa ja päivisin toimin rahoituspäällikkönä pankissa.

Tuota solvausta huomioimatta meillä asustaa kaksi rakasta hauvaa myös. Dobermanneja. Narttu Mutka, BH, JK1, AGI3 Red Label's Happy Harebell ja edellispäivänä miehisyytensä menettänyt uros Katto, Red Label's Impish Incider. Nimistä voisi kirjoittaa kirjan ja voi olla, että vanhoilla päivilläni sen vielä teenkin. Lyhyesti sanottuna, allekirjoittaneella on vain erittäin lennokas mielikuvitus ja jokaiseen on aina tarinansa.

Olen tyypillinen tapaus koiraharrastajana. Äiti ei ostanut koiraa, osti marsun. Marsku kuoli, tuli kissa. Jatkoin sinnikkäästi hakumetsässä käyntiä (ilman koiraa) satoi tai paistoi ja olin päättänyt, että jonain päivänä se tajuaa miten kovasti koiraa halusin. Ala-asteella halusin synttärilahjaksi uudet kumpparit, ettei sukat kastuisi umpipiilossa! Säälittävää. Halusin dobermannin, sain westie-Emman, Who's Stealing the Scen. Dobermannit oli kuulemma tappajia. Shocked Westie taas näytti kuulemma niin kivalta siinä koiranruokamainoksessa! Huipputyyppi se olikin, mutta kyykytti mut jokaisessa kisassa mitä sen kanssa kävin. Olin kotiseuramme hallituksessa nuorisojäsenenä monen monta vuotta kunnes muutin kotoa pois.

Monen vuoden etsinnän jälkeen löysin Mutkan ja tänäpäivänäkin se on hienoin asia mitä olla voi! Huoh... Kisaan sen kanssa agilityssa kolmosissa ja mikään ei ois niin hienoa kun saada ensimmäinen dobberi-AVA...!! PK-J
jälki on rakas laji, mutta pariin vuoteen ei olla yhtään kisaa ehditty kisata sillä saralla. Monipuolinen koira, jolla on valtava työmoottori.

Sitte meidän Katto Kassinen. Iso, mutta niin pieni poika. Rakastaa kaikkia ihmisiä isolla sydämellään, mutta valitettavasti ei näe kunnolla, joten tie jälki- ja suojelukoirana jäi niin kovin lyhyeksi. Hauskuuttaja , joka ehkä omassa pienessä mielessään nauttii siitä, että saa kaikki pelkäämään häntä kun hymyilee ja näyttää hampaita. a_bigteeth

Mutkan eläke tulee jossain vaiheessa väkisin vastaan ja tarvitsen pitkäkinttuisen agiliitäjän rinnalleni, joka pystyy valloittamaan myös pk-puolella. Dobberin kun sulkee tässä vaiheessa vaihtoehdoista pois niin jäljelle jää vain karvaisempia versioita. Näiden suhteen joutuu kotopuolessa käyttämään kiristystä, lahjontaa, puhelakkoa ym. Täyttä työtä siis sekin. Embarassed 

Tervetuloa siis seuraamaan vaiherikasta elämäämme, joka pitää sisällään paljon muutakin kuin ainoastaan näitä mustia otuksia!