Menneellä viikolla tuli treenailtua kotoisten minitokojen lisäksi kolmeen kertaan tuhti annos agilityä. Ritva oli aika näppärä ja alkaa kulkemaan sellasella hyvällä tarkkuudella. Rimat on ollu vaihtelevalla korkeudella, mutta enimmäkseen 55 cm ja sitte on joitain bonuskorkeuksia ollut aina mukana. Tiputuksia ei oikeastaan tule. Alkaa kyllä tuntumaan hyvältä menolta ja voin hyvinkin uskoa siihen, että keväällä korkataan kisakentät. Vauhtia on...riittävästi.  

Positiivisinta tässä kaikessa on se, että enää en näe noita rimoja ongelmana lainkaan. Mistähän olin edes saanut sellasen päähän, että alan niitä varomaan. Tai kyllähän ihmisten mielipiteet aina vaikuttaa omaankin tekemiseen ja ajatuksiin, joten siinä varmaan on syy tähän. Mukavinta on se, että meillä on ihan huippu treeniporukka ja hyvä kouluttaja. Ollaan siis samalla aaltopituudella näiden juttujen kanssa. Kyllä mun ajatus on nyt tehdä perusohjaus niin varmaksi ja hyväksi, että voin sitte siihen kylkeen lisätä näitä hienoja mausteita ohjaustekniikoiden muodossa. Nyt ollaan panostettu valssien oikeanaikaisuuteen sekä leikkauksiin. Jälkimmäisiä tulen varmasti käyttämään paljon ja niiden pitäisi olla mahdollisimman selkeät ja varmat. Ritni lukee RIT-käskyä todella hyvin ja päällejuoksujakin lukee toisinaan jo ihan kivasti.

Tähän väliin vaan sanon, että olisi enemmän kuin loistavaa, jos olisi se ratapiirustusohjelma.  Ei tarvitsisi niin selitellä...

Viime lauantaina käytiin aksaamassa Riikan ja Juhan kanssa. Juha teki kinkkisen radan sillä aikaa kun me oltiin lenkittämässä koiria ja etsimässä Nadjan avaimia pellolta kera koirien. Rata oli muistaakseni 24 estettä pitkä ja vaati vauhtia ja tarkkuutta sopivassa suhteessa. Melkoisen haastava. Oli putki/ puomi/ A-erottelua, leikkaamista putkien kohdalla, takaakiertoja täydestä vauhdista, sylivekkiä ja sellasta. Vauhtia tosiaan oli ja Ritni pisti kyllä pikkutassujaan toisen eteen kiitettävällä tahdilla. Tosta ärräpäästä ei kyllä vauhtia tule puuttumaan, se on varma! 

Juhalla oli kamera mukana ja illalla mentiin kahvi- ja teekupin kera analysoimaan meidän liikehdintää. Melko hurjaa itsensä kiusaamista. Riikan pipo meni tuon illan johdosta vaihtoon, koska videolla se näytti kuulemma hirvittävältä.   Ulkoiset asiat pitää olla myös kunnossa!

Ensinnäkin nyt pitää treenata putkea vahvemmaksi, koska niiden ohitukset ei tuota meille minkäänlaista ongelmaa. Toisaalta hyvä, toisaalta huono. Joudun viemään sen todella lähelle putken suuta, jotta valitsee sen. Pitää myöskin miettiä sitä käskyä. Toisinaan sanon mene, toisinaan putki. Epäloogista eikö totta!?

Kierrot oli hyviä ja irtosi hyvin. Leikkauksista ehkä kuudennen jälkeen alkoi löytymään käyttökelpoista materiaalia.  Kun tullaan pitkän hyppysuoran takaa, pitäisi ehdottomasti jättää käsiohjaus kokonaan pois ja työntää koiraa vaan likkeellä kääntymään. Muuten tullaan siihen lopputulokseen, että koira löytyy putkesta tai joltain muulta sivulla olevalta esteeltä jos kädet viuhtoo mukana. 

Sunnuntaina käytiin vielä Katin kanssa treenaamassa ja tein samaa treeniä kuin lauantaina. Päästiin pienellä räpiköinnillä nollalla melko pitkälle. Sain levitettyä pakan yhdessä päällejuoksussa, jossa en sitten näyttänyt vastakättä lainkaan. No kaarsihan se hienosti sen esteen ohi aivan ku pitääkin.  Muuten meni kivasti ja sain vaihvistettua lauantain juttuja entisestään. Hieno pikkukoira.