Tänään lupasin itselleni, että illalla meen paikkaamaan seuraamisen pallo-osuutta tohon parkkikselle. Miten voi olla, että koko perkaleen päivän toi parkkis on täynnä kaikenlaista lapsiperhettä. On pulkkailijoita, hiihtäjiä, luistelijoita ja muuten vaan hengaajia. Raskasta. Ne häirisevät suuresti mun aikataulutettua elämää.

Äitistä ei tällä reissulla ollut kuvaajaksi, joten tarina tulee ilman kuvasatoa. Päivällä käytiin kuitenkin metsälenkillä ja vihdoin alkaa hankikin vähän kantaa jopa Mutkaa. Rasittavaa kun jotuvat muuten kulkemaan pitkin polkuja. Tämä johtaa taas siihen, että minä joudun lenkkeilemään superpitkiä matkoja. Laiska.

Viime talvena myyrät söi meidän kaikki pensaat, mutta nyt niitä ei oo näkynyt. Myyrien tilalle on tullut jänis, joka on nakerrellut meidän ainokaisen puun. Noh, toisaalta, eipä ole enää mun murhe jos siihen ei lehdet kasva.  Lenkiltä takaisin tullessa katsoin, että onko joku koira tehnyt tarpeensa ladulle, kun siinä oli musta möykky. Noup, pieni myyrä oli siinä kakalla!  Äiti sattui taluttamaan Mutkaa juuri sillä hetkellä, kun se Mauri-myyrä päätti lähteä karkuun pitkin hangen pintaa. Jep, TALUTTI. Muttteri vinkui ja lähti rytinällä myyrän perään ja äiti oli mahallaan hangessa. Ei ole osteoporoosia meidän suvussa!

Kävin tosiaan parkkiksella ottamassa lyhyitä seuraamispätkiä pallopalkalla taskusta. Oli parempia ja pysyi kontaktissa, joka tarkoittaa mun kohdalla jalassa kiinni olevaan rekkua. Haluan sen toimivan näin. Tein myös muutamia sivuaskelia oikealle ja vasemmalle  sekä peruutusta. Ritni tykkää jotenkin noista pikkujuttujen viilaamisista. Se painautuu kivasti ja suhinalla tekee jonkinlaista patoamista.

Kassia kierrettiin ahkeraan lelu suussa ja ilman. Luoksetulot ok, vaikka kenttä oli sen verran jäässä että valui vähän. Tein myös ilman käsiapua loppuasentoja, mutta meinaa vähän kääntyä. Tein erikseen edestä sivulle siirtymisiä  ja sivulta takaisin eteen.

Luoksarin pysäytykset  maahan ja seis oli hyviä. Maahanmenoissa pitää muistaa hengittää oikein, sillä sillon ne on saiiiiiraan näyttävät. Kaukoja tein metrin matkasta kaikissa vaihdoissa. Oli pätevä ja tässäkin pitää muistaa hengittää oikein ja istumisen nousussa kädellä heitto alakautta ylös ja seisomisessa oikealla kädellä nyrkin näyttö kämmen Riittaan päin. Onpa tarkkaa puuhaa!  

Ruutua tein ehkä viis kertaa ja jokaisella kerralla lelun kanssa. Treenasin vaan vauhtia leikittiin. Ei sen kummempaa. Haluan siitä itsevarman ja sellasen, että se ampuu sinne. 

Liikkeestä seisominen on nyt aika vahvoilla ja vaikka liikkeestä maahanmeno on ollu Ritnille helppo, niin nyt pitää ottaa myös sitä ohjelmistoon uudestaan. Tein kolme seisomista ja ensimmäinen ois ollu paremminkin juoksusta seisominen. Mulla oli kaasu pohjassa ja Ritni valui käskyn jälkeen pari askelta. Sitte multa meinas tulla väkisin joku käsiapu!!  Voi kauhjaa!! Kelasin kuitenkin itseni alkuun ja seuraavat kaks oli todella hyviä. Maahanmenoa tein pari kertaa lelulla, mut sitte vierestä namilla. Teki kivasti, mut pitää vahvistaa vielä.

Huomenna ajattelin ottaa sisällä noudon pitoja. Hain jo kapulan ja naksun autosta sisälle odottamaan.

Aina kun kirjoittaa näitä juttuja ylös niin tuntuu, että oltais tehty hirvittävän paljon yhden treenin aikana. Noup, näin ei kuitenkaan ole. Nytkin meillä meni joku 20 minuuttia näihin kaikkiin pikkujuttuihin. Yritän vaan tehdä vaihtelevasti, jotta kaikki tuntuis Ritnin mielestä hauskalta leikiltä. Pallot lentää ja lelut vaihtelee. On karvaa, naurupalloa, jalkapalloa ja herkkuja!!!