Vähänkö olin taas tyytyväinen tohon kapistukseen tänään. Tai treenit ei sinällään menny mitenkään erityisesti, mutta se vauhti ja palo sen silmissä on jotain mitä rakastan yli kaiken.

Harkattiin putken väärää päätä ja Mutka oli päättänyt, että hänen valitsema ns oikea pää oli ainoa mahdollinen vaihtoehto. Vaikka käännyin, otin vastakädellä, tein puolivalssia tai mitä ikinä niin se vaan tunki siihen toiseen päähän. Eija meni lopulta seisomaan sen suun eteen, niin sieltäkin se jalkojen välistä änki itsensä sisään! Olikohan sillä voittajafiilis!? :))

Kontaktitkin meni jees ja nyt piilotin sitä alustaa hiekan alle niin, että siitä jäi enää pieni kulma näkyviin. Taidankin vähän leikellä sitä huomaamattomammaksi... jep.

Seuraavat kisat joihin ajattelin mennä on kirkkiksen omat kisat joskus kuukauden päästä. Sitte ollaan oltu kaks kuukautta pois kisakentiltä. Tuntuu ikuisuudelta.

Pojat on myös muutamana päivänä keksineet kotona itselleen virikettä. Mutka tuli pari päivää sitte vastaan ovella tyhjä burritos-pussi suussa. Oli siis vetänyt kolme sellasta lettua napaan. Ei ihme ettei illalla ruoka maittanut. Tänään taas toinen sankareista oli syönyt suklaapiirakan pöydältä ja jäljelle oli jäänyt vaan pelkkä folio. Pitääköhän tässä alkaa jo piilottamaan sapuskat muiltakin kun Mikalta...