Tiistaina taisin kirjoitella, että Ritni oli jäänyt vahingossa vaatehuoneeseen. Tänään aamulla Mika soitti perään, että pikkukoira on ollut taas hukassa. Voi huokaus. Nyt se löytyi eteisen vaatekomerosta liukuovien takaa. Ritnillä on kodinhoitohuoneessa oma paikka pöydän alla, jossa se paljon viettää aikaa. Nykyään Mutka on vallannut sen, joten Ritni etsii selkeästi jotain vastaavaa koloa. Noh, onni taas onnettomuudessa, että Mika huomasi tuonkin ajoissa.

Keskiviikkona oltiin agilitytreeneissä jälleen. Ei ollut ihan kympin päivä, mutta ihan jees silti. Mulla otsaa kiristi jo ennen treenejä ja jotenkin aavistelin että tuskin mitään supersuorituksia tullaan tekemään. Hallissa odotti pieni rata, jossa oli taas ennakoivaa valssia ja päällejuoksua. Rata meni ihan kivasti muuten, mutta kurvit vaati vähän fiksausta. Olen isosti onnellinen meidän ehjistä suorituksista ja kokonaisuuksista. Mun ongelma taitaa olla se, että en aina nää juurikaan eroa Ritnin hypyissä ja kurvien koossa. Musta se sudittaa toisinaan oikeen kivasti, enkä osaa ajatella, että se tekis välttämättä virheitä. :) Sen mä olen tiedostanut, että ennakoiva valssi on meidän treenattavien listalla ja olen lähtökohtaisesti luistanut alussa sen oikein opettamisessa. Lisäksi alussa oli kontaktin ja putken erottelu osana rataa. Ritni on tässä kohtuu varma, eli menee kyllä 99% aina kontaktille jos niin pyydetään. Nyt sain jossain kohtaa treeniä senkin ryssittyä, kun sylivekkasin yhtä hyppyä ja linja oli huono. Mitä tästä opimme? --> sylivekki ei aina pelasta jokaista tilannetta! ;)

Eilen illalla eli torstaina tokoiltiin pihassa. Ennen tokoilua käytiin pitkällä lenkillä ja nyt mä vuodatan tosissaan niistä jokaisesta onnettomasta koiranomistajasta jotka me kohdattiin. Ensinnäkin. Ollaan asuttu tuossa vuosi ja olen tasan kerran nähnyt tuolla lenkillä vastaantulijan. Eilen niitä tuli KUUSI! Lähtökohtaisesti kaikki irti ja kaksi näistä vastaantulijoista oli lapsia koirineen. Aikuisilla koirat oli kaikki hallinnassa, mutta ensimmäinen vastaantuleva holtiton rekku oli mali, jota ulkoilutti jokin lapsi. Tätä Emmiä ei sitte saatu millään hallintaan ja se meuhkasi meidän lauman ympärillä ja juoksi kohti. Tässä kohtaa mietin sadasosasekunnissa, että onko koira kiltti, päästänkö etulinjaan Mutkan vai Ritnin. Mutkalla mentiin. ;) Lähdin samalla karkuun tätä kompanjaa toiseen suuntaan ja vastaan tuli kaksi muuta lasta ylikasvaneen Hugo-coccerin kanssa. Vapaana tietenkin. "Saako Hugo tulla leikkimään teidän kanssa?!" -Ei mielellään. Hugohan oli tulossa jo siihen malliin, että kaikki neljä jalkaa oli ilmassa. Mutka oli tässä vaiheessa jo sitä mieltä koko lenkistä, että coccerilta irrotetaan korvat päästä, jos meidän lähelle tulee. Tällä kertaa Hugo sai pitää korvansa ja mali henkensä. :) Tytöt sai koiransa kiinni.

Musta on jotenkin ihanaa kulkea tuolla kun omat koirat on täysin hallinnassa ja vaikka ovatkin vapaana, niin ne istuvat persus mättäässä jos joku tulee vastaan. Toimivat noissa tilanteissa kun ihmisenmieli.  En vaan voi käsittää sitä, että miten 10-vuotiaalle lapselle annetaan lenkkikaveriksi mali...

Sitte siitä tokosta. :) Treenattiin noutoa, kaukoja ja tunnaria. Noudot ihan jees. Tein lähinnä palautusta ja nostin virettä. Tarvii olla tarkkana, sillä ensimmäisen kerran kuulin Ritniltä pienen pillin. Tokikaan se ei tullut tuossa itse noudossa, mutta siinä kesken treenien Mika ajoi pihaan ja alkoi piippaamaan sille. WHAT!? Hiirulainen on tähän saakka tuntenut ainaostaan murinan treenatessa ja silloinkin ainoastaan palkkauksessa. Kuulin pienen piippauksen myös kun viritin tunnarikapuloita ja jätin sen istumaan katoksen ulkopuolelle. Huomautin tästä pelkällä katseella. Hiljeni, eikä ääntä enää kuulunut. Toivottavasti ei enää kuulukaan...

Palautukset oli aika hyviä. Ollaan edetty, mutta nyt ajattelin vielä vähän palastella tota noutoa, jotta saan siitä ylihienon. Paljoa ei enää vaadi.

Kaukoissa olen siis edelleen siitä fiksausvaiheessa S-I-vaihdon suhteen. Opetin sitä peruutuksen kautta ja nyt päätin vaihtaa sen istu-käskyn siitä back-käskyyn. Tein useita toistoja ja nyt alkoi sujumaan. Ritva oli aika kone. Takapää pysyi paikoillaan ja etujalat teki hyppäyksen. Kyllä tää tästä!

Tunnarin tein vain kahdeksalla kapulalla ja suorana. Halusin testata. Toi ekana värän. Oli hämmentynyt ja lähetin uudestaan. Nyt keskittyi hienosti. En tiedä vaikuttiko todella kova myrsky tähän, että haju olisi painunut, koska nosti viereisen. Jäljellä oli 7 kapulaa, joten lopputoistot oli tällä määrällä. Teki todella hyvin kaikki kuusi toistoa.

Huomenna on tiedossa Himoksen laskettelureissua työporukalla ja sunnuntaina aamusta Turkuun kisoihin nollajahtiin.