Tänään käytiin Ritnin kanssa moikkaamassa sukulaisia. Paikalla oli kaikki paitsi Hypno pohjoisesta ja Hohto leikkauksen jäljiltä. Sain otettua kivoja kuvia koko poppoosta hyvässä säässä. Mukavaa oli! Ritnikin oli vähemmän kiroilevalla tuulella, joten reissu oli kaikinpuolin onnistunut.

Pieni kiroileva Ritni, joka antaa veljelleen Derille kyytiä.  

Eilen tein kotona luoksetulon eri osia ja nyt teki makuutkin loistavasti. Pitää vaan muistaa vahvistaa edelleen sitä viimeistä osuutta maasta sivulle. Paljon vauhtia ettei aijaa. Noutoa olen tehnyt nyt aika paljon pelkästään pitoina, joten nyt kun kapula pistettiin maahan, ei pikkukoiran aivot toimineet ihan odotusten mukaisesti. Hän ei siis lähtenyt lainkaan kapulalle. Otti vaan tiiviimpää perusasentoa. Voi huokaus. No kummallisinta tässä oli se, että metallin se toi ihan normaalisti! Outoa.

"Meilläkö muka kuplia järjenjuoksussa?" Deri taustalla ja Ritni edessä.

Tänään sitte päätin mennä hallin kauttaa kun oli sukulaisseurat pidetty. Tein suoraan muutaman valmiin hyppynoudon ja tadaa!!! -Täysin normaali ja hieno nouto! Ei jumittamista lainkaan. On se vaan kumma miten välillä tulee jotain kummallisia kuplia aivoihin, jotka hajoo hetkenpäästä normaaliksi. Toisaalta ihan hyvä ettei ainakaan oo pysyviä juttuja! Tasamaanoutokin oli ihan priimaa, joten ei huolta. Olen miettinyt tässä myös sitä, että minkälaisella kapulalla tulen tekemään kisoissa, sillä nythän olen tehnyt vaihtelevasti kaikilla. Iso tuntuu olevan paras pidon kannalta, mutta musta tuntuu että on ritnin on vaikeeta päästä siihen paikkaan sen kapulan kanssa missä olen opettanut sen luovuttamaan. Tähän on syynä se, että se tuo sen niin tiiviisti että kapulan päät ottaa mua jalkaan. Haluan että se on tiivis, joten pitää miettiä mikä on kapulalle oikea koko. Vaatii lisää pohdintaa ja testausta.

Ritni edessä ja veli Kio takana. Kovin viisaan näköistä porukkaa...

Tänään tein hallilla myös agilityä. Meiltä kotoa lähtiessä oli -19 astetta, mutta hallilla vain -11. Toki kotiin tullessa pakkanen oli noussut -24 asteeseen. Laitoin rimat 55-60 cm. Tein selkeäkulkusta rataa joka oli valmiina. Se kiersi hallin päästä päähän ja sai luukuttaa täysillä. Oli kivaa. Mukavaa on huomata että Ritni lukee rataa jo hyvin eteenpäin ja etenee itsenäisesti. Ei tee siis enää ainoastaan este kerrallaan. Otin radalle myös renkaan mukaan ja nyt se hakee myös sen hyvin. Tän treenin pohjalta olin hetkellisesti jo täysin varma, että ilmoitan Ritnin sinne Eckerön kisoihin. Saa nähdä mihin lopulta sitte päädyn... Jännää!! 

 

"Olemme kaikki yhtä suurta perhettä!"

Vasemmalta: Isä Retu, Deri, Kio, äiti Piina ja Ritni