Olen jotenkin täysin sekaisin viikonpäivistä eilisen itsenäisyyspäivän takia. Toinen maanantai jo tällä viikolla, tai siltä ainakin tuntuu. Huomenna on agilitytreenit ja hyvin todennäköisesti otan lenkkareiden tilalle kumisaappaat, koska elän tiistaita. Tiistai on aina paimennuspäivä. 

Petteri. Ritnin uusi ystävä.

Osaltaan tähän mun pihalla olemiseen saattaa vaikuttaa meidän ryhmän eiliset epikset. Taidettiin mainostaa niitä lähes kaikkialla missä vaan voi, ja ihmismäärä oli valtava. Starttien määrä oli jotain 320 luokkaa, joten päivä ei ollut mikään helpoin. Taidettiin edellisellä viikolla naureskella, että mitähän sitte tehdään, jos osallistujia tulisikin 300!? :)) Taidetaan järkätä noilla tuotoilla joku korkeanpaikanleiri. ;) 

Loppupäivästä Juha yllytti lähtemään kisojen päätteeksi Vapun hyppytekniikan yksärille sen kanssa ja mitä tekee Salla? - "No mullahan on Ritni mukana ja palloja auto täynnä, joten mikäjottei!" Mäkkäriin yhdessä syömään ja sieltä vielä Sporttikselle. Kotona taisin olla klo 22.30. Rakkaudesta lajiin, tai jotain sen suuntaista..

Ritnin kanssa ollaan käyty peruskursseja parikin kappaletta Ulla Kaukosen opissa ja yhden jatkokurssin verran Vapun opissa. Ritnillähän ei ole ilmaantunut mitään merkittävää ongelmaa itse tekniikassa, joka toistuisi aina tasaisesti. Eilen tehtiin lämmittelyksi perussarjaa muutamia kertoja. Taidettiin tehdä kolme kierrosta, joista jokaisella paransi hienosti. Ensimmäisessä lähetyksessä oli vähän etupainotteinen. Taipuminen oli eilisen tunnin pääteema, ja sitä tehtiin viiden esteen kaarella, jossa väli oli talvikengillä laskettuna 6,5 askelta. Siitä syöttö ruotsalaisen (?) okserin kautta putkeen. Suunnista kaari vasemmalle oli hieman parempi, mutta mitään järisyttävän suurta oikealle ei löytynyt. 

Olen kyllä tietoinen siitä, että tuon koiran virheet itse radalla ei johdu huonosta hyppytekniikasta eikä aivottomuudesta, vaan omista pakkoliikkeistäni ja sen häiritsemisestä. Lämmittää aina yhtä suuresti mieltä, kun kuulee ammattilaisen suusta, että tällä koiralla on aivot oikealla paikalla ja se käyttää järkeä työskennellessään. 

Sohvaperuna on taas myös ahkerasti tokoillut. Sunnuntaina, maanantaina ja tänään tein ihan hyvän mittaiset treenit. Nyt paikalla istuminen ja makuu alkaa olemaan hyvät ja tekee selkeästi töitä niissä, eikä ainoastaan hengaa. Muissa liikkeissä ei mitään mainittavaa, mutta ohjattuun pitäisi saada paljon liikkuritreeniä. Tekee hyvin yksin treenatessa, mutta satunnaisesti kun käyttää liikkuria kapuloiden viennissä, niin jää silmä päälle. Lähtee kyllä merkille, mutta katse ja ajatus on jo kapulalla. Rasittavaa. 

Lisäksi sain hetkellisen päähänpiston, että muokkaan seuraamisen asentoa hieman paremmaksi. En tiedä miksi, koska mun mielestä sen asento on ollut aina hyvä, mutta tänään se ei ilmeisesti miellyttänyt omaa silmää. :) Taisi ehkä pari kertaa tehdä nokalla sellasta kuokkimis-liikettä eteenpäin, jonka perusteella koin tarvetta vähän fiksata sitä. No mutta en fiksaa enää. :) Se on varsin hyvä, eikä kaipaa mitään fiksailuja mihinkään suuntaan. Piste.

 

Sohvaperuna, joka vihaa hiirenloukkuja.