Tänään oli vuorossa Turun reissu jälleen kerran Janitan opissa. Rata oli kiva ja mentävä ja kaikkein hienointa oli tunne, että tietää miten ohjaa koko radan ja ohjaukset sai hyväksynnän myös julkisest.  Seuraavana pessimistin puhetta.

Ensinnäkin, yritin jättää Ritnin istumaan lähdössä ja tuntui, ettei se ymmärtänyt alkuunkaan mitä ajoin takaa ja oli ennemmin sitä mieltä, että painuu maahan kuten aina aikaisemmin. Tarttee alkaa siis treenaamaan tätäkin. Pidin ennemmin itsestään selvänä, että se sinne jää mihin asentoon tahansa. Näin ei ollut.

Seuraava murhe oli rimat. Paskat sentään! Se on hypännyt ny 40 cm korkeutta ja Janita oli jo viime kerralla sitä mieltä, et pitää nostaa sillä 45 cm. Lopputulema oli se, että alta tultiin ja lujaa. Viritettiin kaks rimaa jokaiseen hyppyyn ja 25 esteen rataan meni aikaa ja energiaa. Mun sairaan hienot kuviot ja ajatukset radasta katos lentoon, kun kiinnitin suuren osan huomiosta noihin rimoihin. Ärsyttää, ahdistaa ja puristaa. En pystynyt siis luottamaan siihen ja sen hyppyihin ja tekemään samalla panoksella kun normaalisti.

Nyt siis tehdään noiden hyppyjen kanssa niin, että koska sen kunnioitus niitä kohtaan on nolla, niin änähdän (onko tollasta sanaa?!) sille jos tiputtaa ja otan uusiksi. Pelkkä "oho" ei sille riitä. Jos hyppää hyvin, palkkaan ja otan uudestaan sekä jatkan eteenpäin.  Rimoja tulee olla nyt aina kaks päällekäin. En saa siis hyväksyä sen rimojen väliin syöksymisiä ollenkaan.  Mua ärsytti muutenkin nyt sen toilailut ja haahuilut esim kepeillä. Se kävi tekemässä niitä yksinään ja sitte kun ne oli radalla, niin kaasutti tuhatta sinne sekaan ja oli jotenkin kummallinen. Meen illalla hallille, koska ärsyttää hetkellisesti paljon.

No mut oli siinä paljon hyvääkin jos muistetaan, että siellä oli kaks niitä kapuloita päällekäin. Alku oli kiva ja onnistui hyvin. Pitää vaan muistaa, että riman yli nostettaessa mun rintamasuunta pitää olla koiraa kohden, eikä sillai vanhanaikaisesti vastakkaiseen menosuuntaan. Se on kirkkistouhua se! Nosto-jaakotus-yhdistelmällä putkeen työntö ois ollut tiukka, joten tein sen nosto-puolivalssi-tyyppisesti. Putkesta vekkaus 4. hypylle, 5. hyppy leikkauksella ja 6.hyppy jaakottamalla. Pitää muistaa lähteä liikkeelle jaakotuksesta etenemään, eikä jäädä ihailemaan. A:n jälkeen heitto kasille, jonka jälkeen sylivekki 11 hypyllä. Lähti ensimmäisellä kerralla lukemaan keppejä, mutta RI-RI-RI-käskytyksellä lukee kyllä mainiosti just tuota ohjausta. Kepeiltä jarrutuksella 13. hyppy ja pyörityksellä seuraava. Putkesta putuudelle leikkasin, joka toimi hyvin. Putkeen lähetyksen jälkeen esteelle 19 vekaten niin, että rintamasuunta on lähinnä pituudelle. Siitä peruuttaen nosto-jaakotuksella este 20, josta puomille vähän vetämällä. Esteen 23, 24, 25 otin niisto-valssilla, sekä vekki-leikkaus-yhdistelmällä.

Opeta lähtoasento uusiksi, niistossa sekä ihmisnuolessa tarvittava suhinajarrutus pallolla valmiiksi, vaadi hypyt puhtaiksi, keppivarmuus, lähde liikkumaan kun Ritni on lukinnut esteen.

Tässä ratapiirros, jossa mitoilla ei oo mitään tekemistä todellisuuden kanssa ja on toteutettu mun hatarasta muistista.

Lopuksi vielä linkki illan Sporttikoirahallin treeneistä, joka pelasti isosti päivän. Tässä pieni pätkä ratatreeniä ja puomin kontaktivideopätkä tulee perästä. Pyydän huomioimaan, että kuvaajan taidot vaatii pientä leikkausta näissä videoissa. Eikä ne selostamisetkaan ihan tarpeellisia aina oo...

http://www.youtube.com/watch?v=oWFbh6ucD7A