Onpas ollut hurjan raskas koko muutto. Pari viikkoa tulee täyteen uudessa kodissa ja tuntuu aika täydelliseltä. Jos jostain purnata haluaa, niin oishan se aika ihanaa jos toi piha olis jo kunnossa. Hiekkaa tulee hurjasti sisälle ja saa olla kokoajan siivoamassa ja pesemässä tassuja. Noh, väliaikaista onneksi.

Lupasin rakentaa meille agilityä varten hyppyesteitä ja useampia on jo valmiina. Maalaan ne vaaleanpuna-valkoisiksi. Aika herkullista vai mitä? Mitenköhän sitte Sällikin niitä pomppii... toivottavasti tykkää silti edelleen Ritnistä eikä ala tykkäämään pojista.  

Kaiken hässäkän keskellä ollaan ehditty silti treenaamaankin. Tokoliikkeitä ollaan tehty edelleen ja niistä tunnaria, ruutua ja merkkiä. Vähän vaihtelua noiden alempien luokkien liikkeiden rinnalle. Alkaa sujua nekin kivasti. Noutoa saisi tehdä enemmänkin, mutta jotenkin ei oo nyt vaan tuntunut siltä. Ehkä ens viikolla!

Paikallaolo pitäisi saada myös nyt varmaksi, mutta mutta.... rasittava liike. En tykkää. Tiedän, että siitä saa paljon pisteitä, joten se on ainoa motivaatio saada se kasaan.

Keskiviikkona käytiin agiliitelemässäkin, kun meidän Hyvinkään vuorolle ei ollut kukaan menossa, joten ajattelin käydä vähän hyppimässä Ritnin kanssa. Tein aluksi helpon ohjauskuvion, jossa oli ainoastaan yksi valssin paikka. Meni hienosti ja korkeudet oli 50 ja 55 cm välissä. Palkkasin pelkästään naimilla, koska nyt on vaan tuntunut siltä, että se on oikea tapa kesken treenien. Hienolta tuntui myös se, että nyt se oikeasti hidasti hypyn tullessa eteen tiukassakin kurvissa, eikä vanhaan malliin silmät ristissä hypännyt vaan sekaan. Vieläkin sillä on tapa juosta esteiden ali yksinään, jos sillä alkaa mennä korvien välissä liian lujaa. Tästä johtuu myös namipalkka.

Yritän nyt hakea positiivisia asioita tästä hyppyprojektista, vaikka en edes tiedä miksi olen tällaisen projektin itselleni kehittänyt.  Olen vain päättänyt saada siitä taitavan loikkijan ja siksi ollaan palattu ajassa taaksepäin. Nyt se kääntää kauniisti esteen päällä ja lentää enää harvoin kuin harakka. Nyt vaan pitää pikkuhijaa lisätä vauhtia, jotta päästään lähelle todellista tilannetta. Lisäksi ollaan tehty jumppaliikkeitä takajaloille. Musta meinaan tuntui siltä, ettei Ritni ole ihan tietoinen niiden olemassaolosta ja että niissä ei taida olla tarpeeksi potkua. Nyt ollaan peruutettu, opeteltu nostelemaan takajalkoja kirjapinon päälle ja hypitty pihalla pyörivien tukkien päällä. Yritystä ei ainakaan puutu!! Haaveena on päästä tekemään hyppytekniikkasarjoja tohon pihalle, kunhan saan kaikki esteet valmiiksi!

Huomenna ajattelin ajella Ideaparkkiin ja viettää laadukkaan päivän ihan itseni kanssa! Melko taivaallista!