Varoituksen sana heti alkuun. Teksti on täynnä jouluhömpötystä eikä niinkään koiriin liittyvää juttua. Ehkä keskiviikon lepakkovuoron jälkeen olisi sitten agilityyn liittyvää videotakin tai vähintään kuvamateriaalia tiedossa. Saas nähdä! 

Eilen käytiin kuitenkin hallilla harkkaamassa keppejä, koska Eckerön ilmot ensimmäisiin virallisiin kisoihin lähti tänään, ja jostain syystä (syy tulee seuraavassa lauseessa)  se on nyt muutamana kertana jättänyt kepittämättä loppuun jos on menty ns. helpommalta puolelta. Toiselta on ollut ok. Kummaa. Syy on tässä: muutamassa treenissä keppien loppu on ollut metrin päässä seinästä ja on jättänyt pujottelun pariin kertaan kesken. Tästä oli ilmeisesti keksinyt tämän jalon taidon! 

No hain ohjurit lainasta takaisin ja tein useamman toiston keppejä ja lisäksi helpohkolla radalla. Ohjurit oli niin alhaalla kun sai, eikä ongelmia ollut. Outo aivokupla jälleen kerran. Rengas oli nyt myöskin radalla ja hyppää sen kyllä, mutta niin järkyttävällä tyylillä ettei tottakaan! Sivuosumia saattaa tulla ja ponnistus on....öööö.... todella kaukaa tai ainakin epätaloudellisesta kohtaa. Parina kertana meni sivusta jos tulokulma renkaalle oli kovin vaikea. Tarvii siis pitää tätä vielä treenilistalla eli paremminkin ottaa se treenilistalle.  

Meno oli musta nyt muuten kovin kivaa ja tuntui hyvältä olla kartturina tässä kyydissä. Olen jo muutamana kertana miettinyt sitä, että Ritnihän on aina ollut hyvin kuulolla eikä oikeastaan ikinä missään tilanteessa ole laittanut korvia lukkoon mun opastuksilta. Nyt kuitenkin eilen huomasin, että ampuu putkeen kovin hanakasti, mitä ei myöskään ole ennen tehnyt. Siis tarkoitan tällä sitä, että olen saanut sen aina käännettyä ennenkuin sujahtaa putkeen. On siis ollut tosi hyvin kuulolla. Nyt pitää alkaa kiinnittää taas huomiota siihen tarkkuuteen ja kädessä pysymiseen. Vaikka ei ampuiskaan väärille esteille niin mitään valumista ei tarvii sallia. Siihen pitää kiinnittää huomiota. 

Muuten meni kivasti ja hyvillä mielin lähdetään valloittamaan Eckeröä tammikuun alkupäivinä. 

Tänään tein muutenkin historiaa. Sanottakoon että en ole mitenkään mikään punaisen värin ystävä ja joulut on aina olleet meillä valkoisia. Tänään tein poikkeuksen ja harha-askeleen, mutta vain pienessämäärin. 

Tiistai-illan askartelut: servettien pidikkeet joulupöytään.

Ostin siis valkoisen (KYLLÄ!) pöytäliinan joulupöytään ja siihen päälle punaisen kaitaliinan. Tämä oli itsessään jo historiallinen tapahtuma. Siis jälkimmäinen. Sitte investoin muutamaan punaiseen joulupalloon ja askartelin servetien pidikkeet punaisista sydämistä. Siinä on punaista meidän tarpeisiin ja ihan riittämiin siis! Tässä todistusaineistoa. 

Lisäksi askartelin viikonloppuna ostamiin kynttilänjalkoihin mansetit. Etsin kaupungilta valmiita sellaisia, mutta eteen ei osunut mieleisiä. Tiimarin kautta kotiin ja mansetit on valmiit! 

 Timanttimansetit kynttilänjalkoihin.

Joskus aikaanaan innostuin tekemään risuista kransseja ja osa on tullut matkan varrella jo takassakin poltettua. Aikaisemina jouluina olen pitänyt tätä pyöreää kranssia vaakatasossa keittön pöydän päällä, mutta nyt se löysi paikkansa eteisen lipaston päältä amaryllisten ja hyasinttien joukosta.

Huomenna Mika hakee joulukuusen jotta se on keskiviikkona valmiina odottamassa sisäänsaapumista kun saan siivottua. Päivällä pitää myös käydä kaupassa ja valmistaa osa sapuskoista. Paljon on hommaa edessä, mutta keskiviikko iltana pääsee onneksi lepuuttaamaan aivoja lepakkotreeneihin! 

Jännittävää joulua kaikille!