Kirjoitan, vaikka ei oo yhtään uutta kuvaa mikä sopisi aiheeseen. Olen samaa mieltä monen muun tarinatädin kanssa, että päivityksiin kuuluu ehdottomasti kuvat. Ilman kuvia kaikki tuntuu niin kovin viralliselta, eikä harrastaminen sellaista saa olla. 

Viikko ollaan eletty hiljaiseloa blogin osalta. En millään ole jaksanut/ ehtinyt kirjoittelemaan tänne, vaikka aiheitakin olisi ollut riittämiin. Illat on mennyt lähinnä pellolla ja toki uusi agilityryhmäkin on aloittanut toimintansa. Ensimmiset yhteiset treenit on kylläkin vasta tällä viikolla, mutta suuria suunnitelmia on tehty tulevalle kaudelle. Innolla odotetaan ja otetaan myös vastaan. 

Viime viikolla paimennettiin tiistaina ohjatuissa treeneissä ja keskiviikkona kävin itsenäisesti tekemässä hakuja ja poispäinajoa. Tiistain teemana oli jako ja tuplahaun alkeet. Ritnillehän on kovin luontaista tuo lampaiden lähellä työskentely, eli tulee helposti pieniin väleihin, eikä se juurikaan ota häiriötä ahtaista paikoista. Sain tehtyä useita jakoja jotka oli pääasiassa oikein hyviä.  Jaon perään tein aina hetken toisen lauman poispäinajoa, jonka jälkeen "look back", ja sai yhdistää laumat itsenäisesti yhteen. Oli aika taitava. <3 Tuntui siltä, että olisi tehnyt aimoharppauksen todellisen paimenkoiran elämään...

Keskiviikkona satoi ihan laakana. Ritniähän se ei mitenkään haittaa, mutta oma viihtyvyys on aika minimissä. Mikään coretex ei pidä tuollaista määrää vettä ja se tuli taas todistettua. Ilman housuja ja kenkiä kun ajeli autolla kotia kohti, tuli harkittua todellisen sadeasun hankintaa. Rukka.fi ja silleen. 

Haut oli itsessään tosi ok. Tein lähinnä pitkiä hakuja ja väliin aina poispäinajoa. Ihan perustreeniä ja ihan hyviä lähetyksiä. Nyt pitää vaan muistaa, että koiran voi ottaa pois kesken lähetyksen ainoastaan silloin, jos se meinaa leikata linjan. Jos taas kaari on ainoastaan liian suppea, niin heti maahan ja uudestaan sama suuntakäsky. Muuten alkaa epävarmaksi ja kysyy.

Tänään tehtiin alkuun vaativaa häkkitreeniä. Ritni yksin häkkiin lampaiden kera ja minä häkin ulkopuolelle. Häkki oli nyt normaalia vähän isompi. Tarkoitus oli tehdä suuntakäskyjä ilman apuja häkin ulkopuolelta niin, että tehdään aina täyttä ympyrää ja suuntien vaihto luonnollisesti maahanmenon kautta. EI siis pelkästään tasapainopisteelle. Alkuun Ritni oli ihan pihalla, että mitä siltä halusin, ja se meinasi väkisi tuoda niitä lampaita mulle. Ymmärsi kuitenkin nopsaa jutun juonen ja pyöritti kivasti pelkästään suullisilla käskyillä minä ulkopuolella seisten. 

Tein häkissä muutaman kerran myös lampaiden ja häkin seinän väliin lähetystä, sillä se näytti alkuun vähän epäröivältä. Sitähän ollaan kovisteltu tuosta häkkityöskentelystä aikanaan sen verran paljon, että näyttää nykyään häkissä ihan siistiä ja kilttiä puolta itsestään. Muutaman lähetyksen jälkeen työnsi itsensä kivasti aidan väliin ja teki tilaa pääosin ilman hampaita. Se on parhaillaan hyvinkin kuuliainen. Tuli tuosta häkkitoiminnasta mieleen se parin viikon takainen treeni niillä nuorilla pässikaritsoilla, joiden liikuttaminen oli oikeasti tosi fyysistä hommaa. Ritniäkin sai käskeä nappaamaan, jotta uskalsi oikesti tarttua nilkasta ja ojentaa niitä pököpäitä kulkemaan. Musta on niin hienoa, että siltä löytyy sisältä se työkoiran ominaisuus, joka luo siihen katu-uskottavuutta oikeissa töissä, mutta normaalisti sen ei sitä lisävarustetta treenatessa tarvitse käyttää. Se tietää omat kykynsä, taitonsa ja voimansa. Mieleen muistuu myös ne ajat, jolloin villoissa käytiin epävarmuuden takia useastikin treenin aikana. Onneksi se on historiaa. 

