Nysseon totta. K-marketissa oli mun lempparit alessa. Ostin kolme säkkiä kattokaas varastoon kyseistä merkkiä.  Yks on yleisessä jaossa ja loput jemma-nimisessä paikassa. Hain ne ihan siitä syystä, et oli kiva taas nähdä tokoporukkaa ja treenit meni kivasti. Kerroin Vuokolle ja Riikalle, miten Ritni on oppinut rynkyttämään. Toi on totta. Se harjoittelee itsenäisesti kaukkareita olkkarissa aina iltaisin. Heiluttaa häntää hulluna ja tekee yksinään istu-maahan-istu-maahan. Vähäks näyttää rokkarilta!

Tein tänään ensimmäistä kertaa tunnaria Ritulla. Onhan mulla ollu ne kaks kapulaa puoli vuotta (tämon totta!) hajustumassa taskussa ja nyt ne pääsi käyttöön. Jätin Ritnin istumaan ja Riikan kanssa kaivettiin vähän koloa mihin sen iskin. Sitte "etsi" ja tattadadaa, hän syöksyi hankeen! Oli onnellinen ja toimessaan kun löysi. Tehtiin yhteensä kolme kertaa ja joka kerralla vähän vaikeuttaen. Joutui oikein käyttämään nenää, sillä viimeinen ei ollut mitenkään näkyvillä. Tota tullaan tekemään nyt paljon aluksi. Sitte edetään pikkuhiljaa. Juteltiin tosta tunnarista just sitä, että useesti ihmiset kuvittelee sen olevan koiralle jotenkin vaikeaa ja siks siitä tulee helposti ongelmia. Todellisuudessa sitä voidaan verrata esim. ihmisen kykyä tunnistaa punainen sinisestä. HELEPPOA! 

Ritni oli taas muutenkin oikeen hyvässä vireessä. Tein seuraamista monella eri tavalla ja aika pitkiäkin pätkiä. Oli hyviä ja jos kontakti meinaa katketa, niin vähän tarvii vaan sipsuttaa suhinaa housuista, niin Hän on mukana ja kiemurtelee onnessaan. Rakastaa myös edelleen sitä serpentiiniä ja kiemurtelee siinä näpsäkästi. Tekee tosi tiivistä työtä. Tyksin siitä hurjasti.

Jäävistä tein maahanmenon ja seisomisen. Normaalisti oon tehnyt seisomisen aina ensin, mut nyt vaihdettiin. Kysyin Ritniltä ennen liikettä, että "kuinka Riti menee maahan?" Jeps, hän kertoi mulle, että tietää mitä tapahtuu. Seuruu hyvä, josta kympin suoritus maahan. Valtavaa. Oli niin hyvä etten tehnyt muuta. Toimi kuin ajatus.

Sitte taas seisomisessa pysähtyi kyllä, mutta valui pari askelta. Tai tämä eka oli raadin mielestä ihan hyvä, mut ei parasta mihin Riitta pystyy. Hän asetteli liian pitkään. Seisoo kuitenkin varmasti. Jos vähän edes vilasen sitä silmällä niin seisahtuu oitis. Taka-sanan tajuaa vihjeeksi, eikä ole tarjonnut vääriä jääviä missään vaiheessa. Tokalla kerralla valui ehkä kolme askelta ja otin mukaan ja tein uuden. Nyt parempi. Vahvistin vielä pelkkää seis-käskyä naksulla joitain kertoja tän jälkeen. Vaatii tasapainoilua noiden muiden jäävien kanssa.

Luoksetuloa tehtiin Riikan kierrosta.  Mun tarvii muistaa etten katso sitä silmiin ja olen vähän takakenossa kun kutsun, koska muuten se jää puolen metrin päähän. Jos katson sen yli ja nojaan taa niin tulee nätisti ja aika tiiviisti. Siitä tarvii sellasen pienen kädenheilautuksen sivulle. Tai lähinnä sellasen vinkin, et siirrän olkapäätä. Yritän päästä eroon nyt näistä.

Muuten mulla on kauheen luottavainen ton tekemiseen ja porukalla sitä pohdittiin miten paljon on menty eteenpäin. Nyt on kuitenkin vielä maaliskuu, vaikkakin loppu... Suhteessa siihen millasella ajalla tää tulos on tehty ja millasella tietotaidolla on aloitettu. Toki en voi sanoa sitä, etteikö ois treenattu. Ollaan kyllä ja useasti, mut ei kerralla paljoa.

Meinasin unohtaa paikallaolot. Otettiin rivissä ensin istumista ja se oli Ritulla hyvä. Pysyi hyvin ja maltillisesti eikä liikkunut, vaikka asento ei ollut paras mahdollinen. Mut makuu.... OMG! Hän harrasti sitä rynkyttämistä, minkä on nyt iltapuuhana itsenäisesti opetellut. Maa oli sula, mutta märkä. Ekan kerran nousun jälkeen ei halunnut mennä enää alas ja alkoi jumppaaman. Tarvii oikeesti laittaa tää kuntoon, kuhan nää lumet sulaa.... mut koska, se on iso kysymys!