Viime viikko meni aika vilskeessä ja tutui, että joka päivälle oli ohjelmaa. Vähän niinkuin sillon joskus ennen.

Ensinnäkin Ritnillä alkoi juoksu helatorstaina ja nyt odotellaan, että päästään siitä eroon. Mitään valeraskauden merkkejä ei nyt ole havaittavissa ja kaveri on oma tyypillinen itsensä. Ihan kiva näin! Toivotaan, että se jäi siihen yhteen kertaan.

Tiistaina oltiin kuitenkin Riitan luona ja siitä kirjoittelinkin jo edellisessä pätkässä. Oli hirmu taitava. Keskiviikoksi oli sovittu raippiksen häiriötreenit hallille ja sitä tosiaan saatiin. huoh... Kentällä oli siis pentutreenit, tokoilijoita ja agiliitelijöitä. Mentiin peräkulmaan kenttää ja tarkoitus oli ottaa kisamaiset treenit liikkurilla häiriössä. Ensinnäkin nyt kun tapahtumasta on viikko aikaa, voin siitä jo suht rauhassa kirjoittaa, mutta viikko sitten en siihen vielä pystynyt. Mun päähän ei vaan voi mahtua, että jos jonkun koira kilpailee kolmosluokassa agilityä, niin eikö niiden kuvittelisi jo jossain mielessä olevan hanskassa. Ei voi ilmeisesti olettaa. Oltiin juuri aloittelemassa kun tämä nimettömän tapauksen seurakoira saapui vapaana luoksemme, eikä ottanut lähteäkseen. Ritni oli mulla remmissä ja nosti huulta siihen malliin, että normaalilla järjellä varustettu rekku olisi ymmärtänyt vihjeestä. Työnsin tätä toista koiraa pois, mutta se tuli vaan liki muristen. Päätin antaa remmistä löysää, ja Ritnin nakata nenille. Vaikka tiedän, ettei tuo kakkoseksi noissa jutuissa jää, niin en varta vasten halua sitä alttiiksi noille jutuille. Musta on hienoa elää sosiaalisen koiran kanssa ja toivoisin niiiiiin, että siihen annettaisiin mahdollisuus muidenkin puolesta.

Tämän tapahtuman jälkeen Timppa toimi tuomarina, Riikka liikkurina ja suoritettiin peräkkäin koko ALO ja EVL:n ohjattu. Ritni oli taitava. Ihan super. Jännitin seuraamisia ja odotin Timpan tiukkaa silmää. Timppa olisi antanut meille kummastakin seuruusta 9,5, joten ylityytyväisiä ollaan. Perfektionisti kun on, niin puolikkaan olisin saanut, ellei koira olisi muutamaa kertaa koskettanut mun jalkaa. Käännökset hyviä ja tiiviitä. Pitää vaan ottaa huomioon, ettei remmi oo liian tiukalla ja juoksussa rytmi sais muuttua selkeämmin. Tarttee miettiä sitä.

Paikallamakuu 10, luoksepäästävyys 10, liikkeestä maahan oli loistava ja teki hyvän nousun. Luoksetulossa jeesasin, koska ei osaa sitä vielä täysin, niin annan avun. Liikkeestä seisominen meni nollille. What, meidän pravuuri! Ei tarvii ihmetellä, sillä vedin henkeä ja sanoin SEIS. Lakos maahan mun hengityksestä, ei sanasta. Tarvii olla todella tarkkana. Hyppy 10. Oli siis kokonaisuudessaan aika kympin tyttö. Ainoa miinus oli toi seisominen. Pitää muistaa siinä vielä antaa apu katseesta, jolloin toimii sata varmasti. Tulipahan sekin nähtyä ja koettua! Liikkurista ei ottanut mitään painetta. 

