Ja hermot niin kireenä! Mutkallahan on ollut nyt parin viikon aikana joku ongelma nukkumisen suhteen. Se herää joka pirun yö yhdeltä (TASAN!) ja alkaa vinkumaan. Meidät herätettyään on aivaan autuaan onnellinen saavutuksestaan, eikä sillä ole minkäänlaista hätää. Ei ulos, ei nälkä, ei mitään. Nyt ollaan yrietty hyvällä ja pahalla hoitaa sen rytmiä jälleen normaaliksi, ja tuntuu ettei mikään oikeen auta. Viime yönä laitettiin se kodinhoitohuoneeseen nukkumaan, ovet kiinni ja itselle korvatulpat päähän ja yläkertaan. En herännyt kertaakaan! Mika kyllä sanoi, että oli siinä ennen hänen nukahtamistaan yrittänyt vetää sellasta huommiovinkunaa jonkun aikaa, mutta oli lopettanut aika pian. Koppi heilahtaa, myös ensi yönä. ;) 

Mutkahan on ollut kohtuu rasittava aina tuon vinkumisen kanssa ja saa kyllä olla tyytyväinen ettei Ritni ole siitä millään tapaa mallia ottanut. Mahdollisuus on kyllä ollut. Sillä on tapana ilmoittaa ihan kaikesta vinkumisella. Tai vaikka ei olisi mitään syytäkään, niin saattaa vaan sohvalla makoilla ja viheltää. Mikaahan se pompottaa tuolla vitinällään ja marinallaan ihan kympillä. Mutka kitisee ja Mika tekee. Voi että ku ottaa aivoon pelkkä ajatuskin...

Seuraavaksi kuluneen viikon tapahtumia.

Sunnuntaina illalla vedettiin omat tokotreenit Riikan kanssa hallissa ennen meidän penturyhmää. Tein alkuun hyppynoudot puulla ja metallilla. Laitoin merkin hyppylinjalle häiriöksi. Oli ihan fiiliksissä ja päästi paluuhypyssä pienen murinan. Höh, melkoista! Meitä vähän Riikan kanssa nauratti, enkä sitte puuttunut asiaan millään tavalla. Tuo koirahan ei ikinä maailmassa pidä mitään ääntä, joten oli jotenkin hupaisa tilanne :) Itse noudot on todella hyviä. Hypyn jälkeen katsoi merkkiä, mutta ei reagoinut mitenkään. Toki tuo taitaa olla sille jo kulunut harhautusyritys. ;) Luovutuksessa pitäisi mun olla vähän näppärämpi ja ottaa huolellisemmin kapula siltä. 

Seuraavaksi ohjattu liikkurin kera, ilman keskikapulaa. Häiriönä ihan kapuloiden takana oli toinen koirakko treenaamassa. Reagoi Riikan "käsky"-sanaan ja nyki. Pitää huomioida tämä. Oli eka kerta meinaan. En ole edes ajatellut, että vois reagoida, kun ei ole koskaan tehnyt sitä ennen. Liike oli kokonaisuudessaan siisti ja nopea suoritus.

Ruutu kisamaisesti ilman loppua. Hallissa en ole ennen tehnyt, enkä ainakaan agilityesteiden seassa. :) Merkki hyvä, taisi kaasuttaessa polkasta sen päältä. Ruutuun suoraan ja paikka hyvä. 

Loppuun paikalla istuminen ja makuu. Kummatkin ok. Ei piiloa. 

Tiistaina oli paimennus. Pari kierrosta pitkiä kisalähetyksiä. Ekalla kerralla Marika tolppakoirana. Otti painetta siitä, mutta saatiin tehtyä hyviä lähetyksiä paljon. Nyt en huomannut eroa oikealla ja vasemmalla. Toisaalta kisoissa tulen tasan varmasti lähettämään alkuun vasemmalta riippumatta pellosta, vedosta tai lampaide sijainnista. Tai sitte vastakkaiselta puolen missä tolppakoirat on. Ihan vaan varmuudeksi ja tulevaisuutta ajatellen. 

Toinen kierros eri tolppakoiralla. Ei ottanut painetta lainkaan tolppahenkilöstä. Yhdessä lähetyksessä tolppatyyppi jäi lauman eteen seisomaan, jolloin joutui ajamaan ne tämän parin läpi. Ei tässäkään mitään ongelmaa. Riippuu siis ehkä henkilöstä... Kaikki kaaret hyviä ja maahanmenotkin oli parempia kuin edellisellä kierroksella. 

Torstaina oli agility. Oltiin ihan liekeissä. :) Radalla oli kolme U-putkea vierekkäin, joissa mentiin putkesta putkeen ja moneen kertaan eri hyppyjen kautta. Olipa vaikeaa ja taaskin lähinnä itselle. Mulla on useasti hankala hahmottaa rataa jos samoja esteitä mennään useaan kertaan. Katson radan aina läpi kerran paperista, jonka jälkeen muistan sen ulkoa. Nyt ei siltä tuntunut ainakaan tutustumisessa. Kummallisesti sain itseni kerättyä ja muistin radan. Ihan lopussa vasta klikkasi muisti. Aivot oli ehkä vähän jo hapoilla. :) 

Lauantaina käytiin treenaamassa heti aamusta agilityä. Ajattelin tehdä samalla reissulla keppikulmia, koska nyt muutamana kertana Ritnillä on ollut jotenki hukassa ne. Avokulma ok, mutta suljettu ei. Ihan ihmeellistä. No nyt ei ollut kadoksissa. Kesti avokulmassakin todella kovan leikkauksen takaa ja suljettu oli myös hyvä. Mikälie unohdus tapahtunut hetkellisesti. 

Radan alku oli haastava. Tai ainakin kun tyyppi porhaltaa miljoonaa! Piti ihan muuttaa nelosena ollutta pituuden paikaa, sillä ei olisi osunut siihen ikinä. Otin vastaankin sitä kohtuullisen kaukaa, mutta en silti päässyt sen edelle mitenkään. Vitsit kun tuntuu välillä, että ihminen on niin hidas. 

Muuten rata meni kivasti. Pitää vaan muistaa, että mun on ihan turha miettiä miten radat "pitäisi" ohjata oppikirjojen mukaan, kun tuo koira ei ole mistään oppikirjasta. Esimerkiksi päällejuoksut on joissain tilanteissa ok tuollekin, mutta harvoin pelkällä vastakäden näyttämisellä sitä saa miltään etenemislinjalta poistumaan. Liike on se, joka tuota koiraa ohjaa ja se mun tulee muistaa.

Salla: Käytä vartaloa, jalkoja ja ennakoi tilanteita. Luo ohjauslinjoja joita haluat Ritnin kulkevan. Etene, älä jää ihastelemaan kesken suorituksen. Ritnillä on halu edetä ja lukea rataa. Haasta se ja anna sille mahdollisuus toteuttaa itseään. 

Sunnuntai. Nyt kamppeet niskaan ja Riikan kanssa treenaamaan tokoa!