On taas ollut melkoista vilskettä menny viikko. Tuntuu ettei tunnit riitä kaikkeen tekemiseen. Muutto on edessä ja viime viikolla tuli raksalta tieto, että ovat kovasti etuajassa. Fakta on nyt se, että Levin reissu on ehkä vähän väärään aikaan. Toisaalta, odottaahan se talo siellä, mut mieli tekis kovin viedä jo tavaroita. Saapi nähdä miten meidän käy! Tässä kuitenkin loppuviikon raporttia... kevyt sellainen.

Ritun kanssa on ehditty treenailemaan kuitenkin. Karkkien voimalla meni torstai, ja siitä kiitos Katille! Oli lakuja, tehojuomaa ja sellasta! Tuhannet kiitokset!!! Torstaina oltiin Turussa ja edellisen viikon loistavat treenit ja mun hienot ohjauskuviot oli historiaa. Sanotaanko näin, että mun ja Ritnin rytmi ja liikkeet on tehty ennemmin Kari Jalosen radalle. Huokaus! 

Ensinnäkin koko alkukuvio oli mulle mahdoton. Piti jättää kolmen esteen taakse ja ottaa vastaan sivuttaisella työnnöllä ja samalla piti hanskata suhinajarrutus sekä esteen päällä kääntyminen. Voi IEEE! Toi on meidän kompastuskivi ja torstaina tuntui, että kaikki muukin. Lähdetään nyt siitä, että olen harjoitellut tota lelulla, johon Ritni ei reagoi ollenkaan tollasissa kohdissa. Tulee vaan silmät leipälautasina kohti ja ärisee mennessään. Alta pois! Nyt pitää treenata sitä namilla. Esteen edessä seistään rintamasuunta koiraan, siitä suhina ja perse pitkällä esteen yli kumartuneena. Nami suuhun ja nosto esteen yli. Tästä toinen palkka. Tää jarrutus on nyt meidän harjoituslistalla, koska nykyään Riitta-Liisa Roponen ei tunne sanaa JARRUT.

Toinen mun ongelmaohjauskuvio on saksalainen. Jessus Maaria ku on vaikiaa! Okei, Ritnille ei noi sivuttaiset hypyt oo kovin selkeitä, vaan lähtee helposti noissa tilanteissa flänkkäämään. Ei tuu siis kiinni ja lähtee kaarelle. Melko rasittavaa. Mun pitäis harjotella pallo kädessä noita juttuja, mutta ongelmana on se, että Ritni nousee hirveesti lelupalkasta radalla. Tarvii olla hirveen maltillinen koko jutussa.

Sitte kolmas treenattava juttu on päällejuoksu. Koira siis käytännössä osaa leikkaukset ja lukee niitä, mut mulla on tapana odottaa pitkään sen laskeutumista, jolloin en saa täyttä hyötyä irti niistä. Tarviin tota luottotreeniä noissa paljon lisää.

Tässä oli siis torstain Turun treenien mietittäviä juttuja. Sieltä jatkoin matkaa torstain tokotreenien ja Raipparyhmän pariin. Oli kirjaimellisesti koiranilma ja veto aivan pois. Plussana tähän kaikkeen kiireeseen oli se, että Mutka oli tehnyt pari kertaa päivän aikana tarpeet sisälle, joita Mika ei tietenkään pystynyt korjaamaan yökötyksen vuoksi. Pikareissu  siis kotiin ennen hallia.

Olin jo ajatellut ennakkoon, että en tee juuri mitään treeniä, vaan olen lähinnä juorukaverina matkassa.  Päätin sitte kuitenkin ottaa Ritipiin areenalle agilityärsytyksen poistamiseksi. Kannatti. Hän oli taitava. Kauheasta säästä huolimatta. Tein pätkän seuraamista, joka oli ihan näpsäkkä. Lisäksi luoksetuloa kassin kierrosta, pari hyppyä, luoksetulon pysäytyksiä ja yhden seisomisen. Siinä se oli! Jäi hyvä mieli, koska oli taitava kokonaisuudessaan. Kiva oli myös huomata, ettei ottanut säästä mitään häiriötä. Rakkaus-Pakkaus.  

Lauantaina käytiin lepakkovuorolla Sporttiksella Reinen kanssa. Meni kirjaimellisesti koko ilta. HUH! Vuoro alkoi klo 21 ja taidettiin lähteä kotiin klo 23 jälkeen. Tositreenaajat!   Ehdittiin tehdä vaikka mitä, ja taukojakin ehdittiin pitää. Oli mukavaa. Saatiin harkattua niitä pirun saksalaisia, päällejuoksuja, suhinoita ja bonuksena keinua! Kolmesta ensimmäisestä en enää jaksa jauhaa, sillä ne tarvitsee saada nyt kuntoon ja ne saa olla nyt treenilistalla jonkin aikaa. Rimat matalalla pelkkää tekniikkaa ja hyppy mukaan kuvioihin kun peli on selvä.

Lisäksi tehtiin keppejä edestä toisen palkatessa. Ritni kepittää hyvin ja raivolla, eikä parhaillaan ota sivuirtoamisesta mitään painetta. Ajattelin pikkuhiljaa lähteä laskemaan ohjureita alas ja poistaa ne sitten jossain vaiheessa kokonaan. Kuitenkin tässä vaiheessa uskon vielä niiden nimeen, meinaan kulmien harjoittelu on vielä vähän vaiheessa. Tarvii myös treenata takaaleikkauksia ja vaikeampia häiriöitä.

Mut siitä keinusta. Hauskaa oli huomata, että Ritni oli tosissaan saanut jonkinlaiset traumat edellisen kerran keinukompleksista. Kyseessä oli vain pieni ylämäki, mutta siltikään Ritni ei suostunut tulla sitä pitkin. Viritettiin siis keinu pehmusteineen päivineen kahden pöydän väliin, eli minkäänlaista liikkumista ei tapahtunut. Stoppi päällä edelleen. Siinä sitte aikamme hengailtiin Reinen kanssa, heiteltiin nakkeja ja kävin istumassa keinun päällä. En tiedä innostuiko se siitä vai mikä sille tuli, mutta alkoi rehvakkaana juoksemaan keinua ees-taas näiden kahden pöydän välissä. Pieni heilautuskin taisi lopuksi käydä ja jotain kolinaa, mutta ei se niistä välittänyt. Tuli kiva fiilis ja jätettiin se siihen. Pääasia oli se, että saatiin sulatettua jää sen keinun ja pikkukoiran väliltä. Tästä nyt lähdetään liikkeelle ja aletaan pikkuhiljaa muuttamaan tuota heilautusta suuremmaksi. Treenataan erikseen sitten sitä heilautusta. Ei tässä vaiheessa vielä, ettei ihan mahanpohjasta sillä ota ja oksu tuu. Ja sitte pelko ja kauhu.  Niistä pysytään nyt kaukana!