Ristiriitaista on tosiaan se, että asensin tänään jouluvalot ikkunaan ja samalla huomasin, että meillä on alkanut nurmikko kasvamaan. En tiedä miten ne siemenet nyt päätti alkaa itämään ja onko ensi keväänä enää yhtään vihreää jäljellä, mutta kivalta tuo kuitenkin tuntuu. Hetken jo aattelin, että mun taidoilla täällä on kymmenen vuoden päästä vielä mullat maassa. Jouluvalot on siis asennettu, mutta ei kytketty päälle. 

Todistusaineistoa vihertävästä pihasta

Kasteluletku odottamassa seuraavaa kesää. 

Sitte meillä oli eilen illalla taas maailman huonoin tuuri. Tulin töistä hivittävän päänsäryn kera ja olin suunnitellut, että pikaseen lenkitän koirat ja sitte istun sohvalla koko illan. Vaan mitä kävikään... Mutka lähti metsässä ilmeisesti ajamaan peuraa ja oli muutaman minuutin poissa. Valot vilkkuen tuli takaisin ja jatkettiin matkaa. Kun päästiin kotiin niin koirat alkoi painimaan olohuoneen matolla ja todellisena koiraihmisenä kuvittelin Ritnillä alkaneen juoksun, koska lattialla oli verta. Näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä sitä ei noin paljon kuitenkaan kerralla tuu...  Hetken noita tutkittuani löysin Mutkan jalasta reilun viiden sentin pituisen viiltohaavan joka repsotti sentin leveydeltä auki. Ei muuta ku päivystykseen ja tikkaamaan. Edelliset eläinlääkärilaskut on vielä tämän rouvan osalta vakuutuksesta pyytämäti ja nyt jo seuraava keikka. Rasittavaa. Haava oli onneksi tosi siisti ja pääsin itse myös auttamaan operaatiossa. Sain veitsellä putsata haavaa ja rapsuttaa likaa pois, pestä ja olla apuna muutenkin hommassa. Mielenkiintoista kerrakseen! Parin viikon päästä saan poistaa tikit ja nyt syödään taas antibioottia hetken matkaa. 

Lääkärin mukaan pääkalloside on dobermanneja varten. Sai myös kipulääkettä, vaikka esitti kuulemma kovista.