Hui kauhistus. Kunpa tämä loma ei loppuisi ollenkaan. Sanoin tänään Mikalle, että hän vois hankkia jonkun vähän tuottavamman (?) työn, jotta mä voisin olla vaan kokoajan lomalla. Eikö ois reilua, musta ainakin! 

Mulla on siis koko viikon eli kaks päivää sielu levännyt, koska olen saanut tehtyä kaikkea sellasta mitä itse haluaa. Ei tarvise miettiä kenenkään muun aikatauluja kuin omia. Se on aika luksusta! Eilen tosiaan käytiin Ritnin kanssa Sipoossa treenailemassa ja meidän treenikuviot oli seuraavanlaiset. Ruutua, noutoa ja tunnaria. Siis kaikkea hauskaa! 

Aloitin ruudulla, jossa oli siniset merkit. Nykyään ei enää kummastele erivärisyyttä, vaan tekee aina samalla tavalla ja hakeutuu oikeaan paikkaan hyvin. Saa olla tyytyväinen. Tein ensimmäisen lähetyksen pitkästä matkasta suoraan jalkapallolle, jonka vein itse. Tämä siis siitä syystä, koska Ritni alkoi jossain vaiheessa kiertämään vasemman etumerkin takaa keskelle. Vahvistetaan siis suoria pistoja. Toisella kertaa lähetin pitkästä matkasta suoraan ilman näyttöä ja palloa. Eteni samalla vauhdilla ja pysähtyi hienosti seis-käskystä. Ei ole siis hetkeen enää ottanut kiertoa vasemmalta. Hyvä juttu.

Ritni on alkanut vauhtinoudon siivittämänä nällyttämään kapulaa siinä kohtaa, missä yleensä vaihdan kapulan leluun. Testattiin tätä niin, että jätin Ritnin istumaan, jätin kapulan matkalle ja menin itse kohtuu kauas. Tästä tuo-käsky ja vielä vahvistaen kapulan kohdalla, jolloin otti vauhdista kapulan suuhun, mutta nällytti vasta muutaman metrin päässä minusta. Eli aina samassa kohtaa. Nyt pitää alkaa tekemään sisällä pitoharjoituksia naksulla, jotta päästään tosta tavasta pois. Muuten tekee kivasti ja oikeassa vireessä. 

Tunnari.  Ritnillä oli kivaa. Laitettiin kasa vieraita, jota vähän levitettiin. Taakse vein oman, jonka piilotin. Mitä teki hän? No juoksi kasalle, haistoi, maistoi, tiputti ja etsi oman. Tästä megamageet kehut. Tehtiin toinen samanlainen toisto perään ja järki ei vieläkään ihan täysin kohdannut. Lähetin etsimään ja hän pysähtyi vieraalle kasalle, teki tiikerihypyn kasan keskelle, mutta ei ottanut yhtään kapulaa ja etsi oman hienosti.  Voi jestas, kyllä me naurettiin!! Sen ilme oli kyllä niin näkemisen arvoinen! Mut hienoin asia oli kuitenkin se, että joka kerta se ymmärsi itse tekevänsä väärin ja ilman huomauttamista jatkoi hommiaan ja hoiti tehtävän hienosti loppuun. Noin kuulemma "oikean" bc:n kuuluu toimia, että käy välillä koittamassa vieraita. Ritni onkin ollut ton tunnarin kanssa niin epänormaalin pätevä. 

Tokoilun päätteeksi päätettiin yhteistuumin vielä lähteä kahville ja lampaille. Olipa kiva turista pitkät pätkät ja vaihtaa kuulumisia. Lampaat oli joksenkin haastavia meidän taidoille. Niitä oli viisi ainokaista ja ne pelkäsivät yhtä paljon koiraa kuin ihmistä. Ei helppo yhtälö. Me kun ollaan toistaiseksi oltu liimalampailla kaikki kerrat ja harjoiteltu perustekniikoita ja malttia. Noista nuorista lampaista ei ainakaan sitä malttia löytynyt!  Tein kuitenkin pienen pyöröaitauksen ulkopuolella tasapainotusta ja suuntia. Tuntui toimivan kivasti ja sain Ritnin kohtuu rauhalliseksi. Lisäksi harjoittelin aitauksen sisässä ainoastaan pään poiskääntämistä sekä malttia liikkumisessa. Silläkun tuppa toi kaasujalka vähän painavan välillä liikaa... Kisoissa on kuulemma välimuotolampaita, eli ei tollasia säikkyjä himojuoksijoita. Kiitos tästä tiedosta, helpotti vähän. 

Tänään lähdettiin Katin kanssa aamusta Kausalaan paimentamaan ja oli hienoa huomata, miten Ritnin päässä on tapahtunut jotain. Teki todella mallikasta pätkää, tuntui osaavaan suunnat, eteni hitaasti ehkä 10 metriä kerrallaan, joka on siltä hieno suoritus. Luki keppiä hyvin ja oli muutenkin aika mallikas. Kintereissäkään ei poikennut muutamaa kertaa lukuunottamatta. Mun pitää nyt muistaa, että kun etenen eteenpäin ja saan sen tulemaan mun ja lampaiden taakse täytyy laittaa se maahan ja raauuhalliiiiiseeesssti sanoa "siitä, nätisti". Silloin saan sen ajamaan oikein ja maltilla. Muuten se tuppaa mun seläntakana tehdä ei toivottuja asioita... Kokonaisuutena oli edennyt hurjasti ja tuntui tosi rennolta menolta. Pyydän kuitenkin julkisesti anteeksi sitä, etten ihan vielä oikeaa ja vasenta itse tunnu osaavan.  Voiko niitä sitte vaatia koiraltakaan? Huomasin yhdessä vaiheessa huutavani "vasen, vasen, vasen" ja ihmettelin kun mitään ei tapahdu. Perkeleen taisin siinä kuinkin jättää huutamatta. Hilu ja Kati mietti reunalla, että mitä se siellä hokee ja sättii tolle koiralle kun se tekee kokoajan just niinkuin käsketään. KUNNES kuuluu mun "voi anteeks, äiti sekoitti suunnat. Hieno tyttö.". Ehken ole ensimmäinen ja ehkä toi ei ollu viimeinen kerta. Se on kova likka tekemään hommia ja kestää mun sekoilut. Onneksi.