Perjantaina suunnattiin auton nokka kohti Seinäjokea. Tiedossa oli mm-karsinnat joita lähdettiin katsomaan. Oli sovittu Riikan kanssa kisakatsomon pystytys ruhtinaalisten eväiden kera. Halli sai pisteitä isoista tiloista, mutta miinuksia ropisi kyllä myös. Ensinnäkin missä oli ilmastointi!?! Happi meinasi loppua sunnuntaina ihan täysin ja kun oviakaan ei auki saanut niin tuntui, että kuolema korjaa ellei yleisön niin vähintään kisaajat. Muovinen pallohalli oikeen hohkasi kuumuuttaan kun aurinko paistoi. Lisäksi käytössä oli kolme vessaan. Ai oliko ruuhkaa?? Kiisaajana olisin ehkä toivonut edes jonkun bajamajan lähtöalueen tuntumaan ulkopuolelle. Sitte väliaikamusiikki. Missä se oli! Ja maailman tylsin kuuluttaja oli löytänyt tiensä myös näihin karkeloihin. Odotukset oli paljon korkeammalla, kun muistaa aikanaan Helsingin jäähallissa käydyt kisat ja vaikka ATT:n hallissa käydyt karsinnat. Aika surkeeta...

Karsinnoista jäi päällimmäisenä mieleen se, että meidän kouluttaja ja treenikaveri Juha oli sunnuntaina ekan radan jälkeen kolmantena. Tilanne oli aika karmaisevan jännittävä. Jotta joukkuepaikka olisi maxeista irronnut, olisi se vaatinut ainoastaan tulosta viimeiseltä radalta, joka olisi ehkä saattanut johtaa uusintaan. Hyllyhän se sieltä pamahti ihan loppusuorilla. Niin harmi, mutta niin lähellä. On se vaan niin raaka laji. Juha ja Jedi kyllä yllätti meidät kaikki oikeen kunnolla! Onnea heille hienoista radoista ja sijoituksista!

Ritnin tassut on jo paremmassa kunnossa, mutta pidän nyt edelleen vielä tuossa valkoisessa jalassa tossua. Kyllä se jo pelittää, mutta en uskalla päästää sitä pidemmillä lenkeillä vielä ilman sitä juoksemaan. Huomenna pitäis päästä taas paimentamaan, eikä näitä saikkukuukausia oo tässä kovin montaa varaa pitää.

Yllä oleva kuva on vaan niin paras. :) Molemmilla on vissiin todella hyvä olla. Toinen paskalla ja toinen kierii onnellisuuttaan heinikossa. Mutkahan on oikeesti niin hienohelma, että jos ymmärtäisi mitä tuossa vieressä tapahtuu, niin ei todellakaan olisi tuossa vieressä selällään. Juoksivat tuolla vanhalla metsäautotiellä ihan täyttä ja nautti kuraojista.

Tällä viikolla päästään taas tosissaan treenaamaan. Tänään vielä ainoastaan lenkkeillään, mutta huomenna paimennetaan, sitte agiliidetään ja tokoillaan. Jospa torstaihin saisi pistettyä vielä yhden paimennuksen. Miten musta tuntuu, että viikossa on liian vähän päiviä... Onneks tämä ja seuraava viikko töitä ja sitte alkaa neljän viikon loma. Sitte on aikaa!