Menin tänään töihin seitsemäksi työpaikalla tehtävän remontin takia. Pari viikkoa olen liikkeellä nyt tämmöisellä aikataululla. Sopii mulle enemmän ku hyvin! Jää taas useampi tunti päivässä aikaa kaikkeen muuhun. :) Ehtii treeneihinkin kerrankin ajoissa. Nyt päivällä tai alkuillasta viiden aikaan mietin kotona, että mitä sitä tekis. Tuntuu, että aikaa on aivan liikaa! Kuulostaa hälyyttävältä, mutta on totta. Koirat oli lenkitetty ja olin ehtinyt koneellakin istua jo tovin. Hämeen Sanomatkin oli luettu, vaikka on musta maailman tylsimpiä ja turhimpia lehtiä. Aikaa oli siis todellakin runsaasti.

Nykästiin kunnon lenkki koirien kanssa ja kotiin tullessa huomasin Ritnin toisessakin etutassun anturassa sellasen halkeaman. Vitsit sentään. Ne aukee nyt tuolla kovalla hiekalla kun paahtaa menemään sataa ja sitte pysähtyy yhtä nopeaa. Tuo valkoinen jalka on jo tosi hyvässä kunnossa kun ollaan tassuteltu kokoajan kenkä jalassa ulkosalla.

Huomenna pitää käydä ostamassa uudet kengät, jotta toiseenkin jalkaan saadaan kenkä. Ja tosiasiassa ollaan tepasteltu ne puhki. Ritniltä tulee varpaankynnet sieltä vähän läpi. :) Se kuitenkin kulkee niillä ihan kivasti, eikä tunnu lainkaan haittaavan. Pysyy hyvin jalassa kunhan on tarpeeksi napakka. 

 

Meinasin meinaan mennä huomenna paimentamaan. Ritni on ollut nyt viikon tekemättä lähes mitään ja alkaa olla kohtuu rasittava. Vajaan viikon menee kivasti pinillä lenkeillä, mutta sitte alkaa kaipaamaan jotain aktiviteettia. Muuten se yrittää rallittaa meidän pihalla yli kukkapenkkien ja kivien. Juo suihkulähteestä kaiken veden ja syö kaiken mikä kasvaa. Melko miellyttävää.

Huomisilla treeneillä on nyt iso merkitys seuraavan askelen suhteen paimennuksessa. Kovan painostuksen ja ylipuhumisen jälkeen olen päättänyt, että ilmoitan Ritnin vielä tällä kaudella kisoihin. Vaatii kyllä vielä treeniä jos ajattelee sitä, että minkälainen toivoisin sen "isona" olevan, mutta ollaan saatu meidän hoviopettajilta painetta laittaa ilmoittautuminen menemään ja ottaa se ensimmäinen askel nyt. Ehkä mun on uskottava tuon taitoihin ja kykyihin.

Miten se tuntuukin niin kamalan suurelta askeleelta jos vertaa mihin tahansa muuhun lajiin? En ymmärrä. Olen ehkä kriittisempi myös tässä lajissa ja haluan siitä taitavan paimenen, jolla voi kisata enemmän kuin kerran. Tosin jos miettii tätä lajia, niin jokainen paimennuskerta on ainutlaatuinen kun on kyse niin monesta eri osapuolesta. Minusta, koirasta ja lampaista. Jos eilen meni loistavasti niin tänään se ei välttämättä enää toistu. Esimerkiksi jos miettii viime viikon häkitystreeniä niin voi pyhä isä. Se ei ihan äkkiä verkkokalvolta poistu. Paremminkin olisi siis voinut mennä. Häkkiin ne kyllä meni montakin kertaa, mutta uusinta-asetelmia vaadittiin aika monta kertaa. :)

Voisin kertoa musta ja Ritnistä heti vahvuudet ja heikkoudet ja niitä aina treeneihin ajellessa tulee mietittyä. Ja paljon muulloinkin. Näitä me nyt treenataan ja vahvistetaan tämä kesä. Se ei vaadi muuta kuin auton nokan kohti laitumia ja sehän onnistuu meiltä! :) 

Ja toki jos tässä kesällä nyt sattuu jotain sellasta, joka vaikuttaa isosti tuon tekemisiin, niin mikään ei estä siirtämästä sitä starttia seuraavaan hetkeen. Ei nää nyt niin vakavia asioita ole. Toivotaan että tassut pysyy kunnossa ja saadaan paljon hyviä treenikertoja sen myötä alle. Huomiselle mulla onkin jo kuviot mielessä. ;)

Kuvat otti Reine viime viikolla kun sattui olemaan Sällin kanssa mukana. Olipa kiva pitkästä aikaa nähdä miltä se oikein siellä näyttää! juurikin siltä miltä ajattelinkin. Maailman kauneimmalta ja ihkaoikealta paimenkoiralta. <3