Viikonlopusta lähes koko lauantai vietettiin Ulla Kaukosen hyppyseminaarissa Sporttikoirahallilla. Olipas mielenkiintoinen päivä ja tultiin Ritnin kanssa lähes uskoon.

Aloitettiin luennolla, jonka jälkeen päästiin tositoimiin. Ensin lämmittelyä puoli tuntia, johon siihenkin saimme erinomaiset ohjeet tulevaisuuden treeneihin. Eipä ole tullut omassa päässä mietittyä noin tarkkaan kaikkia noita asioita, vaikka aika tarkkana tapauksen itseäni kuitenkin pidän. Uskon, että tästä lähtin tulen entistä enemmän ajattelemaan asioita terveyden ja koiran hyvinvoinnin kannalta.

Ensinnäkin tieto siitä, että koira on lihaksiston yms. osalta vasta kaksi vuotiaana valmis, oli mulle täysin uutta. Tai tottahan sen nyt noista omistaan on jossain määrin huomannut, mut sitte kuitenkin tuo agilityn kisaikä ei mitenkään puolla tätä ajatusta. Musta sais nostaa senkin suoraan kahteen vuoteen. No enivei, eipä oo meidän päätettävissä nämä jutut, mutta ajatustasolla olen sen kannalla.

Itse harjoituksissa tehtiin ensin Set Point yksittäishyppyä, jossa Ritni hyppäsi sekä yhtä hyppyä, että okseria. Katsottiin sen lähtöasentoa, sekä taka- ja etupainoa. Ritni on tähän mennessä lähtenyt aina maasta. Joskus aikanaan mulle vakuutettiin, että se ois koiralle paras lähtöasento, mutta tämän kurssin sanoman perusteella se on toiseksi huonoin vaihtoehto. Istuminen (hyvä sellainen, ei etupainoinen) on paras, makuu tulee tokana ja seisominen viimeisenä. Päätettiin lähettää se hypyille istumasta, ja kinnitettiin huomiota siihen, että Ritni istuu "perseellään" pentumaisesti, vähän kuin takajalkojen varpaat pystyssä. Raukka!  Jotta ei pilata sen tokon perusasentoa, suunnittelin vaihtavani lähdön jalkojen välistä lähetykseen. Toimi hyvin, eikä kurotellut ylös, jolloin takapuoli yleensä valahtaa. Alla linkki ensimmäiseen harjoitukseen.

http://www.youtube.com/watch?v=P0_HERqHGtY

Kuten ensimmäisestä harjoituksesta näkee, on etupaino aluksi valtava. Tämä korjaantui harjotteiden myötä ja vaatii tulevaisuudessa aika suurta huomiota. Tästä etupainosta johtuen yleensä ensimmäinen rima tulee alas jos on tullakseen.

Toinen harjoitus tehtiin ensimmäisen tapaan edellistä kierrosta vahvistaen. Ritnillä vaihdeltiin palkkaa namista leluun ja toisin, koska viretila nousee huomattavasti lelun kanssa. Jälkimmäisistä harjoituksist ehkä huomaa....  Ulla taisi mainitakin, että Ritnin motivaation ja itseluottamuksen puolesta sillä voitaisiin tehdä vaativampiakin harjotteita, mutta tässä vaiheessa se ei ole koiran iän ja pentumaisuuden takia kannattavaa. Tässä toinen harjoitus.

http://www.youtube.com/watch?v=IRrN8FxaY9g

Kolmas harjoitus tehtiin viiden esteen perussarjalla, jossa pumpin ja ensimmäisen esteen väli oli 4 jalkaa ja estevälit 6 jalkaa. Ritni hyppi 15 cm korkuista sarjaa ja tätä tullaan tekemään näillä samoilla mitoilla nyt 1-2 kuukautta ja sitten aletaan vasta nostamaan. Maksimikorkeus makseilla kuitenkin tulee olemaan välillä 20-25 tässä harjoituksessa ja esteiden lukumäärä voi olla maksimissaan kahdeksan. Kuten tästä videosta huomaa, tekee Ritni varaslähdön suoritukseen.... öö... lähes joka kerta. Tarkoitus olisi kuitenkin se, että koira saisi luvan lähteä suorittamaan harjoitusta kun katse suuntaa eteenpäin, eikä kontaktina ohjaajaan. Tässäkin mielessä ymmärrän välistä lähetyksen. Ja melkein unohdin kirjoittaa sen tärkeimmän. Bortusujen suurin synti on hypätä paimenelle tyypillisiä katse alhaalla olevia hyppyjä ja tästä tulee rimojen räiskyminen hyvin useasti. Kuten tässä viimeisessä videossa näkyy, Ritnin katse on melkoisesti kohdistuneena maassa olevaan leluun ja tulevaisuuden treeneissä se lelu olisi parasta laittaa esim ämpärin päälle odottamaan. Näin saataisiin katse ylös ja painoa siirrettyä edestä vähän taaemmas. Yksinkertaista, eikö totta!?! Aivan itse keksin tämänkin!! VITSI!

http://www.youtube.com/watch?v=bhN_BTcB6kc

Tänään sunnuntaina vietettiin vielä koko iltapäivä Heidin ja Reean kanssa metsässä lenkkeillen ja kamerakin oli mukana reissussa. Paska juttu on vaan tuo valon ja auringon puute. Sitte jossain vaiheessa reissua huomasin, miten mulla oli joku aivan outo asetuskin päällä, joten kuvat oli keskiverrosti aika huonoja. Olipa mukavaa pitkästä aikaa, kun Mutkakin oli matkassa (tassusta huolimatta) ja kaikki kolme juoksi, leikki ja nautti keskenään. Ja me oltiin Heidin kanssa ylipukeutuneita.  Olipa lämmin keli!

 

Saako näillä hymyillä palstatilaa Seiskasta tai Hymystä?!