SM-kisat on takana tältä vuodelta ja mitään suurta menestystä ei meidän joukkueelle tosiaan tullut. Meidän porukasta ainoastaan setteri teki Vuokon kanssa ykköstuloksen. Meillä muilla meni liikkeitä enemmän tai vähemmän nollilla. Paska juttu, mutta hyvä fiilis jäi kuitenkin. 

Ritni teki hienosti töitä, oli loistava asuntoautokumppani ja reipasta matkaseuraa. Esitti sosiaalista puolta itsestään, eikä räppäillyt kellekään. 

Liikkeistä sen verran, että kokonaispistemääräksi taisi tulla 122,5 pistettä. Liikkeistä nollille meni paikallamakuu ja luoksetulo. Yhteensä niissä menetettiin 60 pistettä. Huima määrä. Ilman noita mokia olisi ollut ihan kelpo tulos, jolla olisi mahdollisesti sijoittunutkin. Turha jossitella, mutta tässä koottuja selityksiä. 

Luoksepäästävyys: 8. Tuomari halusi katsoa jokaisen koiran hampaat ja meillehän tuo on luoksepäästävyydessä kohtuu vieras juttu. Oikeestaan en edes ymmärtänyt tota juttua, koska se ei tälle Vesalle riittänyt, että koiraa sai silitellä ja sen hampaita sai katsoa, mutta se että se suu pitää saada auki (?) oli musta kummallista. Näin myös, että joltain tämä tuomari katsoi SILMÄT. Hullua. 

Paikallamakuu: 0. Ritni meni ekalla maahan ja jäi siihen. Viereinen koira meinasi lähteä ohjaajan mukaan, joten sille taidettiin antaa parikin uutta käskyä. Kun käännyin ympärin kentän toisessa päässä niin Ippa-Ippana teki EVL:n kaukoja itsenäisesti. Perse. Olin rauhassa ja päätin alkaa katseella painamaan sitä maahan. Ritni laskeutui melko pian, eikä missään vaiheessa liikuttanut jalkojaan ja luulinkin saaneeni tästä pisteitä, koska koira oli ollut paikoillaan. Pisteet menivät kuitenkin kokonaan nollille, koska Ritni oli nostanut takapuolen maasta. Istuminen sallitaan, mutta seisomista ei. Erikoista... 

Kytkettynä seuraaminen: 9. Pirkko oli mukava ja Ritni teki sen perusseuraamista. Saatiin musta arvosana, jonka se ansaitsi. Puolikkas lisää niin olisin ollut tyytyväinen.  Piste meni ehkä siitä, että jos teen käännöksen liian hitaasti, niin takapuoli meinaa viistää maata. 

Liikkeestä maahan: 9 1/2. Hieno seuruu ja nopea maahan. Nyt luotin että menee, enkä vilkaissut sitä yhtään. Tarvii vaan olla tarkkana hengityksen kanssa, että muistaa sanoa käskyn heti perään. Muuten voi alkaa näyttää ennakoinnilta. 

Luoksetulo: 0. Voi tämä oli niin mun moka. Kun vein Ritnin lähetyspaikkaan niin huomasin sen haistelevan ihan hirmusesti maata ja takana olevaa rinnettä. En jotenkin ajatellut sitä sen enempää vaan nyökkäsin olevani valmis ja jätin koiran. No sieltähän se kaasuttaa mun perään ihan sataa. Eihän se ollut todellakaan kuullut tai rekisteröinyt mun käskyä. NIIIIN amatöörivirhe. En tee kyllä toista kertaa! 

Vapaana seuraaminen:  8 1/2. Huonointa seuraamista Ritniltä ikinä. Nyt jälkeenpäin tiedän tähänkin syyn. Kävelin ihan eri rytmillä ja tyylillä mitä normaalisti. Hitsi kun koira tekisi täysillä hommia, mut sitte itse saa ryssittyä asioita oikein kunnolla. Noh, ihan hyvä arvosana toikin on, mutta seuruut on ollut aina sen juttu ja on niissä hyvä. Tiedän sen. Tähän rytmitykseen pitää nyt kiinnittää huomiota. 

