Otsikko kertoo kaiken. Meillä on siis avo-kisat parin viikon päästä ja kaikki on ollu kutakuinki kuosissaan. No tänään sitte aattelin, että tottahan nyt tällä viikolla pitää viel kunnolla treenata ja ens viikollakin puoleen väliin saakka. Aattelin et teen noudon pitoja, koska muutin jokin aika sitten sen luovutusasennon ja siinä niitä ei ole juurikaan tehty. 

En tiiä, mutta miten sitä ihminen ei ikinä sillon tajua jäädä kotiin kun veetuttaa oikeen kunnolla. Eli lähtökohdat ei sitte ollu alkuunkaan mitkään parhaat. Ritnillä taas on niin pirusti energiaa hoitoreissujen jäljiltä, et on kotona jopa aika rasittava. 

Ensinnäkin pidoissa malttoi pitää tasan kaks sekuntia ja oli lähtöasetelmissa pallonkiilto silmissä. Alkoi käyrä otsassa nousee. No täähän oli vasta alkua. Sitte se varasti kapulalle tarpeeks monta kertaa, jotta käyrä kasvoi kasvamistaan. Kokonaisessa noudossa se lähti kivasti, meni kapulalle, kantoi, mutta sivulle piti hypätä sen kapulan kanssa mun reidestä etujaloilla tukea ottaen. Ja joka helvetin kerta! Sitte se naama näkkärillä istuu siinä vieressä ja nällyttää sitä puunpalaa.  Mä sitte kauniisti kerroin kädellä näyttäen miten hänen siihen sivulle tulee kiepsahtaa, mutta sama ralli jatkui. Ritnillä on taistellessakin sellanen tyyli, että ottaa mun reiden saksiotteella etujalkojen väliin ja sitä yrittää joskus myös noutokapulalla jos ei jaksa keskittyä. Meillä on selkeesti vähän näkemyseroja tässä asiassa. Nyt oli se keskittymisen ääripää tällä kertaa kysymyksessä ja otin tukasta kiinni. Se riitti. 

Meidän Riitta näytti ettei moisesta pitänyt ja tiputti kapulan tullessa sivulle. Pantiin Riitta jäähylle ja otettiin vanha PK-dobermanni kehiin. Suurin inhotus mitä pikkukoiralle voi luoda. Olin ilkeä, tiedän sen, mutta tahallaan. 

Loppuun tein vauhtijuttuja vielä kapulan kanssa ja muutaman onnistuneen loppuasennon. Jos positiivista yrittää väkisin hakea, niin viimeisissä luovutusasennoissa ote oli parempi ja piti pidempään. Lopetettiin siihen ja lähdettiin lenkille. En tiedä teenkö huomenna vai en... ehkä en. Tai sitte yhen vaan....

Itseäni lähinnä tässä pieksen, koska olen varmasti palkannut sitä tosta "suojeluasennosta" kapulan kanssa ja niin taisin tehdä nytkin. Huomaamattani. En mä sitte tiedä et miks mun pitää tässä kisojen alla alkaa korjaamaan jotain pitoa, koska jos sillä normityylillään sen tekee niiin kyllä siitä pitäis ihan hyvät pisteet siltikin irrota. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Morjens!