On nimittäin se, että Ritni on toisaikainen.

En ole ihan vielä selvittänyt, että mistä tämä sen toiminta tai toimimattomuus johtuu ja milloin se tarkalleen tulee. Kysymys on kuitenkin hyppäämisestä ja kuumumisesta. Lelun olen jättänyt oikeastaan kokonaan agilityssä loppuun, eli kesken rataa ei lelulla riekuta. Ellei sitte oteta huomioon jotain yksittäistä treenattavaa juttua, kuten keppejä. Se siis kuumuu siitä lelusta niin kovasti, että alkaa napsimaan ja räiskimään rimoja.

Tänään se sitte päätti muutenkin räiskiä menemään oikein kunnolla. Mulle tuli jo sellanen olo, että nakkaanko lenkkarit hetkeks naulaan ja otan ne uudestaan käyttöön vasta tossa kesällä. Tässä on kuitenkin nyt näitä tokojuttuja ja muita tiedossa, mutta ehkä en kuitenkaan raaski... Hommahan on sellanen, että saattaa olla päiviä ja treenikertoja jolloin se ei tiputa ainokaistakaan rimaa, ja tekee tosi tarkasti töitä vaikeissa tekniikoissa ja kovassa vauhdissa. Tänään oli sitte taas vuorostaan sellanen off-tyyppinen päivä. Huomasin siitä jo sen kepityksen raivosta, että nyt ei hyvää heilu, eikä heilunu.  Sai ihan oikeasti pistää sen valehtelematta 20 kertaa maahan ja nostaa rimat ylös. En ymmärrä, tai ehkä ymmärrän. Sehän on hirvittävän ahne ja mietin, että oisko tolla syömisellä osuuttaa tohon keskittymiseen. Moottorihan ei sammu milloinkaan, eli sen suhteen saisi vaikka syödäkin ennen treenejä. Nyt syö normaalisti aamulla sekä illalla joskus seitsemän aikaan ja nämä meidän treenit on illalla kahdeksan aikaan. Ruokailu siis venyy tosi myöhään. Aamusta on aika pitkä aika... Voiskohan olla, ettei se jaksais keskittyä ton takia. Päiväsaikaan meinaan se tuntuu olevan jotenkin erillainen.... Ehkä.

On ollu puhetta Janitan kanssa nyt monesti siitä, et jos se tiputtaa riman, niin koira maahan, nostetaan rima ja otetaan sama kohta uudestaan ja sitte oikeasta suorituksesta palkka. Tuntuu vähän katkonaiselta nää treenit parhaillaan, mut tällä mennään. Periks ei anneta!  

Mä taidan tehdä sille sähkölangasta jotkut hypyt ellei ala nostamaan niitä kinttujaan.   

Ja sehän on ihan varma, että viritän meidän uuden talon pihalle sellaset hyppysulkeiset ettei mitään rajaa. Kisoissa meitä ei tulla näkemään ellei toi puoli oo hanskassa. Sellasella epävarmalla hyppääjällä kisanneena voin sanoa, et siinä pyöritään mun epämukavuusalueella. Joutuu jännittämään niin montaa asiaa. Itelläkin niitä on jo riittämiin.

Meidän seuraavat treenit sijoittuu ehkä viikonlopulle... tai sitte ei, koska on tää muutto. Marika saapuu perjantaina auttaamaan pakkailussa ja maanantaina tulee kuorma. Pari päivää evakossa Heidin luona ja sitte koittaa Levin loma. Valtavaa!! NOH, on ne treenit koska tahansa, ni mä aion antaa Ritnille sapuskan joitain tunteja ennen, ja katsoa mitä tapahtuu. Josko se ois vähän iisimpi tapaus... Toivossa on hyvä elää!!

Mut on se silti rakkaus-pakkaus  vaikka välillä vähän hermot meinaakin palaa. Se tietää, et sen mamma toivos supernopeaa ja kiihkeää kaveria ja ajatteli täyttää kaikki nämä toiveet. Ei vaan oo ihan vielä ymmärtänyt, et ei voi pelkästään juosta vaan tää homma vaatii tarkkuutta! Sillä on alkamassa just kohta juoksu ja jokainen meistä tietää, et sillon jos koska ottaa aivoon kaikki. Jospa Rituakin aivottaa oikeen urakalla.  Ja toisaalta, olihan sillä ne synttäritkin tossa... Sillä on varmaan vaan JOKU aika vuodesta tai elämästä, joka on ohimenevää. Näin se on.