Radalle lähdettiin ilman tulostavoitteita. Ne jotka mut tuntee, niin tietää, että se on oikeasti mulle kovin vaikeaa. Nyt kuitenkin pystyin jopa toteuttamaan sen. Radoille lähdettäessä meillä oli olemassa silti kolme tavoitetta. Ohjata jokainen este, olla sanomatta kertaakaan RIT-RIT-RIT ja vetää syvään henkeä kontaktiesteen jälkeen. Siinäpä ne oli! Ja mitä tapahtuikaan? No ekalta radalta nolla ja voitto! Olipa helppoa ja näppärää! :) 

Toiselle radalle samoilla fiiliksillä. Ritni oli hienosti kuulolla, eikä sillä ollut pientä ajatustakaan keulimisesta. Alkuun saatiin tehtyä heti hienot muuvit ;) ja itseasiassa tämä toinen rata oli kokonaisuudeltaan enemmän mun mieleen. Tuloksella viisi tultiin kuitenkin maaliin. Otettiin loppusuoralla keinun jälkeen olleelta pituudelta kielto, kun jäin haaveilemaan ja jätin ohjaamatta. En siis sanonut sanaakaan, vaan toikkaroin paikoillani ja Ritni kysyi ja kysyi. Alkeellista touhua multa. 

Ritni oli jotenkin niin lunki koko päivän. Yleensä meillä ensimmäinen rata menee nappiin ja toisella pakka hajoaa. Nyt parannettiin loppua kohden ja se jos joku tuntui hyvältä. Musta tuntuu siltä, että tää tauko on tehnyt niin hyvää ja nyt ollaan taas valmiita jatkamaan eteenpäin. <3