Käytiin Riikan ja Jedin kanssa tokottelemassa taas torstain tapaan Kirkkiksen kentän pihalla ja yllättäen Jonnakin saapu paikalle. Olipa kivaa, taas kerran.

Käytiin lähinnä läpi Riitan antamia treenivinkkejä ja tultiin siihen tulokseen tosta Legomiehen askeltamisesta, et tekee parempaa työtä ilman yli-innokkuutta kun on vähän väsynyt. Nyt loppuajasta näytti oikeen mallikkaalta ja paremmalta. Täytyy edelleen olla tarkkana ton rytmin kanssa. Niin ja huomasin, että Ritni tekee vasurin käännökset niin loistavasti taakse, että sen takajalat koskettaa aina välillä omiani. Hienoa työtä peräpäästä!  Jatketaan edelleen serpentiiniä, sillä on tehnyt hyvää sille. Sitte itse tein huomion, että nyt pidemmillä pätkillä jossain kohdin painuu alemmas ja meinaa tarjota perusasentoa. Olen ilmeisesti seuruuttanut aika tasasesti saman määrän askelia, jonka jälkeen on tullut perusasento ja pysähdys. Tarttee muistaa tämä!

Käännökset oli hyviä, siinä vähissä määrin kun niitä tehtiin. Ne oikeastaan on aika hyvin sillä nyt plakkarissa. Vahvistetaan edelleen.

Nyt tehtiin myös muutama vauhtiluoksetulo niin, että Riikka piti kiinni ja lähdin reilun matkan perään. Otin lelun esille ja heitin eteenpäin, koska oli niin liukasta ja näytti siltä, että lataa mua jalkoihin. Toisella kerralla lähdin pakenemaan. Seuraavaks pitää sekottaa myös se, että seison paikallani ja pidän esim. palloa kädessä, ja vasta aivan kohdalla tiputan pallon sille. Eli etten lähtisi aina liikkeelle, vaan myös tämä eleettömyys aiheuttaisi sille sen räjähtävän lähdön.

Sovittiin nyt myös, että alan naksuttelemaan sille siitä perusasennosta olohuoneessa ja häivytän tota toista kättä. Palaan kuitenkin vielä aina takaisin siihen imutukseen, mutta yritetään vähän häivyttää sitä kättä. En usko olevan ongelma, koska nytkin toimii hyvin.

Toinen mitä pitää nyt treenata, on kontaktin pitäminen pidempään perusasennossa. Istutaan, palkataan, sanallisesti kehutaan, ja naksutetaan kun se on rauhallisesti oikeassa asennossa. Ei klikata nykimisestä ja täpinöinnistä. Tarkkaile Ritivitipiin oikeaa etujalkaa, ettei ala ottaa sitä etunoja-asentoa.

Nyt meillä toivottavasti nukutaan samalla tavalla, kun tässä alla olevassa kuvassa reipas vuosi sitten. Sillon oli vielä melko rauhallista eloa.