Syksy näyttää saapuneen. Eiliset tokotreenit tehtiin jo osittain hämärtyvässä illassa. Syksy on hienoa aikaa ja yksi ehdottomista lemppareista, mutta talventulo ahdistaa. Inhokkilistan kärkisijoille kuuluu kylmyys ja pakkastamineet. Piti jo tiistai iltana tulla kertomaan ihan huipuista paimennustreeneistä, mutta olevinaan on taas ollut niin kiire etten ole ehtinyt. No tässä ne tulee. 

Olen siis jo pitkän aikaa miettinyt noita Ritnin hakukaaria ja pohtinut niiden osalta suuria ahdistuksen tunteita aina toisinaan. Olen siis tiennyt, että meidän kahden välisessä viestinnässä on jokin klikki, joka aiheuttaa tuon kaasutuksen kaarilla, mutta en ole saanut sitä selvitettyä että mikä se on. Se vaati siis puolitoista vuotta ahkeraa treenaamista ja tutkiskelua ja nyt se klikki on auennut. Ihan mieletöntä! 

Tämänkin viikon treeneissä ensimmäinen kierros meni perinteiseen tapaan. Hyviä lähetyksiä muutama, mutta suurin osa luukutusta yhdeksän ja kahdentoista välissä. Tästä luukutuksesta olen yrittänyt päästä eroon käskemällä sitä ennen suuntakäskyä pois, jolloin olen päässyt vähän lähemmäksi sitä miltä sen kuuluisi näyttää ja tuntua. Jokin on kuitenkin ollut edelleen pielessä. 

Ensimmäisen kierroksen jälkeen pohdin ääneen, miten ajattelin toisella kierroksella tehdä testin ja pyrkiä toimimaan lähes äänettömästi. Ja mitä tapahtuikaan...??

Ritni teki täydellisiä hakukaaria kerta toisensa jälkeen. Ei ainoatakaan kaasutusta tai mitään sen suuntaista. Se näytti viisaalta paimenkoiralta, joka kaarella tarkkaili aktiivisesti lampaita ja piti järkevää laukkaa yllä. Se haki itsenäisesti tasapainopisteen ja lähti siitä kohtisuoraa tuomaan niiitä minulle ilman minkäänlaisia sanallisia maahan-käskyjä tms. Yhteenvetona voidaan siis todeta, että hieno, taitava ja osaava koira, mutta todella paska ohjaaja. :) 

Olin täysin sanaton, mutta niin oli koko muukin treeniporukka! Se oli kyllä niin veretseisauttava kokemus! :D

Nyt kun olen tätä umpisolmua ja sen aukeamista miettinyt, niin kaikki on johtunut valtavasta paineesta sanoihin oikea ja vasen ja itse lähetystilanteeseen. Lisäksi olen prässännyt siihen lisää painetta vaatimalla sitä maahan ennen lähetystä. Miksi? Kuka sanoo, että lähetys pitää tapahtua kisoissa hakukaarelle maasta? - Ei kukaan. Olen vain itse sen kehitellyt. Lähityöskentelyssä ja lähetyksissä ei ole ollut ikinä mitään ongelmaa ja tilanne on niissä ihan toinen. 

Tarkoitus on nyt jalostaa tätä ahaa-elämystä liittämällä pillikäskyt noihin pitkiin lähetyksiin. Sillä pääsen eroon tästä oikean ja vasemman kauhusta. Edelleenhän pystyn käyttämään niitä esim häkityksessä ja muussa lähipelissä, mutta pitkiin hakuihin en niitä enää tule sotkemaan. 

Tämän tiistain jälkeen mulla tuli ensimmäistä kertaa elämässä sellanen olo, että tosta koirasta tulee vielä jotain. Jotain sellasta mistä olen aina haaveillut, mutta en ihan täysillä uskonut. Nyt meillä on haaveet, usko ja toteutukseen tarvittavat palikat kasassa. Enää puuttuu se näyttö, ja se näyttö on ens keväänä. 

Keskiviikon tokotus meni ihan kivasti. Olin jotenkin ihan jumissa ja fiiliskään ei ollut ihan kymppi. Oltiin pohjalle koko päivä sienimetsässä ja siihen nähden Ritni toimi kyllä ihan napakasti. Tarjolla oli vaikka ja mitä. Yksärissä tehtiin käskytetty seuraaminen sekä kaukot. 

Seuruu oli innokasta kuten aina, mutta taito oli taas jäänyt kai metsään. Normaali käynti oli ok, samoin käännökset. Juoksussa laukkasi --> PÖH. En kiinnittänyt siihen huomiota, vaikka se on ollut aina meidän kompastuskivi. Miten en huomaa tollasta, että rytmitän sen ihan väärin!? Seurasi kuulemma myös laukalla todella hyvin, vaikka ei olekaan toivottua. Ei ole ei... No sitten se hidas käynti. Ylityöskentelee. Siinä ehkä kiteytettynä. Pitää nyt tehdä pidempiä pätkiä, jotta sen sais rentoutumaan siinäkin. Olen ollut ehkä vähän laiska tuon työstämisessä, koska hitailu ei ole meidän juttu eikä pidetä siitä. ;)

Kaukot oli hyvät. Mitä nyt ennakoi nousua kun siirryin sen sivulle. Se nyt oli muutenkin jotenkin niin kaikkitietävän näköinen taas eilen, että ihan pisti naurattamaan. Hänhän osaa nämä kaikki temput jo, joten mitä sitä viilaamaan. ;)

Väliajalla tein uudella saksalaisella metallilla (painava!) hyppynoutoa tarkoituksella vinoon heitettynä. Korjasi kivasti. Palautukset oli myös hyviä. Tunnari kisamaiseen ympyrään ja kasaan ok. Palautti kummassakin purematta. Pitää silti vielä jatkaa tuota kuuria, jotta tulee varmemmaksi. 

Ruutua tehtiin normaalisti EVL-ruutuna, mutta niin että merkin kummallakin puolella (vasen ja oikea) oli ruudut. Tehtiin kuuntelutreeninä ja oli erittäin hyvä Ritnille. Ruutu oikealle oli hyvä, mutta seuraava kisamainen lähetys samalta merkiltä toiseen ruutuun teetti jo harmaita karvoja pikkukoiralle. Tarjosi ensin samaa ruutua kuin ensimmäisellä kerralla ja sen jälkeen kaikkia nurmikolta löytyviä merkkejä, joita oli ripoteltu häiriöksi linjalle. Tässä huomasi taas sen, että tekee kyllä EVL:n liikkeet taitavasti, mutta mikäli jotain poikkeavaa on matkan varrella, niin ei enää sitten muista että mitä olikaan suorittamassa. Varmuus siis puuttuu. 

Loman päättymisen kunniaksi aamusta agilitytreenit ja sieltä laitumelle.