Eipä ole aikoihin tullut taas kirjoiteltua, joten tapahtumaa on ollut vaikka millä mitalla. Kaikkea en ehkä muista, mutta yritetään kerätä jotain kuitenkin kasaan.

Olen isän kanssa rakentanut agilityn hyppyesteitä jonkun verran ja tarkoitus olisi saada valmiiksi kahdeksan hyppyparin setti. Putki on omasta takaa ja puomin alastulo-osuus. Kepit olisi tarkoitus ostaa, mutta saapi nähdä missä vaiheessa. Pikkuhiljaa.  Voidaan kuitenkin tässäkin nyt mainita, että esteistä tulee vaaleanpuna-valkoiset. Karamelliesteet tytöille!

Ritnin kanssa on ahkeraan tokoiltu ja agilityä ei ole tehty pariin kuukauteen lainkaan. Ehkä jopa pidempään. Musta tuntui, että sen kierrokset nousi turhan korkeaksi ja keskittyminen ei ollut sitä luokkaa mitä haluan. Päätin siis antaa sen nyt vähän olla ja oppia rauhoittumaan. Ei tarvii päästää niinkuin henkeä vietäis. Ollaan myös treenattu takajalkojen käyttöä sekä kurre-istuntaa. Ritni ei ole mikään paras takajalkojen käyttäjä ja tuntuu välillä olevan kovin pentuinen ton kroppansa kanssa. Tästä meidän talon takapihalta lähtee mukavat metsät, jotka on sopivan epätasaisia. Nyt se on oppinut juoksemaan siellä kaatuilematta kuoppiin ja kantoihin. Aluksi meno näytti aika hurjalta. Kas Kirkkonummella se sai aina oikeastaan päästellä pitkin peltoja.

Ollaan käyty Riitalla kurssitelemassa ja edistystä on tapahtunut paljon. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että toi koira osaa oikeesti vaikka mitä ylempien luokkienkin liikkeitä. Esimerkiksi EVL:n sivuaskeleissa se on tuhat kertaa taitavampi kuin minä! Käännän itseäni vasemman askelissa jotenkin kummallisesti sivuttain ja Ritni väistää mun liikettä juuri niinkuin on opetettu. Tarttis vaan muistaa pitää rintamasuunta eteen ja ottaa se ensimmäinen askel vähän vasemmalle etuviistoon. Ja hitaammin!!

Alokasluokan liikkeistä paikallamakuu on ollut ainoa ongelma meillä. Kisoihinkaan en ole siitä syystä mennyt, koska jos se kepposet mulle siellä tekee, niin kärsin siitä vielä tulevaisuudessa. Nyt olen saanut sen kuitenkin vihdoin kasaan, (JEEE!!) ja luotua selkeät rituaalit aina siihen alkuun. Tänään ryhmätreeneissä teki paikalla istumisen sekä makuun täydellisesti, vaikka käskytys oli EVL-tyyliin ja kummatkin suoritettiin tiiviissä ympyrässä. Istumiseen pitää ehkä vielä liittää vihjesana, koska nyt mulla ei sellasta ole siinä ollut. On aina vaan onnellisesti ollut aloillaan.

Häiriötreeni on tehnyt Ritnille muutenkin ihan hirvittävän hyvää, koska se ei ole kamalasti sellasta tehnyt. Ollaan niin treenailtu omissa porukoissa ja häiriöt on aivan toista luokkaa. Ne on kavereita, ei häiriöitä!! Mulla on Ritni aina vapaana, vaikka muut tekeekin liikkeitä vieressä, eikä se yhtään kattele muualle tai kuuntele muita. Se on hienoa. Keskittyy tosi taitavasti. Sivulla istumisen ja makuun yhteydessä Riitta teki lisäksi häiriötä pallolla ja malttoi taitavasti. Aikaisemminhan se on ampunut palloon kiinni.... hehheh. No, nyt on maltti kasvanut eikä kääntänyt päätäkään siihen suuntaan. Silmät vain pyörähti.

Ohjatussa tehtiin suuntia. Ritni noutaa kapulaa hyvin ja sen nouto on muuten sen verran kunnossa, että tuohon voi ottaa liikurin mukaan. Lisäksi pikkukoira lukee kroppaa niin tarkasti, ettei usko sillä olevan ongelmia tässä. Asetetaan se siis merkille, jonka jälkeen liikkuri vie kapulan/ kapulat. Aluksi voi olla vain toinen.  Lisäksi voidaan tehdä merkkiä jo niin, että kapulat ovat paikoillaan ja palkata siitä normaalin merkin tavoin. Ritni on kehittynyt merkissä paljon ja pelkästä "merkki"-sanasta lähtee katseella etsimään sitä. Olen nyt nostanut vähän sen kierroksia tässä ja lähtee etenemään jo hyvällä vauhdilla ja melko kaukaa.

Tunnari, Ritun lemppari. Kapulaa ollaan kotona piiloteltu aika paljon ja vaikeita. Ymmärtää etsi- sanan, eikä odota lisäkäskyjä ellei heti löydä. Työskentelee tosi kivasti. Nyt tänään tehtiin ensimmäisen kerran siten, että otettiin kasa muita kapuloita mukaan. Vein oman kapulani kasassa olevien muiden taakse, eli Ritni todellakin näki tämän kasan ja haistoi sen. Piilotin omani lehtikasan ja sammaleen alle. Ja mitä teki hän!? Lähetin etsimään, ja Ritni ohitti vieraan kasan vilkaisten sitä ja samalla nenä pitkällä jatkoi oman etsintää. Löysi taitavasti ja toi. Tein uudestaan saman ja toimi edelleen samalla tavalla. Nyt jatketaan tätä ja pikkuhiljaa tuodaan oma lähemmäs kasaa.

Sitte loppuFIILAUSTA täydellisyyden tavoittelijalle. Riitta huomasi, että jäävistä seisomisessa Ritni pysähtyy kyllä, mutta steppaa kaks kertaa etujaloillaan kun pysähtyy. Nyt kun mietin mistä se johtuu niin mulla on iso aavistus... Olen naksutellut kaukoja, ja myönnettäkööt että nousuissa on naksu lipsahtanut myös joskus tuollaisesta suorituksesta. Ei kirjaimellisesti etene yhtään, mutta asettaa itseään. Nyt jätän tuosta jäävästä naksun pois ja teen vain lyhyitä pysäytyksiä takapalkalle. Ja tulipa tässä sellainenkin mieleen, että kaukossa sanon "seiso" ja jääväsää "seis". Jos naksutan stepistä niin ilmankos se steppaa!! Lupaan korjata sen kuntoon oitis!!

Onneks tostai on vapaa ja sitte kohta onkin jo viikonloppu. On luvannut hienoa ilmaa ja me taidetaan lähteä katsastaa kisoja. Ehkä myös käydään hallilla. EHKÄ. Katotaan vielä jos Sälli saadaan tänne torstaina treenailmaan ja lenkkeilemään niin ois aika luksusta. Ritu tyksis niin kovasti.

Ja sitten vimoseks vielä kotikuulumisia. Tänään tuli pikkurekka pihaan, joka toi uuden keittiönpöydän, tuolit ja  sellasen penkin. Artek muisti meitä lämmöllä ja ajallaan. Sepä on hienoa se! Kukahan vaan kantais nuo ylijäämälaminaatit tuosta eteisestä vielä pihalle... ja siitä mökille.