Tästä viikosta on kulunut vasta kaks päivää, mutta jotenkin olen elänyt kokoajan jo seuraavaa päivää. Toiveajattelua ehkä. Löysin eilen Purinan kisoista kuvia Jukka Pätysen sivuilta (http://www.koirakuvat.kuvat.fi/) ja sain ilokseni julkaista ne täällä. Hienoja kuvia kerrassaan. Ei voi muuta sanoa! 

Tämä ensimmäinen kuva on lähdöstä. Miten pikkukoira näyttääkin noin totiselta? Vahtaa kyllä ihan tosissaan edessä aukeavaa rataa. Aika huvittavaa. Onkohan hän omasta mielestäänkin töissä? 

Tätä hyppyä ennen oli edellinen kurvi mennyt kovin pitkäksi ja muistan miten se päästeli kyllä tulemaan melkoisella vauhdilla. Ehkä tuo ilmavarakin kertoo jotain... Kovin korkeelta näyttää tuo hyppy meinaan. Hännänkin se on asettanut virtaviivaisesti selän jatkeeksi. 

Sallan käsiin on iskenyt kramppi, kun taas koira näyttää paljon taitavammalta tässäkin kuvassa. Mielestäni keppikulmakaan ei ollut mikään helppo, joten joku megaluokan jarrutus oli tässä juuri käsillä koska putkesta tultiin. Tästä kuvasta voisi ajatella, että tuo rima olisi tullut alas, mutta väärin tulkittu jos siihen harhaan menitte. 

Itse taas olen töiden takia joutunut salamasateeseen. Tänään siis töistä tullessa rallattelin kehäIII:sta tyytyväisenä kotiin kunnes maailma valkeni. Voi paskat. En mielestäni edes ajanut niin lujaa, jotta kameran välähdys olisi ollut mahdollinen. No kokemuksesta tiedän, ettei tässäkään epätietoisuudessa tarvii kamalan kauan elää... Kirjeellä muistetaan hyvinkin pian. Olen muutenkin ollut tyytyväinen omaan ajamiseeni ja toisaalta myös tuuriin näiden parin vuoden aikana. Jonkun huomautuksen olen saanut, mutta muuten sakkoja ei parkkisakkoja lukuunottamatta ole muistaakseni tullut. Tämä on siis melkoisen luksusta, sillä joskus aikanaan on tullu maksettua säälittävistä minuuteista turhia summia. Tähän voidaan perään mainita myös se, että esimerkiksi viime vuonna kilometrejä tuli mittariin 70 000. Se on enemmän kuin jollain taksikuskilla, joten tässä suhteessa salamanvalot ei niin haittaa.  

Huomenna pitäis olla taas treenipäivä, mutta pakkanen taitaa olla sitä luokkaa ettei tule mentyä. Torstai aamulla on sitte lämpimässä hallissa Katin kanssa treffit, joten sitä odotellessa. Jospa sitä huomenna tekis sisällä vaikka vähän noutoja ja sen eri osia plus sitte kaukoja. Niistä kun mulla on ajatuksena vähän fiksata seiso-istu-osiota. Paljon muutakin haluisin fiksailla, mutta noi ilmat vaikeuttaa kaikkea tekemistä.

Kevättä odotellessa.