Ensinnäkin otsikko viittaa alkavaan työviikkoon. Yök. Olen ollut poissa itse työpaikalta kohta kaksi viikkoa ja tuntuu todella tuskalliselta pelkkä ajatuskin tulevasta viikosta. Hommia tulee ovista ja ikkunoista. Siitä voi olla varma. Noh, viikonloppu ja loppuviikko muuten on ollut mukava, joten näiden voimalla jaksetaan kyllä. 

Keskiviikon treenit meni.... tasasesti. Ei mitään suurempia suuntaan tai toiseen. Kellotettin paria ohjausvaihtoehtoa (ennakoiva valssi ja pyöritys) ja Ritnillä oli muutama sadasosa vaan eroa niiden välillä. Pienimmät erot parin ryhmän koirien kesken. Olisin halunnut kokeilla vielä kolmatta vaihtoehtoa (niistoja) jolla todennäköisesti olisin itse ohjannut, mutta en ehtinyt. Jäi kaivelemaan hampaankoloon.  Itse vierastan noita pyörittämisiä. Tuntuu etten ehdi alta pois.

Perjantaina pääsin lähtemään koulutuksesta ajoissa pois ja ehdin hyvin lenkille ennen vieraita. Heidi ja Rami tuli meille yöksi ja Reea tottakai. Ritvalainen ei tyksinyt yhtään tästä ajatuksesta. Istui suurimman osan ajasta hänen treenikassien ja mun käsilaukun vieressä ja piti murinaa. Mutka ei enää nykyään paljon vieraista koirista piittaa, sillä tietää että kaikki katoaa näköpiiristä kun nostaa vähän ylähuulta. 

Majakka ja perävaunu meidän mailla. 

Lauantai vietettiin tokoillen. Kävin tuossa alaparkkiksella treenaamassa kun ilmakin oli kiva, vaikkakin tuuli oli aika kova. Rakensin ruudun alkuun ja vahvistelin paikkaa edelleen. Nyt tietää kyllä mitä siltä halutaan tai lähinnä että mihin sen haluan päätyvän. Ongelma on nyt siinä, että pitkästä matkasta juoksee takareunasta yli ja sitte hakeutuu sinne keskelle. Mitähän sen kanssa tekis.... Aikaisemmin olen pysäyttänyt sen seis-sanalla, mutta nyt en haluais enää käyttää sitä. Haluisin sen olevan itsenäinen tossa, koska kisoissa en saa sitä kuitenkaan tollasesta vaudista stopattua välttämättä oikeaan paikkaan. Periaatteessa ruutu on ihan valmis, mutta nyt oon ajatellu sitä vähän fiksailla.  Se että tuleeko siitä fiksauksesta mitään jää nähtäväksi. 

Kaukojen seiso-istu on ollut myös fiksauksen alla ja vaatii vielä vahvistamista. Muutin tuon liikesarjan nyt niin, että takapää on paikoillaan ja etujalat polkee tahtia. Näyttää ihan lupaavalta. Lyhyemmästä matkasta vaihtaa sen jo oikein, mutta pitkästä ei. Muut vaihdot oli hyviä. Tein myös havainnon, että toimii pelkillä käsimerkeillä ilman ääntä. 

Luoksetuloa olen saanut pelkillä suorilla nyt vauhditettua. Tulee lujaa. Tarvii tehdä putkesta nyt vielä sitä loppua, sillä nyt jos tollasella vauhdilla tulee niin joutuu kyllä tosissaan tekemään töitä, että saa itsensä kiepattua siihen vierelle lennosta. Stopit oli hyviä.

Istuminen oli ihan jees. Vaatii vielä pienen avun, joka tarkoittaa pientä rytminvaihdosta. Tarvii myös miettiä tarkkaan, että missä kohdin sen istu-käskyn antaa. Eli omaa askellusta lähinnä. Toi varmasti liittyy myös vielä tuohon rytmitykseen ja poistuu pikkuhiljaa. 

Sitte tunnari. Tykkää edelleen maistaa muita, mutta tuo oman. Sairaan rasittavaa. Tein todella monta toistoa, sillä paranee yleensä loppua kohden. Tein valmista suoraa ja ympyrää. Seisoin itse vieressä, olin kyykyssä, olin kauempana ja kaikkea tältä väliltä. Huomasin nyt, että nousee siitä etsi-käskystä. En tiedä miksi, sillä ennen en ole tätä huomannut. Tarvii nyt vaan toistoja ja piilotteluja ihan hirveesti. Pitää varmaan heittää se kapula tonne lumihankeen, jotta saa siihen jotain haastetta.  Musta se meinaan näyttää siltä, että se mietti näin: "HV äiti, etkö tajuu että mä tajuun."

Tänään käytiin aamusta pitkä lenkki metsässä ja tuolla pellolla mistä on myös tuo ensimmäinen kuva. Mulla oli kamerassa asetukset päin persusta, enkä siinä kirkkaassa säässä huomannut sitä ollenkaan. Tuli rumia ja säälittäviä kuvia. Höh. 

Mutkan tassut. Niin kauniit kissantassut. Tällaiset niiden kuuluu olla. 

Tänään käytiin myös kylässä Tampereella ja matkalla Ideaparkissa. Ostokset jäi kovin ohuiksi. Alkuun oli tarkoitus aamulla käydä Ritnin kanssa uimassa tuossa koirauimalassa, mutta sitäkään en viimeviikon kiireessä ehtinyt varata. Ainoa minkä sain aikaiseksi oli ilmot muutamaan paimennuskertaan. Sepä vasta mukavaa on! Tämä on selvä merkki siitä, että kevät on ovella kun lampaat astuu taas mukaan meidän viikkokalenteriin. Jospa sitä nyt saisi tuon ärripurrin siihen pisteeseen, että saisi oikeesti haaveilla ihkaoikeista paimennuskisoista. Jännää...  Haaveena on päästä kerran viikossa, ainakin toisinaan, mutta todellisuus taitaa olla koko kauden osalta jokatoinen viikko. Viime syksynä jäätiin niin hyvään pisteeseen, että siitä on hyvä jatkaa. 

Valkoisen talon vahtikoirat.