Joulut on jouluiltu tai aatto lähinnä. Talo oli täynnä ihmisiä ja jääkaappi pullottaa toinen toistaan parempia herkkuja edelleen. En tiedä pystyykö noita enää tapanina syömään... Koirat sai myöskin joululahjoja ja Mutka ei ollut henkisesti ilmeisest tehnyt joulurauhaa aattone klo 12 aikoihin. Illalla Ritni kävi röyhkeesti varastamassa mutkalta luun ja hetken kuluttua tästä sai pieni bordercollie reippaan tukkapöllyn dobermannilta. Niillä ei ole ollut varmaan yli vuoteen tai puoleentoista mikäänlaista sanaharkkaa ja Rini on aika röyhkeästi alkanut kävelemään Mutkan egon yli ja nyt tasisi olla vaan oikea hetki palauttaa pikkulikkaa maanpinnalle. Mitään ei tapahtunut, mutta pieni pölläytys tossa aattoillan kesken palautti mieleen taas näiden eläinten marssijärjestyksen tärkeyden. 

Otsikko kertoo jotain viimepäivien pohdinnoista. Kerrotaan nyt tässä alkuun, että tuo varma ja epävarma tarkoittaa rimoja. Ei suoritusta noin muuten. Olen netistä urkkimalla ja kehien laidoilla törmännyt muutamaan ei niin nopeaan nuoreen bortsuun, ja tämä on aiheuttanut mulle pienen pähkinän, jota olen sitten yrittänyt pureskella. Edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että nopein ja varmin olisi parhain yhdistelmä, mutta tällä hetkellä itselläni on kotona nuolennopea ja rimojen suhteen vähän epävarma menopeli. Kovalla treenillä uskon siitä tulevan jonain päivänä nopea ja varma, mutta toistaiseksi se ei sitä vielä ole. 

Miltä tuntuisi treenata koiralla, joten ehtisi odottelemaan ja kenties ottamaan kävelyaskelia kesken radan?! Jotekin musta tuntuu, että koira ei tuolloin ole ihan täysin syttynyt lajiin ja anna täyttä panosta itsestään. Hiki tulee pelkästä ajatuksesta!

Keskiviikkona oltiin treenaamassa sporttihallilla ja vitsit kun oli liukas pohja. Tänään katoin Ritnin tassunpohjia ja jotenkin ei yhtään ihmetytä, että miks mentiin kylki edellä ja yhden kerran kaatui hyppyesteen siivekkeiden sekaan. Aika rajua. Musta sitä rouhettakin oli sillä pienellä puolella todella vähän, joten ehkä näiden yhteissumma aiheutti nämä kaatumiset. Toivotaan että tänään illalla isommalla puolella pysyttäis paremmpin pystyssä.

Tehtiin sellanen helpohko pieni rata, jossa oli valssia, takaaleikkausta, irtoomista ja vauhtia. Tuli siinä sitte mieleen, että nyt ois paras pikkuhiljaa taas ottaa sitä hallintaa, koska menee aivan hurjaa kyytiä ja todellakin irtoo. Toinen radanpätkä oli enemmän tekninen ja alkuun koitettiin kakkosesteellä backlap-yhdistelmää, josta vippauksella hyppylle, putkeen ja kepeille. Toinen vaihtoehto oli pakkovalssikuvio tuohon alkuun, mutta en saanut Ritniä millään käännettyä tulemaan takaisin. Kaarsi ihan järkyttävästi kovassa vauhdissa. Tehtiin sitte yhteistuumin diagnoosi, että se ei yksinkertaisesti tajusi parin kaatumisen jälkeen ettei pysty kääntymään siitä kulmasta noin liukkaalla pohjalla. Muuten oli kivaa ja meno oli hyvää. Saatiin toistoja myös kepeille.