Kesäloma alkaa olemaan taputeltu ja seuraavaa palkallista sellaista vietetään vuoden vaihteen tienoilla. Pitkä aika, vaikka jos miettii joulua, niin se on jo kohta. Riippuu siis mistä suunnasta asiaa pohtii. Kamera on ollut taas kotosalla, joten kuvat ovat hikisiä iphone-otoksia. :) 

Eilen tehotreenattiin loman päättymisen kunniaksi. Aamulla käytiin heti kasilta Reinen kanssa hallilla treenaamassa agilityä. Kivasti meni! Vitsit ne oli hienoja kummatkin kersat! Muhun on asennettu kesän aikana sokkarivaihde, jota siis aikaisemmin ei ole ollut. Olen kuvitellut etten siihen kykene tuon hurjapään kanssa, mutta itseasiassa se toimii meillä ihan hirveen hyvin monessakin paikkaa. Rimat pysyy ylhäällä ja tulee todella kivasti käteen kiinni. 

"Not very typical bordercollie"

Pohdittiin tänään Reinen kanssa yhteistuumin, että mikä tässä meidän tekemisessä oikeen mättää, kun vertaa treenejä ja kisoja. Treeneissä saadaan aikaan todella mallikkaita ja vaikeita kuvioita hienoilla käännöksillä höystettyinä, mutta kisoissa tilanne on toinen. Onko se nollajahti nyt niin päähän istunut ajatus, että kisoissa toimii aivan toisin. Tai tuo edellinenhän me sitten todettiin syyksi tähän kaikkeen. Sitä vaipuu kisoissa johonkin ihmeelliseen tilaan, joka laittaa sinut toimimaan ihan toisella tavalla kuin on treenattu ja opeteltu. Huomaan esimerkiksi itse joskus miettiväni rataantutustumisessa, että "- Annan kaarrattaa sen tuossa oikeen kunnolla, niin ei ainakaan rima tuu alas..." Ja mitä tapahtuukaan? No se varmasti kostautuu sitte jossain toisessa kohtaa ja maaliin tullaan vitosella. Ja jokainen meistä tietää, että se vitonen jos joku v****ttaa eniten ja niitä meiltä löytyy! Meidän kisatauko on kestänyt viimekeväästä tähän päivään ja tulee jatkumaan edelleen. Saattaa olla, että syksyllä käyn testaamassa jonkun radan, että kykenenkö ohjaamaan tuota kaasupäätä samalla tavalla kuin treeneissä. Se on syksyn tavoite. 

Piti muuten vielä mainita yhdestä idiootista kommentista, jonka Ritnin poikaystävän omistaja oli saanut tänään ykkösten kisoissa. Eräs tuttu rouva oli tullut kysymään koiran ikää ja juttelemaan niitä näitä. Samalla oli tiedustellut, että missä luokassa koira kisaa. Luokan ja iän kuultuaan oli rouva todennut huokaisten, että kyllä hänen koira on ollut jo kahden vuoden iässä kolmosissa, että kyllä tolla tahdilla tulee kiire.

Se on hienoa se, jos näin on ollut. Harmillista tuossa hänenkin tapauksessa on se, että kyseinen henkilö ei ole siellä kolmosissa sitten ikinä saanut yhtään mitään aikaiseksi. Toki jos ainoa tavoite on saada koira nousemaan kolmosiin, eikä sen jälkeen kehittyä millään muotoa niin asia on sitten ihan eri. ;)) Todettiin kyllä yhteen ääneen tämänkin tapahtuman jälkeen, että toivottavasti sitä ei itse enää eläkeiässä kisaa agilityssä (missään luokassa!) kymmenen vuotiaan koiran kanssa. Toivottavasti sitä ois itsellä jotain täysin muuta ajankulua ja elämää siinä vaiheessa. ;)) 

Se siitä.

Eilen kävin agilitytreenien perään vielä paimentamassa. Alku oli kohtalaisen kankeaa. Tarkoitus oli ajaa tulevia kisoja varten nuoria pässejä, joita kaiketi laskujen mukaan oli reippaat 48 (ehkä). Oli sitte kavereille luotu rekka-autollisen verran itsevarmuutta, eikä ne mitään puujalkojakaan ollut. Ovat siis aika arkoja ihmisille ja koirille. Ottivat ritolat samantien, jos vähänkin painosti. 

Erotettiin alkuun niistä kuusi, joilla oli tarkoitus tehdä hakukaaritreeniä uudella tyylillä Ritnille. Vähän jo erottelussa saivat kyytiä, kun Taimi ja Ritni kovin ystävällisesti niitä yritti saada häkistä pihalle. ;) Muutamia ihan hyvä hakuja saatiin aikaan, mutta lähtee välillä kovin epävarmasti loppukaarelta tasapainopisteelle. Nyt pitää huomenna alkaa työstämään sille niihin niitä uusia suuntakäskyjä vanhan oikean ja vasemman sijan, jotta sen ei tarvii empiä. Nyt siis kysyy vähän lupaa, että saanko mä oikeesti lähtee tuomaan niitä, vai jäänkö tähän ettei lähde tukka päästä. :) Teki kyllä loppukaarenkin jos sanoin sille, että mene vaan. Vähän epäloogista parhaillaan nyt kaikki, mutta ajatus sen työstämisestä on enemmän kuin selkeä. Projekti jatkukoot huomenna. 

Treenin jälkeen haettiin kaikki loputkin pikkupässit mukaan ja vietiin ne tietä pitkin toiselle laitumelle. Poispäinajo tollasella isolla villikkolaumalla meni yllättävän hyvin. Ritni saa kyllä näppärästi hoideltua tollaset jutut ja vasen ja oikea sisäflänkeillä toimi nyt todella hyvin. Lisäksi haastetta tätä meidän työtehtävää kohtaan lisäsi yhden sähköaidan alitus. Kylläpä vaati hinkkaamista ja painostamista, mutta sieltähän ne uppiniskaiset ihmistä vierastavat nuorukaiset lopulta tuli! 

Huomenna käydään Ritnin kanssa ajamassa uudestaan tätä samaa laumaa ja asennetaan siihen samalla ne uudet käskyt. Saataiskohan se oikeen videolle... Tarvii yrittää! :)