Mietin tuossa viimeisten kuukausien päivityksiä ja tuli sellainen olo, että on meillä jonkunlainen rytmi ainakin tässä treenaamisessa jos ei muuta. Omat jutut tuntuu pyörivän samojen asioiden ympärillä, mutta onneksi edistystäkin on tapahtunut monessakin asiassa. Tokoa ei olla tehty viikon aikana kuin kerran, joten siitä on kyllähuono omatunto. Pitäisi ryhdistäytyä oikein kunnolla, jotta päästäisiin korkkaamaan se EVL vihdoin. 

Sunnuntaina käytiin aamusta taas treenaamassa agilityä Reinen kanssa. Ahaa-elämyksien sarja jatkukoon. Oli kyllä hienoja vetoja kummaltakin. Sellaset asiat jotka kesän alussa tuntui mahdottomilta, tuntuu tällä hetkellä lähes helpolta. Sitä tulee mietittyä, että miten sitä onkaan kokenut ahdistusta niin tyhmistä asioista. Putkien ohitukset onnistuu, eikä enää keula ojossa juosta jokaiseen putkeen mikä on tyrkyllä. Jaakotukset lukee kivasti, samoin sokkarit. Vastakäännös on meidän ohjausvalikoimien uusin valttikortti. Kääntää loistavasti tuollaisen kaasupääkoiran. Rimat pysyy ylhäällä kun muistan, että oma ohjaus pitää olla niin täydellistä, etten joudu kertaakaan sanomaan RIT siellä radalla. Silloin tiedän itse tehneeni virheen jos tuota sanaa joudun käyttämään. Tilanne siis meni jo. :) 

Sunnuntaina kävin agilityn jälkeen ajamassa sitä pässilaumaa. Tein myös videon. :D Voi blondi!! Kamerahan oli kaatunut viiden sekunnin jälkeen ja kun menin katsomaan tuotosta, niin akku loppui. Yksin olin kaukaisimmalla pellolla, joten kuvaajaakaan ei ollut. Voihan elämä. No mutta hienosti alkoi uudet käskyt mennä jakeluun. Poispäinajo oli myös ok. Tuli tehtyä aika pitkät treenit, joten maanantai vaan makoiltiin sohvalla ja katottiin salkkareiden kohujaksoa. Oksettava ohjelma. 

Tänään oli ohjatut paimennustreenit. Eka pätkä pienellä laitumella. Hakukaaria ja poispäinajoa. Nyt meni kivasti uusilla hakukaarien käskyillä. Nopeesti kyllä sisäistää sanojen merkityksen. Ei kiehumista, vaan oikein hienoa työtä. Toinen pätkä isolla laumalla isolla pellolla. Samaa treeniä kuin pienemmässä.

Lähetin alkuun portilta come bye. Lähti hyvin, mutta epäröi lopussa. Matka oli pitkä ja oli lähdssä leikkaamaan. Sain kääntymään sen kyllä takaisin ja tehtyä ihan ok noston. Eka kerta pellon toisesta päästä ja uudella lähetyskäskyllä. Vaatii vahvistusta vielä hurjasti, mutta kiva oli huomata taas ero. Muuten pitkien lähetyksien kaaret oli hyvät. Hakee jo todella pitkästä matkasta hyvällä temmolla ja silmällä. Poispäinajo oli ihan jees. Tein myös sivuttaista ajoa ja siinä teki hienoja lyhyitä flänkejä oikeaan ja vasempaan. 

Nyt uskon ja tiedän sen jo itsekin, että se on ihan kisavalmis tapaus, mutta yläkerralle kiitos, että mulla on perjantaina normaalityöpäivä. Kisoissa olis meinaan paikkoja vapaana! ;)

Ai niin, vielä uudesta ystävästäni Montanasta. Montana sai kodin meiltä sunnuntaina. Pillipiiiparin apuväline. Olen siis aloittanut pillitreenit ja säälin kaikkia jotka joutuvat sitä kuuntelemaan. :) Vitsit että se on hankalaa! Työmatka kun kestää tunnin yhteen suuntaan niin olen sen ajan hyödyntänyt Montanan virittämiseen. Leuka ja kaulalihakset (?) tulee kyllä alkuun kumman kipeiksi. Manittakoon myös tässä kohtaa, että vaikka nokkahuilua soittaneille tämän pillin soittaminen pitäisi olla helppoa, niin Mika ei saanut siitä mitään ääntä. Räkä vaan lensi. Veikkaan että se on sekoittanut nokkahuilun ja kanteleen... maalainen.