Tänään sitte vietettiin Ritvalaisen synttäreitä. Toin töistäpäin ydinluut viereisestä eläinkaupasta sekä uuden kani-kaninin. Olivat mieluisia sekä sankarille, että myötäjuhlijalle eli Mutkalle. Sitte käytiin porukalla lenkillä ja tehtiin tottakai vaaleanpunaista mansikkarahkaa. Myös meille immeisille jotain siinä sivussa.  

Pengoin tänään olohuoneen lipastoa ja löysin Ritnin kansion, joka tuli sen mukana kun muutti meille. Välissä oli Janitan tekemän pentutestauksen yhteenveto. Ajattelin että näin synttärien kunniaksi voisin raapustaa sen muistoksi tänne ja perään pohtia miten nämä testissä tulleet asiat ovat tuleet esille. 

Kas tässä: 

Pentu sijoittui testissä tasolle 4: Pentu on melko dominoiva ja itsevarma, mutta tasapainoinen. Ei helpoin vaihtoehto ensimmäiseksi koiraksi eikä pieniä lapsia omistavaan perheeseen. Tarvitsee johdonmukaista koulutusta ja johtajuusharjoituksia. Erinomainen harrastus- ja kisakoira. 

Pentu luottaa ihmisiin ja on hyvin rentoutunut sylissä. Pennun luontainen toimintakyky on hyvä ja se suhtautuu uusiin tilanteisiin rauhallisesti. Harrastus- ja kisakoiraa valittaessa toimintakyky on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Pennun kiinnostus ihmiseen on hyvä ja se ottaa kontaktia ihmiseen kohtuullisesti. Pennulla on myös laumaviettiä, mtta hetkittäin se hakeutuu peilille eli pentu tarvitsee kahdenkeskistä yhdessäoloa ihmisen kanssa. 

Taistelutahtoa pennulta löytyy paljon ja sen puruote on vahva. Pennun saalisvietti on kohtuullinen eli hyvin hallittavissa. Pentu ryntää lelun perään ja tuo sen takaisin. Pennulla ei ole halua viedä lelua pois. Pennun keskittymiskyky on hyvä ja sillä on sähäkät liikkeet. Pennula on suhteellisen voimakas dominanssi ja se tarvitsee määrätietoista kouluttamista. Pentu taistelee voimakkaasti ja palautuu melko nopeasti häntä alhaalla. Pentu on tottunut erillaisiin ääniin. Se reagoi kipuun äänähdyksellä ja palautuu siitä nopeasti. Kaiken kaikkiaan pennulla on hyvä toimintakyky!

Ritni aika tarkkaan 3kk vanhana Rukalla. 

Nyt jälkeenpäin muutaman vuoden jälkeen kun tuota tekstiä lukee, niin ymmärtää ja löytää montakin asiaa (lähes kaikki), jotka ovat matkan varrella tulleet esille tavalla tai toisella. Ritni on ollut pienestä saakka hyvin itsevarma ja ns. omantienkulkija. Vaikka sillä on testin mukaan ollut laumaviettiä niin silti se teki 8 viikkoisesta lähtien yksin lenkkejä pellon ympäri. Se ei kaivannut ihmisen apua eikä välttämätöntä seuraa. Se karkasi 8 viikkoisena kesken pentutreffien halliin, jossa oli käynnissä agilitykilpailut ja löysin sen keskeltä Berran myymälää. Se murtautui samalla reissulla auton takaluukussa olleesta metallihäkistä ulos ja kiipesi läpi koiraverkon takapenkille, ja löytyi loppupeleissä etupenkin jalkatilasta... 

Tässä asiassa sai tehdä töitä. Silti kummallista oli se, että sillä on aina ollut tarve tuoda kaikki lelut takaisin mitä sille on heitetty. Sen saalisvietti on mielestäni kohtuu suuri, mutta silti hallittavissa. Ikinä ei ole ollut ongelmia pyörien, autojen tai lenkkeilijöiden jahtaamisella.

Taistelutahto on suuri ja vahvan puruotteen allekirjoitan täysin. Sillä on vahva dominanssi edelleen ja pidän sitä kohtuullisen kovana narttuna.

Meidän dobermannit ilmoitti sille alusta saakka hyvin selvästi, ettei ole tervetullut laumaan ja kohtelu oli sen mukaista. Silti se tassuttelin häntä kaarella syömään toisen mustan ruokakupista, vaikka niiden ruokailut oli vielä kesken. Tästä seurauksena haljennut silmän alaluomi ja järkyttävä määrä verta silmässä. Mitä tekee valioyksilöbordercollie? Huutaa sekunnin ja tassuttelee uudestaan jatkamaan kesken jäänyttä ruokailua. Edelleen tänä päivänä se yrittää ahkerasti nousta laumassa tasaisin väliajoin. 

Jospa joskus saisi testattua sen jollain maalimiehellä niin tekisin sen ilomielin! Kaikkien näiden vaaleanpunaisten rusettien alla asustaa kiroileva, itsevarma ja rakas pieni pörriäinen.