Torstaina Mutka lähti viettämään vuodenvaihdetta meille kotiin Turkuun ja se tuli kyllä niin oikeaan aikaan kun mulla on ollut tää viikon kestävä sairaslomakin päällä. Ei ois kyllä energia riittänyt tuon yhden huumaamiseen ja stressaamiseen. Nyt on ihan kiva olla vaan kotona kun Ritninkään ei tarvii oottaa Mutkan käytöksestä mitään vaikutteita. Meille ei tuu siis ketään vieraita eikä me mennä minnekään. Mika lähtee hiihtämään ja illalla tehdään ruokaa. Jos kykenen syömään...  

Tänään päivällä tehtiin Ritnin kanssa sisätokoa pitkästä aikaa. Kaukoja joo, ohjatun merkkiä ja pari suuntaa plus bonuksena sisätunnaria. Siitä on olemassa oikeen videokin!! 

Kaukot oli ihan hyvät. Tai kierrokset on aika kovalla, mut tekee kuitenkin puhtaasti. Jonkun pitäisi nyt katsoa ne läpi, jotta tietäisin onko oikeilla vesillä. Musta se on nyt siinä tilassa, että sillä keskikroppa pysyy paikoillaan ja jalat polkee. Vähän vaihtelevasti eteen ja taa, riippuu kierroksista.  Voi huokaus pikkukoiraa ja sen yliyrittämistä. Hauskinta ton tekemisessä on se, että jos Ritni kaukoissa tekee jotenkin väärin jonkun liikkeen ja huomautan siitä, niin Ritni yleensä alkaa peruuttamaan. Nyt kun takaa tuli sohva vastaan niin pikkukoiran silmät oli paistinpannun kokoiset ja korvat vähintään yhtä suuret pohtiessaan mitä nyt tehdä. Saatiin taas hyvät naurut. Maailman viisain koira(rotu).

Ohjatun merkkiä naksuttelin nyt jo sinne merkille kääntymisestä, koska Ritvahan yrittää läiskiä tassulla, painaa rinnalla tai vähintään laittaa merkkiä jalkojenväliin jos annan sen tarjota enemmän. Menee kyllä hienosti ja suoraan merkin taakse, mutta sen jälkeen antaa palaa kyllä kaikki temput mitä osaa. Kapulat oli valmiina ihan merkin takana eikä vaikuttaneet mitenkään merkkiin. Musta vaan tuntuu, että tää sisätokotus on vähän niin-ja-näin. Voiko tätä ees näiden liikkeiden osalta laskea samaksi asiaksi... en tiiä. Mukavaa ajankulua jossei muuta. 

Sitte THE tunnari. Oon tehnyt tunnaria viimeks kun oli sula maa. Viimeinen otos oli omalla pihalla valmiilla suoralla ja lopputulos oli täydellinen. Lähti hyvin ja rauhassa, toistin nätisti kun lähti etsimään ja toi oikean hienosti. Nämä oli siis viimeisest mielikuvat liikkeestä. En tiedä mistä sain idean tuoda koko liikkeen sisälle, mutta ensimmäinen otos oli katastrofi.  Sataa kapuloille, maistoi JOKAISTA, mutta toi oikean. Voin sanoa että tuo aina oikean, mutta tykkää maistaa. Tänäänhän sillä sattui myös niin, että oli ottanut jo omansa suuhun, mutta kiepit oli niin korkealla että yritti maistaa mennessä myös viereistä. Sekin tarttui pieniin hampaisiin kiinni ja kiikutti kahta tullessaan. Tiputti ne mun eteen ja blokkas niistä sen vieraan pois ja toi oikean. Onko tää nyt merkki siitä maailman viisaimmasta koirasta vai häh?!?! 

Ritni vaatii muutenkin useamman toiston tossa tunnarissa ja niin tarvi nytkin tässä on kuitenkin lopputulos mihin päästiin. En tiedä teenkö enää ikiniä sisällä tätä treeniä... ehkä en. Ympyrä on enemmän ku täydellinen, mutta suoralla tarkastaessa maistaa vikaa, vaikka on bongannut jo oman. Aiheuttaa harmaita hiuksia koko temppu.

 

Huh. Vaatipa isoja ponnisteluja että tuon videon tuohon vihdoin ja viimein sai! Videosta saattaa huomata, että meillä juostaan taas ja Hipsunkainen on saanut itselleen tyylikkäät housut. En tiedä onko ne niin välttämättömät, mutta kotona on ainakin siistiä. Viikko tästä ja ollaan Eckerössä kisaamassa. Aika jännittävää, mutta luottoa löytyy jo sen verran tuohon menopeliin, että uskalletaan lähteä koittamaan. Juoksut pitäisi olla juostu loppuviikkoon mennessä, joten kovin tyylikkäästi on aikataulutettu tämän duunarineidin elämä. Videoitakin menosta saattaa olla tulossa!  

Loppuun vielä terveiset treenien päätteeksi. Massun alle on päässyt lammasmummon tukka pehmukkeeksi.