Silakka kävi vetämässä puolen tunnin uintitreenit taas Hyvinkäällä. Meillä on ensi kuun alussa taas varattu aika Piiralle Turkuun ja luvattiin viime kerralla, että uinnista tulee meidän uus harrastus. Ollaan nyt säännöllisesti käyty toteuttamassa tätä lupausta ja tässä vähän leikkaamatonta materiaalia reissusta. :) 

"Heittäisitkö jo sen pallon?"

Meitä ennen oli kaksi dobermannia ja tervu. Voisin lopettaa tämän kirjoittamisen tähän ja kaikki voisivat varmaan arvata loput. :) Meteli oli valtava. Nämä tällaset hetket on aina muistutus siitä, miten ihanaa on elää hiljaisen koiran kanssa. Tai no, Mutka edustaa oman rotunsa eliittiä, joten hiljaisuus koskee vain Ritniä. Tosin ei sekään huuda ja hauku tollasissa tilanteissa. Mitä nyt kotona voi piipata.

Noissa videoissa taitaa taustalta kuulua niiden mökä. Ne siis huusi koko sen ajan kun niitä kuivattiin tai ylipäätään kun ne oli koko tilassa. Lisäksi ne oli köytetty kuonopantoihin jopa uinnin ajaksi... Emmä tiedä. Meillä on aina ollu dobermanneja. Kumpaakin sukupuolta, mutta ne on ollu aina enemmän kuin hanskassa. Ehkä tästä syystä en vaan voi käsittää tota.  

Muuten koko reissu meni kivasti ja puolen tunnin aika tuntuu ehkä vähän liiankin pitkältä. Nyt ollaan otettu aina koko allas kerrallaan itselle ja se maksaa sen 35 euroa. Arvokasta lystiä jos itsekseen käy, mutta kovin antoisaa. Altaan vois kyllä hyvin jakaa jonkun toisen kanssa, mutta mun tuurilla jos otetaan vaan puoli allasta niin saan jonkun tollasen aivopierun samaan ammeeseen. Ei kiva.  

Allas on mitaltaan 16 metriä ja pisteltiin menemään todella monta kertaa se kumpaankin suuntaan. Naurettiin kotimatkalla Mikan kanssa, että koska dobermanneilla (nartuilla)  on sellanen omituinen tapa, että ne pissaa yleensä keskelle pihaa ja heti jos tassut kastuu niin kyykkäävät samantien. Mietittiin, että jos Mutka tuotaisiin tuonne uimaan, niin pistäis ensimmäisenä tuonne altaaseen pissat. :)) Jätämme sen siis tulevaisuudessakin autoon odottelemaan rustoluita, jonka saa aina lohdutuspalkinnoksi tuosta reissusta. 

Uimamaisteri ja sen ylpeä ystävä.

Kuvat on otettu mun iphonella, joten on kovin huonolaatuisia. Iljettää ihan katsoa, mutta pääasia että jotain kuvia sai. Samoin videot ei ole mitään parasta laatua. Ehkä kuitenkin parempia kuin se meidän ensimmäisten agikisojen pätkä! :) Siinä näkyy vaan hahmoja! 

Huomenna tokoillaan, ylihuomenna tokoillaan ja agiliidellään, torstaina treffataan sukulaisia ja loppuviikko ehkä vaan ollaan. Pihatunnaria unohtamatta. Lauantaina olen omissa kisoissa töissä, mutta en kisaa. Pidin lupaukseni tässä asiassa. ;)