Huh, vihdoinkin loma ja saa vaan olla! Täällä paistaa aurinko ja jalat saa levätä varpaita myöden. Melkein. Tultiin eilen ja tänään oli eka päivä rinteessä. Mulla on uudet sukset ja monot ja loput voi arvata. Ensinnäkin monot piti vaihtaa sen takia, että edelliset oli pienet. Napakat ne saakin olla, mut ei sellaset kun ne mun vanhat..  Mulla on aina ensimmäisen päivän jälkeen sääriluut mustelmilla ja aivan järkyttävän kipeät, kuten arvata saattaa. Plussana kuitenkin oli sairaan hyvät uudet K2:n sukset, joilla sai laskettua vanhoihin verrattuna näpsäkästi. Ei väpättänyt kovassakaan vauhdissa. Oli jees.

Sitte koirajuttuihin.  Ritu-Ripaskan kanssa oltiin torstaina ennen reissuun lähtöä Riitalla treenaamassa. Tuli mieleen, että tän kuun loppupuolessa alkaa se kurssikin siellä. Ollaan koitettu Reinen kanssa käydä ehkä kerran kuussa (?) päivittelemässä tilannetta ja aina on saatu monta hyödyllistä juttua.

Nyt koin suurimman valaistumisen etupalkasta. Nythän mä olen tehnyt takapalkalla liikkeestä seisomisen ja se toimii hyvin. Idarissa vois käyttää etupalkkaa... toisaalta nyt kun se ilmeisesti poistuu niin sen ajattelin unohtaa. Toki ehkä siinä uudessa versiossa vois sitä silti käyttää. Saas nähä mitä keksitään!

Kokonaisuutena Ritni oli torstaina aika Kiva.  Mä itse huomaan sen olevan rauhallisempi, johtuen noista juoksuista jotka on aluillaan. Vielä ei tosin mitään tule, mutta sen näkee sen olemisesta ja merkkailusta ja kaikesta ulkoisesta muutenkin. Silti toimi kivasti ja töissä tekee kaiken kympillä. Hieno puoli, jota arvostan.

Tehtiin ensin seuraamista. Otin alkuun miniserpentiinin, joka sytyttää Ritnin just sellaseen vireeseen josta pidän. Tehtiin hyvää pätkää suoralla ja sepentiinillä. Tehtiin myös kaikkia käännöksiä ja vasemmalle kääntymiset oli ihan kymppejä. Pitää muistaa vaan itse vaihtaa vähän painoa ja käden paikkaa niin väistää supernätisti. Musta koko seuraaminen oli nyt sieltä parhaimmasta päästä mihin Ritni pystyy. Olen alusta saakka halunnut sen olevan iloista ja sellasta, että siitä näkee sen halun tehdä töitä. Nykyään mä voin jo uskoa siihen, että ajatellaan asiasta samalla tavalla. Moon ylpiä siitä.  

Liikkeestä seisomisessa meni ensin istumaan.  Se oli ehkä silkka vahinko, koska sen kanssa on varmaan kerran tehty liikkeestä istumista, eikä ole mitenkään sellanen tyyppi, joka tarjoisi tollasta yhdestä kerrasta. Oli siis sattumaa, siihen uskotaan. Nyt kuulemma pysähtyi hyvin ja seisoi edelleen varman näköisesti. Luotan tähän liikkeeseen edelleen. Jos nyt menisin kisoihin, niin varmaan kääntäisin silmäni siihen käskyn jälkeen, jonka myötä pysähtyy sata varmasti. Päätä en käännä. Ainoastaan mulkaisen.

Estehyppy oli erikoisen näköinen, mutta Ritni ymmärsi heti mistä on kysymys, kun kysyin siltä että "missä hyppy?". Hypytin pari kertaa sitä ja sitte otin kokeenomaisena liikeenä. Riitta sano, että tästä tippuu kymppi ihan varmasti. Ei liikahtanut varvaskaan ja oli töpäkkänä siellä toisella puolella.

Tunnaria tehtiin omalla kapulalla lumihankeen muutamia toistoja ja tässä täytyy muistaa kertoa sille etukäteen, että tunnari on tulossa. Ritni hakee hyvin ja jotta se ei hirveesti leiki sillä, niin NAKS ja palkka pikaisesti suuhun. Ei toki tässä vaiheessa ole vielä väliä, vaikka vähän leikkiikin. Pääasia että ymmärtää jutun juonen. Mulle muistutuksena, että annan ainoastaan kerran sen etsi-sanan!! Ei niin, että kun se koira nostaa pään ylos niin alan kehottamaan sitä uudestaan. Liian fiksu koira, joten ei kannata opettaa sitä pyytämään apuja. Eipä käyny taas mielessä.  

Ruutua tehtiin myös ja pari kertaa pallolla ruudussa ja sitte muutama näyttönä. Tarviin joko lentävämmän pallon tai heittäjän. Oisko eka kuitenkin helpompi vaihtoehto. Ritni ei ole tarjoava tyyppi, joten sille tehdään nyt noita suoria vaan. Lähetyksiä palkalla ja näyttöjä heitolla. Näillä mennään.

Muuten oli kokonaisuudessaan kiva reissu ja antoisa. Kevään kisoihin kehoitettiin pikapikaa menemään näin valmiiden koirin kanssa. Noh, ollaanhan me ilmoittauduttu 8.5 Ilmajoelle, mutta veikkaan Ritnillä olevan juoksu päällä just sillon. Onneks kuitenkin nyt on tullut paljon kivoja kisoja kivojen tuomarien kera, joten valintaa riittää. Saapi nähdä miten meidän käy!

Sain muuten tänään otettua sairaan hienoja kuvia täältä tunturin päältä kun aurinko laski. Koirat on jälleen pääosissa, mutta on pelkkä maisemakin ikuistettu. Unohdin vaan kaapelin kotiin (siis minne kotiin, ku ei meillä oo kotia?? ), joten ne tulee vähän perästä.