Torstaina tokoiltiin taas porukalla ja Timppa the ylituomari oli matkassa mukana katsomassa vähän edistymistä. Hyvällä mallilla taidetaan olla. On se kummallista miten sitä jotenkin jännittää toisella tavalla kun tietää olevansa arvostelun kohteena.

Seuraaminen oli mallikasta ja unohdan kainalolelun nyt taas hetkeksi. Se meinaa vääntää perusasennon kieroksi, jonka korjaamisesta en ole lainkaan kiinnostunut. Jatketaan siis namilla, koska se motivoi tuota ihan samalla mitalla. Tasoittaa enneminkin kierroksia. Nyt saan alkaa liikuttamaan kättä, mutta sen ei tarvitse olla mitään ylikorostettua hömpötystä.  Mä välillä menen siihen lankaan, et kun joku sanoo mulle, että ala vaan liikuttamaan kättä, niin sitte testaan sitä heti heiluttamalla sitä ihan saakelisti. Eihän sekään nyt normaalia oo! No mutta tähän panostetaan. Aloitetaan taas kotosalla ja siirretään sitte julkisille paikoille.

Jäävät on hyvällä mallilla ja täytyy muistaa pitää ne vihjesanat nyt matkassa aktiivisemmin mukana. Takapalkka toimii seisomisessa ja sillä mennään. Nyt Ritni on aika ehdollistunut mun kääntymiseen, joten siitä haettiin apua Riitalta. Siitä vielä alempana lisää.

Luoksetuloja otin kolme, jotka tein suoraan eteenistumiseen saakka Riikan pitäessä lähdössä kiinni. Tulee vaudilla ja nyt kun mulla on lelu kädessä jalkojen edessä, niin törmää. Aika kovin... Timppa sano, et kaks pinnaa tippuis hältä pois, joten muilta ehkä yks.  Mutta jos jätän lelun pois niin sitä ei tapahdu. Nyt vaan ajattelin panostaa siihen, että ensin istutaan ja jess-jälkeen saa käydä kiinni siihen leluun.

Estehyppy aloluokan hyppynä on hyvä. Varsin taitava. Timppa mainitsi, et kääntyy lennossa niin lähelle sitä, et avoimessa saattaa olla vaike hypätä takaisin. En ehkä kuitenkaan ota ressiä siitä. Ritu hoitaa hommat kotiin! 

Lopuksi pari hyppynoutoa lelun vaihdolla sekä suoraan tuomisella. En edelleenkään ota juuri koskaan luovutusta tuohon, koska tekee sen kyllä hyvin, mutta haluan et säilyttää sen vaudin. Harjoitellaa kotona sitä pitämistä sitte erikseen.

Meinas ihan unohtua, et ekaa kertaa koitettiin luoksepäästävyyttä niin, että Timppa teki. Tai Ritnille ei oo koskaan kukaan sitä tehnytkään ja pysy ilman remmiä perusasennossa hyvällä kontaktilla kokoajan. Mä vähän odotin, ettei ois pysynyt housuissaan, mut yllätti mut!

Perjantaina kiiruhdettiin Reinen kanssa Riitan luokse päivittelemään meidän osaamista ja paikkana oli sellanen dieselin tankkausasema, jossa meidän murheeksi oli hirveesti trafiikkia. Autoja, rekkoja, ihmisiä, koiria (!). Riitta sattu saapumaan samaan aikaan mun kanssa ja päätettiin alottaa suoraan. Noh, Riitta-Liisa Roponen oli suoran autosta vedettynä kaikkea muuta kuin maisemissa. Reine lenkitti samalla laumaansa, eikä tämä rakastunut pariskunta ollut päässyt näkemään toisiaan (Sälli  Ritni) , joten hyvä kun housuissa pystyi pysymään. Lisäksi ihmetystä aiheutti musta lumikokkarat, jotka oli rekoista tippuneet. Meillä Kirkkonummella nekun on valkosia.

Mun mielestä Ritni oli ihan eri moodissa ja onneks Reine oli todistamassa asiaa.  Riitta kyllä sanoi, et noin nuoreksi koiraksi ne ovat kummatkin valmiita ihmetyksistä huolimatta tekemään töitä meille. En osannut itse löytää tota positiivista asennetta just sillon. heheh.

Seuraamisesta Riitta oli nyt samaa mieltä, et aletaan jättää kättä pois. Nyt sen askellus oli parempaa, eikä yliyrittänyt niin paljoa. Ei oikeastaan ollenkaan jos vertaa normaaliin Riittaan. Olen tottunut tiiviiseen seuraamiseen ja nyt se oli sellasta semi-tiivistä. Se ahdistaa siis mua, joten joudun naksuttelemaan kotona sitä paikkaa nyt ilman tota kättä aktiivisesti. Jonkun muun mielestä se voi olla hyvää, mutta koska se on niin pieni (verrattuna siihen mitä olen tottunut) niin mun on pakko tuntea sen pää tossa mun jalassa. On vaan. En voi sille mitään. Jos siitä pisteitä ropisee, niin ihan sama mulle. Muuten olen kypäräkorjaamolla tän asian kanssa. Uhohdetaan hetkeksi lelu ja jos sitä käytetään, niin esim namin jälkeen. Maltillisesti takataskusta jalkaapitkin hivutetaan sen suuhun. Ei heittoa kainalosta, koska pelaa niin paljon silmällä.

