Tosiaan ajatustasolla ilmoittauduin jo yksiin agilitykisoihinkin. Mut vaan ja ainoastaan ajatustasolla. ;) Ei vaan tarkoitus oli ihan tosissaan kevään jäljiltä käydä koittamassa mihin tämä treenaus on johtanut, mutta jotenkin ihmeessä oon saanut ylibuukattua kalenterini täysin. Näyttäis siltä, että ehkä marraskuussa vois koittaa uutta nousua sillä saralla. Siihen saakka kuitenkin koitetaan treenailla ahkeraan ja saada paketti kasaan. Kohtalaiselta jo näyttää ja tuntuu, joten ihan luottavaisella mielellä ollaan liikkeellä. 

Ensinnäkin meidän huippuhyvä uus agilityryhmä on pyörähtänyt käyntiin ja saadaan nauttia tämä kausi ihan ylihyvän valmentajan opissa. Meillä kävi Ritnin kanssa mieletön tuuri (?), kun päästiin mukaan ryhmään, jossa treeniaikaa on normaalia enemmän ja ryhmä koostuu tavoitteellisista treenaajista. Ja nyt ei puhuta mistään hippotason kisaajista, vaan maajoukkueen edustajista aina valmentajaa myöden. Meidän taso on hippotasoa muiden rinnalla, mutta kovasti pistetään tossua toisen eteen ja töitä tehdään, jotta omatkin meriitit oisi joskus ääneenluettavissa. 

Ensimmäinen treeni meni kuitenkin kohtuu kivasti. Kotiin tultiin hyvillä fiiliksillä ja tuntui siltä, että kyllä me täältä vielä noustaan. Uskokaa pois! ;) Vaatii vielä ripakopallisen itseluottamusta mulle ja tasaista virheetöntä ohjausta. Edistystä on tapahtunut, sillä nyt jo ymmärrän tekeväni väärin, enkä ainoastana ihmettele että "Miten helvetissä se nyt tuonne meni?!" :) Nykyään ymmärrän senkin, että 99% virheistä johtuu musta. Tuo rallipää ei kestä toistaiseksi mitään virheitä omassa ohjauksessani. Ehkä sekin aika koittaa kun pystyn alkaa siedättämään sitä niihin...

Lauantaina käytiin hallilla tekemässä pieni ratatreeni, joka oli alun hyppy-muuri-putkiansan jälkeen ykkösluokan tasoa. Ajatus oli ohjata jokainen este kerrallaan ja yrittää välttää keulimista. Pitäisi pystyä hallitsemaan tilanne, eikä lähteä mukaan sellaseen vouhotukseen, joka yleensä noilla helpoilla radoilla syntyy. Rata meni kivasti, joskin kulki taas täysiä. Eikai tunne muuta vaihdetta. Yksi rima tuli alas. Sellanen kulma, jonka tiedostan olevan meille (=mulle) vaikea. Tarvii treenata se kuntoon heti. 

Sunnuntaina tehtiin pimeitä putkikulmia. Kiva ja tehokas treeni, ja Juhan kanssa kuvattiin kummankin tekemisiä. Tais siinä syntyä jokin teoriakin, jonka mukaan ajattelin nyt torstain treeneissä koittaa tehdä. Katotaan toimiiko teoria vielä torstaina, vai oliko vaan sattumaa. Ritni oli hyvällä tuulella ja kulki kivasti ja siististi. Loppuillasta pääsi vielä pentukurssille näyttämään yhden lelun ja kahden lelun leikkiä. Oli ihan elementissään kun sai saalistaa hulluna. Viisi reikää tuli tuosta esityksestä vasempaan käteen. Jälleen kävi mielessä mun vanhentunut jäykkäkouristus...

Tänään tehtiin pitkästä aikaa tokoa. Käytiin tuossa meidän alakentällä rakentamassa ruutu ja zeta. Alkuun sai istua sillä aikaa kun vein merkkejä ja ruudun nauhoja. Kivasti istui, mutta ei ole vielä mitenkään varma liike tuolle. Vaatii vahvistamista vielä paljon. 

Seuraavana ruutua. Merkki oli hyvä, samoi itse ruutu. Mun naksutin oli hetkellisesti kadoksissa, joten en saanut merkkailtua sen paikkaa tarkemmin, mutta kivasti sijottui silti. Tein kummastakin suunnasta, enkä eroa tällä kertaa huomannut. Tuokin on musta vähän toisaikaista. Välillä toinen puoli on parempi ja joskus ei eroa huomaa ollenkaan. Tänään oli jälkimmäinen versio tarjolla. 

Ruudun perään tehtiin ohjattua. Mutta miten taitava pieni tokohiiri! Tein kummatkin suunnat peräkäin ilman välivientejä. Mietin siinä samalla kun toiselle kapulalle lähetin, että mahtaakohan se edes muistaa sen olemassaoloa, mutta hienosti vaan napsi menemään! Alkaa olla paketissa tuokin liike! 

Zetan tein kisamaisesti ja nyt vähän hitaammalla temmolla kuin normaalisti. Oli hyvä. Olen saanut sen seuraamisen hitaan osuuden muutenkin hyväksi, joten toimii myös tuossa hyvin. Tai on oikestaan normaalin ja hitaan käynnin välimalli. ;) Nyt se pystyy ajattelemaan jokaisen jäävän käskyn, eikä ainoastaan kaahota mun singerin lailla tikkaavien jalkojen vieressä. Emmä yhtään ihmettele, ettei siinä kyydissä aina ihan ehdi ajatella. :) 

Loppuun tein pidemmän pätkän seuruuta. Hidas oli täydellinen, samoin normaali ja juoksussakin pysyi ravissa. Voi olla, että tähän vaikutti se, että tein seuruun viimeisenä. Kontakti oli tasainen eikä tiputtanu tai nykinyt mihinkään suuntaan. Tuntui kovin helpolta. Juoksun täyskäännös oli hyvä ja samoin hitaan. Ei edes yrittänyt laskea persusta käännöksen jälkeen maahan. 

Nyt kun oikeen mietin, niin meillä taitaa olla ainoastaan se paikalla istuminen, johon en vielä parhaillaan täysin luota. Muuten alkaa paketti olla kyllä kasassa EVL:n korkkausta varten. Ja sitte lopppuun kaino tiedustelu. Mihin ihmeen näyttelyyn tuo not very typical bordercollie kannattaa viedä? Ideoita? ;)

Ps. Salla on kuvannut taas vähän kännykkäkameralla. ;)