Tänään tuli ykköseltä dokkari koiran ja ihmisen välisestä suhteesta. Lähinnä siinä oli sanomana se, että koiran ja ihmisen välinen suhde on verrattavissa äidin ja lapsen väliseen suhteeseen. Ihminen ja koira ymmärtävät toisiaan. Siinä oli myös luonnollisesti bordercollie joka erotti 300 esinettä toisistaan. Koiran omistaja halusi pysyä nimettömänä, samoin itse rekku. Siksikö me normiharrastajatkin pysytellään täällä blogeissa nimettöminä, koska meillä on niin huippuyksilöt kotona? Siihen on uskominen. 

Ritvalaisen kanssa tehtiin tänään tokoa. Soitin jo Riikalle päivällä huolissani tosta ruudusta, koska mun eteneminen siinä fiksauksessa ei ole ottanut tuulta purjeisiin kuten olin odottanut. Lisäksi tunnarissa oltiin poljettu pari päivää taas paikoillaan, joten siihenkin tarvitsin vahvistusta. Myötätuntoa tuli ja pari hyvää ideaa joita lähdettiin pihalle testaamaan. 

Ensinnäkin tuuli oli sen verran kovaa, että päätin mennä autokatokseen ja levittää Riikan vinkin mukaan 35 tunnarikapulaa kisaväleiin tuulensuojaan. Omaan merkki ja Ritni areenalle. Yleensä olen tehnyt tunnarin viimeiseksi, koska alussa kierrokset on aika taivaissa kaiken tekemisen suhteen. Nyt uhmasin perinteitä ja tein sen ekana. Ei ole sitte koko talvena tehnyt noin hienoa työtä kun nyt teki! Vitsit! Kierrokset oli korkeella, mut työskenteli hienosti. Ei nostanut kertaakaan muita kapuloita vaan etsi tosissaan. Nyt mä alan taas muistamaan sen, että miksi sille on pitänyt alusta saakka tehdä tosta jutusta haasteellisempaa. Olen jo pitkään itse huomannut sen, että se tekee tuon sillä asenteella, ettei siinä ole mitään haastetta. Siksi räplää ja tassuttelee niiden muiden kapuloiden yli. Tein nyt ehkä viisi toistoa, joista jokainen oli ihan nappisuoritus. Taidan vahvistaa nyt sitä itse tekemistä tuolla ja sitte palata takaisin siihen perinteiseen. 

Sitte se ruutu. Laitoin nyt lätkän ruudun keskelle ja naksuttelin sitä. Oikeastaan kaikki toistot aika läheltä, mutta muutaman koitin myös kauempaa. Edettiin kivasti. Ongelmahan on ollut se että alussa olen pysäyttänyt sen aina seis-käskyllä ruudun keskelle kun on juossut siitä läpi, mutta halusin sen siis itsenäisesti asettuvan siihen pisteeseen. En siis luota omaan käskyni oikea-aikaisuuteen ja siksi lähdin sitä muuttamaan. Sitte kun aloin tarkentaa sille sen paikan merkitystä niin olen saanut sen juoksemaan ruudun läpi, kiertämään jonkun merkin (useimmiten takaoikean) ja menemään siitä suoraan keskelle oikeaan paikkaan. Ilman sitä seis-käskyä siis. Mun järki ei vaan sanonut, että miten saan sen unohtamaan tollasen sepentiinin ja kääntymään ympäri suoraan siinä vaiheessa kun ohittaa sen keskipisteen. Siitä ei meinaan ollu mitään apua, että jätin sen palkkaamatta tuosta tai sitte siinä, että naksautin sen juostessa oikean kohdan päältä. 

Nyt sain sen kuitenkin tuon lätkän avulla kääntymään itsenäisesti ja etenemään ilman kiemuroita siihen keskelle. Tarvii koittaa vielä huomenna treeneissä, että jäikö tuosta sille päähän mitään vai oliko pelkkää sattumaa. Otan kyllä hyvin pian tuon lätkän sieltä pois, jotta en jää itse siitä riippuvaiseksi. 

Kivat edistyvät treenit ja taitava pieni koira. Ihan ei tuota 300 eri esinettä vielä tunnista, mutta kyllä se 35 tunnarikapulasta ainakin omansa osaa etsiä ilman maisteluja. Siitä on hyvä jatkaa!