Toisella kierroksella lähdettiin tekemään pitkiä kisamittaisia hakuja. Haettiin lauma toisesta päästä laidunta ja lähti todella hyvin irtoomaan laitumen toiseen päähän. Itsenäisesti eteni hyvällä laukalla ja pidin nokkani kohtalaisen hyvin kiinni. Kannustin jossain kohtaa kuitenkin "mene vaan"  ja eteni hyvin lauman taakse. Nosto oli ihan hyvä ja muutenkin alku oli lupaava. 

Tein muutaman jaon isolla laumalla ja nyt sain ideasta kiinni. Alkuun koitin hanuri pitkällä pyllistellä lauman keskellä ilman tyydyttävää lopputulosta. Jaon sain tehtyä kyllä, mutta ruman sellaisen. Ymmärsin jossain kohtaa heiluttaa maassa sauvaa, jotta sain sopivan välin aikaiseksi aloituskohtaa varten. Siitä kädellä näyttäen ja "tästä"-käskyä käyttäen kaikki tuntui sujuvan kovin yksinkertaisesti. Kivoja uusia juttuja joita taas harjoitella! Tuplahaun alkeiden asennus jatkui ja "look back" - sanaa vahvistettiin. Musta tuntuu parhaillaan siltä, että Ritni oppii hetkessä hahmottamaan tosi isoja kokonaisuuksia. Se ei ainoastaan tee vaan se myös ajattelee. Onneksi en ole yksin mielipiteeni kanssa. Perustuu siis tositapahtumiin laitumella. ;)

Loppuun kisamittaisia hakukaaria. Vasen todella hyvä. Lähetin ilman kepin painetta ja koira sivulla vasemmalla puolella. Kuiskasin sille ihan hiljaa käskyn "vasen". Siis käsikarvat nousi ihan pystyyn! Rento ja hyvä lähetys. Epäröi varmaan matkan pituuden takia ensimmäisellä lähetyksellä ja vilkaisi taakse. Otti muutaman loikan mun suuntaan, mutta toisella käskyllä suoritti loppuun. Muut lähetyksen vasemmalle oli täydellisiä. Niin hienoa. <3

Tolppakoira toimitti lampaat takaisin tolpalle, jonne lähetin nyt oikealta. Ensimmäinen oli paska lähetys multa. Ensinnäkin oikea on meidän heikompi ja käsky "away" on sille sen verran tuore, että olisi pitänyt ymmärtää auttaa edes vähän. Lähti leikkaamaan, jonka jälkeen koira pois ja uusi lähetys. Nyt oli ok. Tein useampia lähetyksiä ja parissa koitti leikata juurikin vasemmalle, mikä on vahvempi. Vaadin siltä näissä täydellistä suoritusta, enkä hyväksy asioiden soveltamista. Jokainen leikkausyritys saatiin torpattua ja korjattua hyvällä haulla. Uskon että se ymmärtää kyllä, mikä noissa meni pieleen ja miksi ei saanut mennä loppuun saakka. Lopetettiin treeni todella täydelliseen ja päärynän malliseen hakukaareen oikealle. Hieno koira ja päättäväinen Salla. Sitkeys palkitaan. ;)

Jonkinlainen välietappi on saavutettu tässä lajissa. Olen aina ihaillut paimenkoiria, joiden pää pyörii kuin pöllöllä kuullessaan käskyn "look back". Olen pitäinyt sitä kolmosluokkalaisten ja mestareiden juttuina. Olen ihaillut esimerkiksi PM-kisoissa juurikin tätä kohtaa koko suorituksessa eniten. Toinen on jako. Se yhteistyö ihmisen ja eläimen välillä on jotain niin taivaallista. Ei pysty edes asiaa sanoiksi pukemaan. Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että ME (the sunnuntaiajelijat) treenataan tosissaan näitä juttuja ja tavoitellaan täydellisiä jakoja ja hakuja. Ehkä me oikeasti ollaan joskus vielä jotain suurta ja ihmeellistä... Ehkä. 

Loppuun tuhat sanaa rakkaudesta tuota koiraa kohtaan. <3