Eilen ajoin Kirkkikselle raippojen kokoontumiseen. Edustus oli aika pientä, koska työt ja opiskelut tuntuu haittaavan treenaajia. Onneks on enää muutama viikko leiriin. Aika huippua kyllä! 

Meidän Ripaskalle on tapahtunut jotain, vaan en tiedä mitä. Se on hullaantunut jostain. Ei syysmasennuksesta oo tietoakaan ainakaan hänen kohdalla! Mika lähetti tänään mulle kännykällä kuvan miten se pöllyttää meidän sängyssä peittoja hullun tavalla ja murisee. Sitte maanantaina se oli syönyt mun yhdet kengät  ja nyt tänään se tuli sipsiputkilo suussa vastaan ovelle. Se on lenkilläkin ihan hullu. Juoksee ihan päättömästi kokoajan ja energiaa on mielinmäärin. Yöt se nukkuu edelleen mun tyynyllä (joo, luit oikein) ja muutenkin tunkee kokoajan ihan iholle. Outoa.

No mutta tästä energialatauksesta johtuen en viitsinyt ottaa noutoa lainkaan. Menettäisin siis ainoastaan hermoni. Näin järkeilin. Yritin tehdä alkuun seisomisen paluuta, mut oli pakko ottaa luoksetuloja siihen väliin, jotta purkais suurimman vauhdit siihen. Oli kohtuu lennokasta taas. Ekan pysäytyksen tein ilman kättä ja oli ok, mut ei riittävä mulle. Santeri kyllä sano, että tolla ois Allulta herunu ysi tai kymppi.  Niitä nyt kuitenkin yritin parannella ja olen lähes sata varma, että kisoissa tulen antamaan myös pienen käsimerkin. Ihan vaan varmuudeks. Luotan myös siihen, ettei sitä huomata. Pysähtyy kyllä, mutta sormien heilautuksella tekee  paljon näyttävämmin. Vaatii siis vielä treeniä ja viilausta. 

Sitte tein pari kertaa avon hyppyä. Se on aikast makee. Tai siis tosi makee. Mä tyksin sen tyylistä ja pätevyydestä tässä. 

Kaukoista tein vaan yhden nousun, sillä halusin testata, että onko se tehnyt niitä itsekseen meidän loman aikana. Ei ilmeisesti ainakaan hirveesti, koska oli todella mallikas nousu. Tein yhdestä noususta palkkauksen. Illalla vielä tein seisomisen paluuta sisällä. Alku oli järkyttävää. Kääntyi ympäri täysin, eikä tajunnut ollenkaan ideaa. Muutamien naksujen ja toistojen jälkeen tääkin alkoi pelittämään tai päästiin ainakin eteenpäin. Positiivista.

Tänään eli keskiviikkona otin noutokapulan liivin taskuun kun lähdin lenkille. Päätin, että testaan nyt tuon noudon, josta sai palautetta maanantaina. Vitsti sentään. En tiedä oliko tuo sen tukkapöllyn ansiota vai mitä, mutta hän ei varastanut, ei möklännyt ja toi todella tiiviisti sivulle ja piti parhaiten ikinä. Tein kolme kertaa ja megapalkat näistä. Nyt ei yrittänyt edes ottaa mitään tukea musta, vaan kiepsahti hienosti itse. 

Tein myös liikkeestä seisomisen paluuta. Eli ohi kävelyä. Ritnillä on joku magneetti mun reiteen, sillä toi on ollu sille jotenkin vaikeeta ymmärtää. Nyt tajusin sen rutiinin joka mun pitää siinä tehdä. Siinä kohtaa kun käännytään kasvot koiraa kohden ja palataan koiran taakse niin pitää päättäväisesti mennä siitä ohi. Reilull vaudilla ja temmolla. Muuten se kääntyy. Tolla armeija-meiningillä seisoo kyllä vaikka miten pitkään. Voi olipa tuokin taas vaikeeta aikasemmin ymmärtää.... 

Nii juu, ja sitte meidän aksakepit koki neitsytmatkan. Niillä on nyt ekan kerran treenattu kulmia ja irtoomista. Pitää kehittää kuvaa tai videota tänne jossian vaiheessa. 

No mut nyt nukkumaan ja huomenna rappiksia moikkaamaan. Kaikkien pitäis olla paikalla!