Jäävistä tehtiin ainoastaan seisomista sillä takapalkalla, jotta sain näkemyksen siihen. Toimii myös Riitan mielestä, eikä ennakoi lainkaan sitä. Se malttaa hyvin mun kääntyessä, eikä lähde varastamaan. Jatketaan tällä. Ainoa muutos siihen on nyt se, että joku saa naksauttaa mulle sen seis-käskyn, jonka jälkeen otan yhden askeleen ja pysähdyn rinta menosuuntaanpäin. Yritetään siis päästä mun kääntymisestä pois. On vaan niin vaikeeta, kun ei oo ketään arkisin joka naksuttelis. Noh, yritän ehkä myös yksin.

Lopuksi tehtiin vielä luoksetuloa samalla tavalla kuin torstaina. Parkkis oli sairaan liukas, joten valui kohti vaikka yritti heittä istumaan vauhdissa. Siinä ei ollut mitään kummallista, vaan alan kohta poistamaan lelun kädestä ja tekemään vaihtelua siihen.

Oli kiva taas käydä ja huomata miten paljon pitää treenata eri paikoissa ja ympäristössä. Oma parkkis on kiva ja tossa lähellä, mut ei ruoki häiriötreeniä sitte yhtään. Ens kerralla kerrataan nämä vanhat liikkeet ja otetaan työn alle ylempien luokkien liikkeitä. Luoksetulon pysäytykset tulee uutena listalle. Merkistä tuli vielä sellanen mieleen, että siihen saattaa se sääntömuutos tulla ens vuonna, että sen takana pitää seistä kohtisuoraan. Otin Ritnillä pitkästä aikaa sen, niin se kyllä heittää itsensä tosi hyvin sinne taakse kohti mua. Sallan pitää muistaa, että merkkitreeniä voi tehdä tasan kaks kertaa peräkkäin!! Muuten alkaa tarjoamaan taas jotain muuta mitä pitäis....Tassua merkille, rinta merkille, hammasta merkille. *Huokaus*

Lauantai aamuna, eli tänään vietettiin hallilla mukava agilityaamu Reinen kansa. Vaihtelua tohon tokoiluun! Olipa kivaa pitkästä aikaa. Pitkä aika on mulla kolme päivää näköjään. Otettiin lyhyissä pätkissä vuorotellen pieni suht helppo rata, jossa sai luukuttaa. Esteet oli korkeuksilla 45-50 cm, osittain myös siksi, että oli plussaa ulkosalla. Hienot hypyt ja vedätyksestä huolimatta ei räiskinyt yhtään. Yhdessä kulmassa mun sylkkärin epäselvästä ohjauksesta johtuen tiputti, mut muuten oli taitava. Pidin nyt edelleen kahta rimaa päällekäin, mut vaihtelevilla korkeuksilla sitä alimmaista. Nostan sen pikkuhiljaa ihan kiinni siihen ylimmäiseen, jolloin saan häivytettyä sen pois. Vältetään siis virheitä, jotta opitaan hyppimään kauniisti ja taloudellisesti!

Ritni istuu nyt lähdössä ja pohdittiin, että normaalisti tulee aina otettua vaikeista ohjauskuvioista johtuen kakkosesteen takaa. Nyt otin kolmosen takaa ja näissä esteissä oli 7 metrin välit. Vauhti nousi siis hurjaksi. Ritni lähti ennakoimaan mun kääntyessä sen viimeisen esteen taakse lähtöasentoon, vaikka kävin palkkailemassa sitä. Tätä pitää treenata. Lisäksi huomattiin, että istuessa se laskee edelleen etupäälle painoa niin paljon, että ensimmäiseen esteeseen pitää jättää oikeasti tilaa. Hyppytekniikka on tähän kyllä oivaaa. Täytyy otta ohjelmistoon myös se.

Kontaktit oli hyvät, ja keppikulmat lopuksi sivuirtoamisella oli myös näppäriä. Kolme toistoa ja lopetus siihen. Ohjurit oli nyt ainoastaan alussa ja lopussa. Lähetyksiä lisää loppupalkalla eri kulmista!

Lisään ehkä tähän perään jossain vaiheessa videon jota kuvattiin. Läydän itsestäni niin paljon kehittämistä niitä katsellessa, etten yhtään ihmettele jos koira ei aina ymmärrä tai heittää riman. Lähtökohta on tästä alkaen se, että Salla pitää ohjauksen päällä, eikä töki kasarimaisesti aina seuraavalle esteelle. Sellanen nykiminen on sairaan rumaa ja epäloogista. Ehkä en julkaise sitä, vaan katson yksin sitä kotona aina kun meinaa nousta hattuun.