Otsikko ei liity meidän laumaan, vaan hyvän ystäväni muutaman kuukauden ikäiseen kissaan. Jotain todella surullista ja pysäyttävää tapahtui nimittäin tänään illalla, kun sain puhelun Viikin eläinsairaalasta. Ystäväni on kasvattanut itse muutaman pentueen verran tätä tiettyä rotua ja yli 10 vuoden taipaleelle on mahtunut niin iloja kuin surujakin. Tänään kohdalle sattui jälleen yksi murhe. Yksi pennuista nimittäin oli juossut sähköjohtoihin ja leikkinyt ilmeisesti siellä leikkejään ja saanut kohtalokkaan sähköiskun. Jotain aivan hirveätä. Jokainen voi vain kuvitella, että tällä hetkellä tämä pieni kissa taistelee elämästään oikein kunnolla. Tulevaisuudesta ei ole tietoa, ainoastaan tästä hetkestä. Musta tämä on jotain aivan hirveetä. Pienen elämä piti olla vasta aluillaan. Nyt toivomme kädet ristissä, että tällä kissalla on vielä kahdeksan elämää käytettävänä...  

Otteita omasta elämästä: 

Edellispäivänä kävin hallilla tokoilemassa Riikan kanssa. Toukokuun voittajaluokan korkkaus tulee vaudilla vastaan, joten töitä on tehtävä tosissaan. Teemana oli ruutu (ylläri), kaukot, istuminen, nouto ja loppuun seuruu.

Ruudun paikkaa läheltä edelleen. Maa oli jäässä, joten lyhyttä matkaa. Nyt oli jälleen lätkä käytössä ja näyttää hyvältä. Nyt olen laskenut sen kierroksia tossa, mutta voisin pikkuhiljaa ottaa käyttöön alussa tehtävät viritykset. Silitys rinnasta. Jatketaan tällä nyt pari viikkoa ja pitää päästä tekemään pitkästä matkasta halliin hiekalle. 

Kaukot oli hyvät. Takapää paikoillaan toimii edelleen. Jätin seiso-istu tekemättä, sillä se on vielä fiksauksen alla, enkä halua sen tekevän vääriä toistoja. Palkkasin naksulla joka vaihdosta ja matka oli kisamatka. Tosi täpäkät ja hyvät vaihdot. Ei jäätymisiä. 

Istuminen on myöskin aika kivan oloinen nyt. Tai tuntuu musta siltä, että siitä tulee varma liike. Muutama toisto nami kädessä ja perään yks ilman. Toimi hyvin. 

Noutoa tein nostojen muodossa ja kierrättämällä. Treenasin loppuosaa kapula suussa kierrättämällä ja hypyn kautta. Vaihtoi ainoastaan kerran otetta. Edistystä on tapahtunut huimasti. Treeni jatkukoon. ;)

Seuraaminen tuntui kivalta. Eipä ole hetkeen tullut sitäkään tehtyä. Mulla oli tämä seuruuprojekti tossa marraskuussa työnalla ja kivasti se fiksaus on sen päässä pysynyt. Eli tarkoituksena oli saada päätä vielä ylemmäksi. Onnistuin siinä mielestäni hyvin. Hienoa me! :) Hitaan kävelyn rytmiä pitää nyt miettiä tosi tarkkaan. Jos mun askellus on väärä, niin se meinaa istua aina toisinaan. Takapuoli käy nopsaa maassa jos kuljen liiaan laahaavasti tai vaihtoehtoisesti liian korkeella askeleella. Tarvis peilistä nähdä...

Prinsessan postimerkkikuva. 

Keskiviikon agilitytreeneissä oli teemana ennakoiva valssi. En tiedä johtuiko se mun edellisen viikon surkeista esityksistä, että tää oli valittu jälleen teemaksi. :) Mukana oli kaksi maksikoiraa ja yksi medi. Tehtiin kaikki pääosin medikorkeudella ja lujaa mentiin. Lähinnä tarkoitus oli nyt paneutua tekniikkaan ihan tosissan ja jättää käskyt vähäisiksi. 

Harjoitus oli sen verran kiva, että yritän saada piirrettyä sen tänne, jotta muistan sitä jossain vaiheessa treenata uudestaan. Tykästyin harjoitukseen varmaan myös sen takia, että me onnistuttiin Ritvalaisen kanssa ihan hirmu hienosti. Se teki hienoja käännöksiä ja luki oikeesti mun oikeaoppista ennakoivaa valssia. :) Mun napa osoitti koiran ponnistuspaikaa, etenin kohti seuraavaa estettä, en tehnyt mitään old school-ohjausta ja muutenkin kaikki kai näytti olevan balanssissa. Kädet ja kaikki. En tarvinnut käsipainoja. Se kertoo jo paljon! 

Mulla on ongelma. Olen aikanaan oikaissut isosti näiden perusohjaustekniikoiden opettamisessa ja treenannut paljon erikoisempia juttuja. Tai jollekin ne voi olla ihan arkipäivää, mutta tässä kohtaa puhun lähinnä esim valssista ja leikkauksesta. Niitä pidän peruspalikoin. Olen pitänyt niitä aina myös aika yksinkertaisina juttuina, mutta nyt jo myönnän, että oikein tehtynä ne ovat haasteellisia toteuttaa. Tykkään tehdä mieluusti niistoja ja sylivekkejä, ja jälkimmäisiä vähän huomaamattanikin. Eilisissäkin treeneissä tehtiin havainto, että mun kädet ja kroppa vaan tekee niitä sylivekkejä, vaikka aina se ei ole mitenkään järkevää! :) Nytkin muutamassa kohdassa itse ohjaus oli hieno, mutta olin auttamattomasti jäljessä seuraavasta valssista. Mitä tästä opimme: kannattaa tehdä niinkuin on rataantutustumisessa suunnitellut, eikä harrasta mitään ylimääräistä vekkien viljelyä. :)

Oliskohan lauantaina uimapäivä? Illalla oli suunnitelmissa mennä keskustaan syömään... NAM! Tuli mieleen tuosta Ritnin postimerkin kokoisesta kuvasta, että se on parhaillaan kai valeraskaana (taas). Sillähän ei muuten sen eloon ole merkitystä, mutta on kotona paljon omissa oloissa ja muille koirille on kovin ärhäkkä. Turvonnut keskikroppa on kai seurauksia tästä. On kerännyt aiemminkin jonkun verran vatsaa valeraskaana. Tuossa kuvassa sillä on takki, jossa lukee princess ja siinä on pari timanttia. Niitä oli myös mustana, jossa oli pääkallo ja siinä luki killer. En tiiä pitäiskö toi sen huippuätläkkä takki käydä vaihtamassa siihen mustaan versioon.... ;)