Tällä viikolla on taas ollut melkosesti ohjelmaa. Töissä on ollut tekemistä hirveesti, joten harrastukset on vähän kärsinyt.  Noh, korjataan tulevalla viikolla. Tässä kuitenkin suurimmat ja ihmeellisimmät tapahtumat. 

Tiistaina ajettiin töistä suoraan lampaille. Oltiin kaikki (2) oikeat lammaspaimenet eli bc:t isolla laitumella ja isolla laumalla. Ritnille on oikeasti kehittynyt loistava maltti. Sille on myöskin häkkisession jälkeen jäänyt selvät muistikuvat siitä, mitä tulee tapahtumaan jos napsii elikoita kintereistä. Isolla laumalla se alkaa kuitenkin käymään huomattavasti kuumempana mikä on kuulemma normaalia ja näin kuuluukin käydä. Normaalisti jos kävelen eteenpäin ja Ritni ajaa lampaita mun selän takana niin kulkee hyvällä etäisyydellä ja maltilla. Nyt isommalla laumalla näpäyttää heti jos joku lampaista ei ole halutussa kohdassa laumaa. Epävarmuutta vielä. 

Lampaat on pikkuaitauksen lampaita nopeampia liikkeissään ja mikäli silmä vähänkin antaa periksi niin juoksevat varikolle, jossa oli muutt elikot odottaa. Näin kävi meillä tällä kertaa, mutta ainoastaan kerran. Tuntui tuskaiselta juosta siellä pellolla niiden perässä, koska aitausta ei ollut ja matkakin tuntui ylipitkältä. Nyt ensimmäisen kerran menneiden aikojen jälkeen uskalsin päästää sen hakemaan niitä. Annoin Ritnille käskyksi "mene", sillä muutakaan sopivaa en siihen hätään keksinyt. Mitä teki hän? Lähti hippulat vinkuen niiden perään, kaarsi lampaiden taakse ja huusin "aja". TADAAA!! Hän ajoi ne niin hienosti takaisin lähtöpaikalle. Saatiin kyllä niin tuplatriplakehut Ritnin maltillisesta työskentelystä sekä siitä, että se ihan oikeesti ajatteli itse. 

Hakukaaret oli ihan ok, mutta pientä murinaa oli tasapainopisteen kohdalla havaittavissa. Ärsyttää se. En tiiä... epävarmuutta vielä sekin. Ritni on vaan mennyt nyt tän kesän aikana niin nopeesti isoin harppauksin eteenpäin, että aina vaan tuntuu että alan vaatimaan siltä enemmän, vaikka pitäis olla tyytyväinen tähän tasoon. Pitää vaan muistaa pitää rento ja hauska fiilis yllä ja muistaa kiittää ja kehua sitä oikeista asioista. Ja tottakai pitää muistaa, että se on oikeesti vasta vuoden ja kahdeksan kuukautta. Lapsi siis. Poispäinajosta oli puhetta, että talven aikana treenataan sitä hallissa kuntoon.

Lauantaina tokoiltiin valmennusryhmäläisten Marin ja Sirken opissa. Marin kanssa treenattiin luoksetuloa ja siitä erityisesti loppuosaa ja Sirken kanssa ruutua. Tulipa taas ajatuksia rutkasti aivokoppaan työstettäväksi. 

Ritnillähän ei mitään erityistä ongelmaa ole missään likeessä, mutta luoksetulon stoppien jälkeen se epäröi sitä loppuosaa. Tulee siis ihan ok laukalla, mutta ei sellasella asenteella mitä toivoisin. Noh, stopithan on ok, joten tehtiin tässä kohtaa seisomisesta suoraan sivulle. Vauhtipalkalla. Heti kun saa tule-käskyn niin pallo tiputetaan roikkuman. Tästä häivytetään pois. Ihan loogistahan toi on, mutta oon jotenkin ollut vaan pihalla ton asian suhteen. Luosetulostahan oli yleensäkin puhetta, että sen treenaamiseen on niin sata variaatiota. On treenattava suoraa, loppuosaa, seiso-maahan jne. Vaihtoehtoja on miljoonia. Eipä oo vaan koskaan käyny mielessä! Loistavaa Salla! 

Ruututreenin alkuun tein suoran pallolle. Olen pistänyt jonkun ohjeen sentään korvan taa, että eka on aina se paras, koska kokeessakin on ainostaan se yksi ja ensimmäinen. Vaikka oltiin hallissa niin teki hyvän juoksun, vaikkakin vilasi mennesään yhtä merkkiä. Pitää muistaa ripotella niitä sen väylälle. Olen pysäyttänyt aina Ritnin seis-käskyllä ruutuun, eli sillä ajatuksella, että suoraan mennään niin kauan kunnes seis kuuluu. Jos on juossut ohi niin on itse etsinyt paikan ja seis-käskyllä taas pysäytetty. Sirke oli kuitenkin sitä mieltä, että juoksee niin lujaa ja kohtuu isolla luakalla, että saattaa mennä seis-käskyllä pitkäksi. Hänen mielestään ois parempi jos se etsis oikean paikan itse automaattisesti. Pitää pohtia. Treenattiin myös putken kautta ruutuun lähettämistä. Hui mikä vauti... Pysäytys olisi hyvä saada nyt myös terävämmäksi. Apuohjaaja voi kevyesti osua koiraa pallolla kun se on oikeassa kohdassa ruutua. Näin saadaan tehostettua tota reagtiota. Toi pitää ottaa testiin asap.

Sunnuntaina eli tänään oltiin Alatalon Vapun hyppykurssin jatkolla. Mehän ollaan treenattu koko kesä noita perusjuttuja ja se selkeesti näkyi. Saatiin mukaan taipumistreenejä ja slice-treeniä putki/hyppy variaatioilla. Vappu oli myös sitä mieltä, että Rtinin korppikotka-tyyppinen lähtöasento pitää saada muutettua. Kyllä mä olen sitä käynyt nostamassa, mutta ei ole siitä muuksi muuttunut. Talvella ois toive saada se nyt korjattua naksun avulla. Katotaan mitä saadaan aikaiseksi. Lisäksi se tykkää lähdössä katsoa mua mikäli olen edellä sitä. Lähetyksissä ei ole mitään ongelmia. Pitkällä kolmen esteen suoralla, jossa välit olivat 15 jalkaa nähtiin todellinen vauhtihirmu. Mulle on oikeestaan tullut tossa viime keväänä tosi huono fiilis siitä, kun eräät ovat sanoneet Ritnin hyppäämisestiä että se ei kunnioita rimoja lainkaan. Vappu kehui, että Ritnillä on loistava perushuppytekniikka ja viimeinen vauhtisarja nousevalla keskirimalla kertoi sen, että koiran tehdessä jonkin virheen (eli ensimmäisellä kerralla tiputti 65cm korkean keskiriman) se korjaa automaattisesti koko sarjan. Hänen mielestään kunnioittaa enemmän kuin paljon. Saatiin kuulla, että Ritni tekee timanttisen hienoa tekniikkaa ja on todella lupaava nuori koira, jossa on paljon potentiaalia. Tiedän myös sen, että Vappu sanoo todella suoraa jos jotain korjattavaa näkee jo koiran fyysisestä kunnosta lähtien. 

Nyt me jatketaan treenien välissä relaamista. Toistot nostaa sen kierroksia entisestään, joten pitää muistaa laittaa se "käymään" tasaisesti. Mä niin tyksin tosta koirasta ja sen kanssa tekemisestä. Mä tiedän, että siitä tulee vielä hieno. Se on hiomaton timantti.