Meidän kesäloma alkaa olla puolessa välissä ja kahtena aamuna on tullu nukuttua ilman kellon herätystä. Ohjelmaa on ollut vaikka minkälaista ja autoon on kertynyt jälleen tuhoton määrä kilometrejä. 

Kesäloman eka viikko oli hyvin paimennuspainotteista. Torstaina käytiin treenaamassa tämän viikon kisoja varten hakuja ja lähinnä tolppakoiran virkaa. Ihan hyvin se siellä tolpalla on, mutta haut oli syvältä. Tehtiin Katjan kanssa hakuja toisiltamme ja kummallakin oli pinna tiukassa. Tultiin siihen lopputulokseen, että nämä ns. ongelmat johtuu meidän omasta pääkopasta. Ei koirista. Tarvii ehkä varata aika jollekin kypäräkorjaajalle... Jos sitä kävis avaamassa sisintään jossain valkoisella nahkasovalla pari kertaa, niin voi olla että kaaretkin ois paljon permpia sen jälkeen. :) 

Perjantaina olin jälleen Somerolla kun siellä Kotikosken tilalla käytiin paimennuksen PM-kisat. Käytiin Ritnin kanssa parina päivänä seuraamassa niitä. Kerrassaan mahtavia suorituksia, kuten arvata saattaa. Kisoja seuratessa tuli kuitenkin todettua, että eroja koirakoissa oli hurjasti. En ehkä ole ainoa, joka iski silmänsä tähän yhteen norjalaiseen herraan (Torbjörn Jaran Knive) ja hänen kahteen vahvaan koiraansa, joilla yhteistyö oli saumatonta. Jälkeenpäin kuulin, että hän ilmeisesti on myös aikanaan edustanut Norjaa tokon maajoukkueessa. Pisteet nousi entisestään. ;)) Eikä kiinnostusta tietenkään laskenut se, että tämä hänen menestyksekkäin koira Maico on Ritnille sukua. :)

Muitakin sukulaisia kisoissa tuli nähtyä. Ritnin isoisä Hjalmar oli myös kisaamassa ja pääsi sunnuntain finaaliin myöskin. Satuin paikalle sunnuntaina sen verran myöhään, etten itse suoritusta ehtinyt näkemään. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, että löytyykö Ritnin paimennustyylistä mitään samaa kuin tästä isoisästään... 

Pyörähdin perjantaina vielä kisojen jälkeen paimentamassa ja jouduin vihdoin itselleni myöntämään, että olen tähän saakka antanut aina painetta noissa lähetyksissä täysin epäloogisesti. Nimittäin nyt kun koitin vieraalla koiralla, niin kappas, sehän ei lähtenytkään sinne minne yritin, vaan täysin päinvastaiseen suuntaan!! Nöyrimmät anteeksipyyntöni siis Ritnille, joka on urheasti toiminut mun epäselvien ohjeiden mukaan. Kuinka hyviä me oltaiskaan jos olisin alusta saakka tän tajunnut...?! ;)) No mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaaret oli loistavia ja jos nyt jotain pitää viisastella, niin nyt lähtee ehkä vähän liikaa jo taittamaan heti alussa...

Maanantai ja tiistai piti viettää tämän rouva Hanssonin paimennuskoulutuksessa, jolla siis tämä Ritnin isoisä Hjalmar on. Olin ilmoittautunut ainoastaan kuunteluoppilaaksi, koska yhtään hänen koulutustyyliään tuntematta en ollut valmis maksamaan 200 euroa tuosta lystistä. Kurssilla lähes kaikki koirakot oli aika aloittelijoita ja joku taisi olla vasta sytyttelyvaiheessa, joten en sitten enää toisena päivänä mennyt paikalle. Tuntui etten saanut ensimmäisen päivän jälkeen mitään sellaista, jonka vuoksi olisin ajanut seuraavanakin päivänä pari tuntia suuntaan. Päälimmäiseksi kuitenkin jäi mieleen se, että jokainen koira on yksilö ja jokaiselta löytyy se vahvempi puoli tässäkin lajissa. Toinen on hyvä ajamaan ja toisella on luontaisesti hyvät kaaret. Silti jokaiselta koiralta pitäisi löytyä nopea ja täsmällinen maahanmeno. Ilman tätä tärkeää taitoa, meistä jokainen paimen on pahasti pulassa ja tilanteista jäljessä. 

Keskiviikkona tuli taas käytyä laitumella ja kaaret näytti paremmalta. Kimmo oli kyllä nyt sitä mieltä, että lähtee lähes 90 astetta lähetyksessä, joka sekin on huono vaihtoehto kun ajattelee ylempien luokkien hakukaaria. Kävis ehkä naapuripitäjän kautta hakemassa sen lauman. Musta taas tuntuu, että parempi näin. Alkaa ahistaa jos lähtee yhtäänkään kohti. Tulee vanhat ajat liiaksi mieleen, jolloin tarvitaan valkoista nahkasohvaa jälleen kerran. ;) Lisäksi se lähtee lähtökohtasesti liian lujaa joka kerta. Vähän ku noi Amerikan tummat miehet 100 metrin aidoissa. Ritni on kai ymmärtänyt rotumääritelmästä jonkun kohdan vähän väärin. No mutta tämäKÄÄN ei meitä jälleen kerran yllätä, kun kyse on meidän RItusta. *Huoh* Toisen setin tein poispäinajoa. Ohkohan hän sittenkin ajava koira?! ;) Tein isolla laitumella eri suuntiin pitkiä pätkiä ja yritin ajaa sisäflänkkien käskyjä (VEN ja HÖÖ) sisään. Se oli aika taitava tällä kertaa. Nyt tais muutaman kerran kysyä ja kääntää päätä, mutta muuten sain ajettua kivalla etäisyydellä katse kokoajan lampaissa. 

Riitan tokot on myöskin alkanut ja niitä käydän tekemässä keskiviikkoisin. Viime viikolla oli ongelmien pohdintaa ja meidän "ongelmahan" on ollut tunnarin palautus. Itse tunnari on hyvä, mutta se palautus on ollut pelleilyä. Päätin sen korjata ennen ainokaistakaan EVL:n kisaa ja nyt on otettu kuurilla koko tämä viikko. Huomautetaan siis väärästä ja kerran saa korjata. Tehdään lähinnä sisätreeninä ettei yhdistä sitä etsimiseen. Lupaavamapaa, mutta ei vieläkään mikään super. Zetan seisominen on myöskin ratkennut. Otan sen edelliseltä jäävältä seuruuseen mukaan takapalkan virittelysanalla, jolloin tekee superin seisomisen. Tähän nyt päädyttiin ja toistaiseksi se pelaa. Kaukot on kokenut parannuksen seisomisesta istumiseen. Se on ollu aiemminkin ihan jees, mutta opeteltiin siihen sellanen etujalkojen heitto vähän niinku vahingossa. :) 

Agilityäkin ollaan käyty tekemässä, mutta en kyllä enää muista että missä välissä! Kotipihaan ei olla keppejä viritetty sitte viime talven, eli nekin voisin myydä pois jos joku ois sellasia vailla. Kaaharitassuilta (www.katas.fi) on ostettu ja hyvin vähän käytetty. Ritni käy niitä itsekseen autokatoksessa tekemässä, mutta muuta virkaa niillä ei parhaillaan oikein ole. 

Loppun vielä pihakuva perhosesta ja jostain mörrikästä kun koiria en ole ehtinyt kuvailemaan. Ehkä huomenna! :)