Juhannuksen vietto meni rauhallisissa merkeissä mökillä oleillen. Koirat pääsi uimaan ja reissu taisi olla Mutkan kesän kohokohta. Sehän vaan ui, ui ja ui. Ulos aukeammalle merelle ja kaartaa tyynesti takaisin välillä lepäämään. Huutaa hulluna virvelin perään ja hyppii pommeja laiturilta. Kahdeksan vuotiaan muorin iloja! Sunnuntai iltana huomasin sen kuitenkin olevan jo melko jäykkis ja maanantaina kulki käpylehmän tyyliin. Nyt on alkanut vetreytyä taas lenkkien lomassa. Vanhuus ei tule yksin! 

Ritni ui ahkerasti myös ja seuraavalla kerralla myrkytetyt kaislat on toivottavasti tipotiessään, eikä tarvii pelätä, että se ui kaislapatjan sekaan. Nyt sen polskimiset kohdistui suoraan "patjalle" ja yritti kammeta sinne päälle. Sieltä se aina valui tietenkin kaislojen väliin ja kohtuu kevyenä ei jaksanut työntää niitä eteenpäin. Pelkään sen aina hukkuvan.  Ehkä sellasta vaaraa ei kuitenkaan ole, vaan suurempi vaara on sorsat. Nimittäin Ritnin mielestä. Sorsamuori poikasensa kera ui laiturin viereen missä otettiin porukalla aurinkoa. Ritni peruutti penkin alla ja tippui samalla toiselta puolelta mereen. Siellä se pärski menemään ja sain nostettua niskasta ylös laiturille. En siis muuten niistä huolta kanna, mutta laiturilta on hirmu pitkä matka rantaan, eikä siinä ole selkeää väylää mistä uida. Vaikea hahmottaa. 

No mutta maanantaina käytiin sitte Riitalla päivitystreeneissä ja tehtiin kaukoja, noudon pitoja ja tunnaria. Ensin kaukot. RItni on tehnyt hienosti istu-maahan vaihdot avon liikkeinä, mutta nyt sen vaihtovauhti oli taas... öö huima. Tarvii alkaa tekemään sitä malttia siihen. Tässä saattaa olla myös syynä se, että Ritni kun tekee tätä liikesarjaa yksin kotona niin joku on saattanut sitä palkata siitä. Kas sekun kaikkia aina naurattaa, kun se yksin sitä tekee ihan tohkeissaan ja työntää palloa. Sitte pohdittiin istumisesta seisomista ja tultiin siihen tulokseen, että koska Ritnillä on kierroksia aika paljon niin se takapotku vois olla hyvä. Sais siihen vähän purkaa energiaa. Sitte nyt myös mun käsimerkki on ollut aika mitätön, joten se muutetaan isompaan ja näkyvämpään. Nyt se on ollut niin pieni, että saatan tehdä sen huomaamattani jossain kohdassa. Alkuun selkeät viritykset "kauko" ja palkan voi käydä viemässä sille, ei aina heittää. Pysyy rauhallisempana näin. Nyt on muuten tosi hyvin paikoillaan eikä liiku kyllä yhtään. Treeniä. 

Tässä välissä tehtiin tunnaria. Nyt parin kerran kasan hämmennyksistä johtuen piilotettiin pari kertaa vaikeeseen paikkaan nurmikolla ja maltillinen "etsi". Lähes kuiskauksena. Ritnillä on ollut ton tunnarin suhteen vähän sellanen asenne, että mä osaan tän ja tässä ei oo mitään haastetta. Nyt piilotettiin haasteellisiin paikkoihin. Ruohon alle, pensaaseen jne. Joutui tekemään oikeesti töitä. Ideana vois olla vaikka se, että laittais omalla pihalla kun nurmikko on ajettu niin niiden kasojen sekaan ja pistäisi sen etsimään. Tulis haastetta enemmän koko hommaan. 

Tämän jälkeen mentiin kasalle. Ekalla kerralla kasaan sivuun, ruohon alle. Haistoi muita, ei koskenut haki oman. Taitava! Toisella kerralla kapula oli näkyvillä, mutta levitetyn kasan vieressä. Haistoin aluetta, vieraita, haki oman. Taitavampi! Viimeiseksi laitettiin se ruohon alle, mutta täysin levitetyn kasan sekaan. Haistoi kapulat, otti oman. TAITAVIN!! Super koira! Riitta oli edelleen sitä mieltä, että se kestää tässä huomattavan määrän toistoja ja paranee joka toistolla. Nyt alkuun oman etsintää haasteellisista paikoista ja muuten äsköisen tyyppistä treeniä. 

Viimeisenä noudon pidot. Olen naksutellut pitoa, mutta lihapullalla ei ole Ritnille niin suuri merkitys kuin lelulla. Ruokapalkalla pelasi kapulalla hirveesti. Oli rumaa pitoa ja se siitä. Otin koiran eteen istumaan, pallo kainaloon ja kapula suuhun "tuo" käskyllä. Hyvästä pidosta naksu ja pallo tippui heti. Alussa otin pari kertaa niin, että otin kapulan suusta käteen ja siitä pallo. Voi tehdä kummallakin tavalla, mutta naksu kun vapauttaa sen muutenkin niin pudotus on oikeutettu. Nyt jatketaan viikon treenijakso tällä. Katsotaan miten käy! 

Paimennusta...

Tänään oltiin sitte illalla paimentamassa Somerolla. Ennen ei oltu tuolla käytykään, mutta oli mielenkiintoista saada bortsuihmisen näkemystä tuon tekemisestä. Ensimmäisellä kierroksella oli.... kiihkeä. Koitettiin liinassa, mutta ei pelannut kunnolla. Sanoma kehumisesta jäi kuitenkin mieleen. Tähän asti olen välttänyt sitä, koska se nostaa Ritniä hirveesti, mutta nyt se kehoitettiin ottamaan takaisin. Maltillisesti, jotta se tietää tekevänsä oikein. Loogista kyllä. 

Ensimmäisestä kierroksesta ei hirvittävästi hyvää fiilistä saanut, mutta toisella kierroksella oli ääni kellossa jo ihan toinen. Mentiin isolle laitumelle, jossa Ritni pääsi ajamaan isoa laumaa. Oli kyllä niin taitava!!! Tuntui sen olevan rennompi ja itselläkin oli parempi olla. Vielä kun oli toinen ihminen auttamassa ja kitkemässä sen syöksyjä pois niin kaikki alkoi vihdoin sujua. Viiden lampaan lauma on aiemmin aiheuttanut siinä kiihkoa, mutta tuo sopi Ritnille. Nyt tehdään ajoa vaan maltillisesti samalla tyylillä pitkiä matkoja. Kehutaan paljon oikeasta. Nyt se käveli matalana ja oikeaoppisesti ja itsenäisesti meni maahan hyvän etäisyyden päässä. Pitää vaan muistaa rauhalliset käskyt "tule siitä" ja " aja siitä". Unohdetaan hetkeksi oikea ja vasen, sillä ne saa sen nousemaan. Vautsi! Ensi viikolla kai uudestaan!!