Liikkeestä seisominen: 8. En oikeastaan tiedä miksi sai tästä niin huonon. Timppa sanoi mulle jälkikäteen, että ne käsimerkit. Mitkä käsimerkit?!?! Ei mulla oo mitään käsimerkkiä tolle seisomiseen. Sanon sille vaan "taka" ennen lähtöä ja se on siinä. Perusasento sillä jäi tekemättä, mutta sen pitäisi tiputtaa arvosanaa vain yhden pisteen... 

Estehyppy: 9. Muuten hieno hyppy, vauhdikas ja tarkka pysäytys, mutta loppuasento jäi tekemättä. Jumitti näissä kahdessa viimeisessä kummassakin loppuasennot. Ärsyttäviä virheitä. 

Kokonaisvaikutelma kaikilta tuomareilta: 8/ 10/ 10. 

Positiivisin juttu koko kisassa oli tuomari Pirkko. Voisin mennä heti hänen kokeeseen uudestaan. Vesalle en ikinä. Pirkko niin harmitteli Ritnin luoksetuloa ja sanoi, että olisi niin toivonut sen onnistuvan, koska on niin äärettömän iloinen pieni koira. Valtavaa!! Balsamia mulle, koska tämä oli ensimmäinen ihminen, joka on osannut sen sanoa juuri oikeassa paikassa. Tuntui kivalta, koska on hienoa huomata miten joku ulkopuolinen huomaa sen.  

Olen ilmoittanut Ritnin avoimen luokan toko-kokeeseen 19.9 Ikaalisiin, joten sieltä lähdetään ykköstä hakemaan. Luojalle kiitos, ettei enää näissä ylemmissä luokissa tule tuota luoksepäästävyyttä. Lisäksi paikallamakuu on mun mielestä helpompi, koska ollaan piilossa. Lisäksi 22.8 ollaan menossa Heinolaan näyttelyihin. Ja tämä on totta!  Nuorten luokkaan olen sen ilmoittanut ja tarkoituksena olisi saada se H arvosanaksi tulevia mahdollisia valioitumisia ajatellen.  

Paimentamaan ollaan ilmoittauduttu muutamaan otteeseen, joten sekin puoli on hanskassa. Josko sais jotain videotakin taas sieltä suunnalta aikaisekisi. 

Lisäksi agilityn osalta ollaan päästy aimoharppaus eteenpäin. Hyppytekniikan ja rauhoittumistreenien ansiosta Ritni hyppää parhaillaan täysikorkeita hyppyjä radalla. Tekniikoita jatketaan edelleen, mutta tähän pisteeseen ollaan päästy. Ratoja ei olla tehty vielä oikeastaan ollenkaan, mutta pätkissä kylläkin. On alkanut hakemaan hyppyjä nyt jo jonkinverran, joten odotukset on ainakin korkealla. Ritni myös osaa nyt kaikki esteet, joten tästä on hyvä jatka talvikausi vielä treenatessa. Josko sitten keväällä katsois jotain startteja jos siltä tuntuu ja mikäli treenaus etenee tätä tahtia. Teki siis oikein hyvää monen kuukauden tai melkein puolen vuoden tauko tuossa lajissa. Se tuli meille kyllä tarpeen! 

Tänään tein treenin, jossa oli hyppyjä peräkkäin ja kolmannen jälkeen piti takaaleikata seuraavalle hypylle, jotta pääsi keinulle ja sieltä suljettuun kulmaan kepeille. Tein myös takaakiertoja 65 cm hypyistä ja oli hyviä kaikki. Ritnille suljettu kulma on nyt todella selkeä noissa kepeissä ja edellisellä treenikerralla pisteli menemään avokulmaankin ilman ohjureita aika vaikeistakin kulmista. Nyt taas tuo oli jotenkin kateissa, joten pitää vahvistaa sitä ohjureilla lisää. Lisäksi pitää ottaa lisää treeniä keppien lopun itsenäiseen tekemiseen. Ettei siis ala kyttäämään ja lähtemään tokavikasta ulos.

Muuten mulla taitaa olla ystävä, joka tulee tulevaisuudessa olemaan mun toko-ystävä ja agility-ystävä. Ystäviä ei ole koskaan liikaa.   

Tässä vielä joukkuekuva SM-kisoista 2010.

Riikka ja Jedi, Sofie ja Vuokko, Reine ja Sälli, Salla ja Ritni, Santeri ja Sinto