Torstaina käytiin Jaakolla aksatunnilla ja tosiaan meidän tauko on ollut huuuurrjan pitkä. Oli hyvä reissu ja paljon tuli tuomisia. Lämpöasteita oli +27, joten hallissa oli sairaan kuuma. Tehtiin 45 cm korkuisilla eisteillä kiva rata. Huomioidaan tässä kohtaa, että yhtään rimaa ei tullut tuolla radalla alas, vaikka vauhti nousi taas hurjaksi!! Päästiin ekalla yrittämällä kolmanneks viimeiselle esteelle puhtaalla radalla! Joskin minä ohjaan aina yhtä estettä kerrallaan ja pidän sitäkin lähinnä suorituksena. Yhteinen rytmi pitäisi taas löytää, jotta ollaan samalla kartalla. Tehdään nyt rauhassa irtoamis- ja etenemisharjoituksia, eikä meillä ole mikään kiire kisaamisen kanssa. Katsellaan vaikka kesällä 2011 sitten sitä lajia uudestaan. Tälle kesälle ja tulevalle talvelle on ihan hirmusesti suunnitelmia jo tiedossa.

Sunnuntaina käytiin Katin ja niiden eläintarhan kanssa paimentamassa. Kesäkausi on siis avattu. Ritni oli taitava ja lisään videon, kunhan saan sen valmiiksi. On pituudeltaan puolisen tuntia, joten tuskin tämä kone kykenee sitä tänne imeemään kerralla. Pätkitään.

Käytiin aluksi verestämässä viime kesän muistoja pyöröaitauksessa liimalampailla. Oli tarkoitus tehdä suuntia ja sellasta. Toisella kierroksella mentiin isoon aitaukseen liimalampailla myöskin ja katsottiin miten se toimii siellä. Mua vähän ahdistaa toi pyöröaitaus, enkä oikein osaa siellä reagoida. Tokikin isossakin se tuntuu yhtä vaikealta, mutta jotenkin olo on itsellä rennompi. Sain muutamia hienojakin pätkiä tehtyä ja pidettyä lampaat mun ja Ritnin välissä. Sillä on hirvittävä tarve kerätä niitä kokoajan eikä mun epämääräisestä huitomisesta ihan tarkalleen aina saa kiinni mitä haluan. Noh, ehkä tämä tästä! Luottavaisin mielin hyvä siitä tulee.

Ritni tulossa lampailta ja odottaa uutta pääsyä kuumeisesti. (Lisää kuvia Picasan linkistä)

Nyt kun katsoin useamman kerran tämän videon niin huomaan ja tiedän tasan, miten mun pitäisi niissä kohdin toimia. Esimerkiksi yhden lampan karatessa Ritni hakee sen täydellisesti 150 lasissa, mutta mennessään lampaan taa ja painostaessaan sitä takaisin laumaan, en kuule sanallakaan, että käskisin koiraa maahan lampaan takana. Tyhmää ja ajattelematonta multa. Myöskin ehkä aika epäreilua. Onni onnettomuudessa on se, että Ritni palkkaantuu täysin tuosta tekemisestä. Mun ei saisi sanoa "hieeeno!" "taitava!", "hyvin!" ja viimeinen sudenkuolla "TULE!!". Tule- sana saa aikaan kolmosvaihteen ja kytkin nousee kerrasta ylös. Se on menoa.

Ankoilla sain sen osittain työskentelemään aika rauhallisesti ja otti hyvin kävelyaskelia, joihin pitäisi lampaillakin pyrkiä. Se vaan syttyy sadasosassa kierroksiin ja ampuu vauhtiin... ja kintereisiin, joskus.  Kai se tästä! Taas tekis mieli päästä, koska nyt haluaisin pois näistä virheistä jotka itse videolta näin.

 *muoks muoks* Tein illalla vielä sisällä muutaman metallinoudon. Oli täpäkkänä. Nostatin kierroksia pitämällä pannasta ja heitin. "tuo" ja hän nakkaa kiinni lujalla otteella ja tuo. Tästä superkehut ja kapula pois. Hetken kuluttua samalla tyylillä toinen toisto ja teki jälleen mallikkaasti. Nyt se nousi sellaselle tasolle kierroksissa, että isku kapulaan oli kova naps, ja liike kokonaisuudessaan säpäkkä. Jatketaan näitä ja siirretään pihalle.