Eilinen ja tämä päivä alkoi kummatkin herätyksellä kuuden aikaan. Tosin eilinen päivä meni kokonaisuudessaan rinteessä, sekä rinnebaarissa istuskellen. :) Hyväntekeväisyyttä koko päivä ja illalla olin kyllä niin poikki kun kotiin pääsin. Yöunet jäi myöskin kovin lyhyeksi ja bonuksena vielä kellojen siirto tunnilla eteenpäin. 

Tänään aamulla audin nokka kohti Turkua. Tiedossa oli kolme Huittisten starttia. Heti alkuun voin jo todeta, että voittajafiilistä ei ollut. Se puuttui ja radatkin näytti jotenkin ankeilta mun silmiin. En tiedä oliko lauantain minttukaakaoilla jotain tekemistä tän synkkyyden kanssa... ;)

Voin inhota tollasia luukutusratoja joissa laitetaan viisi estettä peräkkäin ja sen jälkeen keksitään joku kuvio, koska seinä tulee vastaan. :) Vähän ehkä oli kärjistettyä, mutta tällanen fiilis mulle tuli. Tarvii ehkä alkaa vähän katsomaan, että kenen radoille menee. Tollasta samanlaista kuuden esteen suoraa oli myös jossain vaiheessa Rantamäki-Lahtisella. Toi kaikki aiheuttaa vaan sen, että rataantutustumisessa miettii, että otetaanko varmanpäälle pienen virheen pelossa vai tilataanko suoraan ruumiita kun koira juoksee putkesta nilkkoihin. Valitsen ensimmäisen. En siis pärjää tolle mitenkään juoksussa koskaan tai ikinä, joten mä niin toivoisin että päästäisiin tuolta ykkösistä eteenpäin. Sais ohjata ja tehdä haastavampia kuvioita. Tuloksena siis tältä päivältä hyl, 15 vp ja hyl. Tuo 15 sisälsi pari kieltoa niiltä pirun suorilta ;)  ja sen lisäksi muurin palikat ropsahti. Muita rimoja tai tiputuksia ei tullut. 

Sitte pentu-uutisia. Meidän Ritnillä on taas pennut. Siis ainoastaan hänen mielestään. Katin kanssa pikaseen laskettiin, että ne ois nyt niinku 2-3 viikkosia. Tällä kertaa niitä on syntynyt.... paljon. Tässä todistusaineistoa:

Siellä on sporttikoiranpentua, tulevaa city-versiota yms. Tämä pentue tulee taatusti täyttämään kaikkien toiveet! Ei vaan todellisuudessa tämä on todella rasittava piirre. Simputtaa Mutkaa parhaillaan oikeen kunnolla ja käyttäytyy muutenkin sopimattomasti muita kohtaan. Siis koiria. Treenatessa on ihan normaali itsensä, mutta se yhtenä päivänä ilmaantunut vinkuminen olikin taas tätä. Kyllähän mä olen nämä piirteet jo huomannut jokin aika sitten, mutta aattelin sen menneen ohi, kun paino taas laski. Paskat. Tarvii nyt miettiä, että josko hakis ne taikanappulat sille ellei ala menee ohi... Nyt on kyllä muuten ollut ihan hiljaa eikä kisoissakaan kyllä piippaa edelleenkään. 

Kiva viikonloppu ja paljon ohjelmaa. Ens viikonloppuna mennään Turkuun taas Piiralle hoitoon ja seuraavalla viikolla lampaille pitkästä aikaa.