Saako valittaa, että on tuskasen kuuma eikä juurikaan mitään pysty tekemään. Ei edes terassilla istumaan kun tuntuu että tukahtuu. Tähän meidän mäkeen paistaa aurinko koko päivän ja mulla on sellanen kutina, että kasvit tekee kohta kuolemaa vaikka niitä kuinka kastelen. Nurmikkokin on osittain ruskea. Se vasta masennuksen aiheuttaakin! :) Niin monta yötöntä yötä on sen kanssa tullu vietettyä. Paska. No mutta aika pieniä juttuja kuitenkin tässä elämässä. ;)

Ritni kävi paimentamassa tiistaina ja tassut kesti tossujen sisässä kivasti. Kotona suihkuttelin niitä ja pääsin leikkaamaan isoista anturoista valtavat kappalat pois. Hän hankki siis itselleen uudet kengät syksyä varten! Näppärää ja edullista! 

Paimennuskisojen ilmo on siinä pisteessä, että ollaan varasijalla. Katotaan päästäänkö vaiko ei. Jos ei, niin seuraavalla kerralla sitte. Yhteen aikaisempaan ois mahduttu, mutta sillon on treenitauko juuri ennen, ja se kestää kolme viikkoa. Ei hyvä. Meillä on nyt viikottainen vakkaripaikka vuoden loppuun buukattuna. Sen lisäksi meillä on mahdollisuus käydä toinen kerta viikossa satunnaisin välein, eli aina kun aikataulut antavat myöden. Viimeistään ens kesänä sen pitäis tolla treenimäärällä olla ihan kohtuu hyvässä vaiheessa. 

Pihatokoa tein torstaina. Zeta oli aiheena ja lähinnä jäävät. Tein ilman kulmamerkkejä. Istuminen ja seisomin on jees, mutta maahanmenossa oli niin kiinni jalassa ettei meinannut pudota. Piti vähän muistutella, jonka jälken ok. Ritnin paikka sivulla on niin vahva, että sen on ollut kovin vaikee ymmärtää sitä, että kierrän sen ympäri. Etupalkalla vahvistin ja se toimi hyvin. Pysähty napakasti eikä liikauta mitään tassua mun siirtymisien aikana. Sitte pitää pohtia vähän noita vihjesanoja. Nythän ne on ollut jäävissä tolla aika vahvat ja niistä pitää myöskin luopua tässä zetassa. Vaatii pientä muutosta toimintaan...

Kaukot pelittää nyt myös hyvin. Vaihdot on sarjana tosi hyvät ja olen tehnyt nyt taas lähinnä vaan ensimmäistä nousua superpalkalla erillaisista matkoista. Musta se sopii Ritnille hyvin. Perusosaaminen ja tekniikka on vaihdoissa kunnossa ja ensimmäinen nousu on se ratkaiseva. Jos jäätyy niin se on yleensä tässä. Jatkamme tällä. :)

Torstaina agitreenit. Päivällä oisin päässy paimentaan, mutta en jaksanut ajaa. Mietin myös miten tassut kestää kahdet treenit, joten päätin sitte jättää ne välistä. Agilityt paineltiin menemään ilman tossuja ekaa kertaan yli viikkoon. Ehjänä kotiin! Loistavaa! Muitakaan onnettomuuksia ei sattunut, jos parii reikää mun kädessä ei oteta huomioon. Perusjuttuja.

Rit meni ihan ok, mutta oli kohtuu kuumana. Liian kuumana. Kuumeni lisää musta ja hallissa olevista muista häiriöistä. Tarkoitus oli tehdä yksi hyppyrata, mutta melko alussa oli pari putkiansaa, jotka koitui meidän treenauksen kohteeksi. Mentiin jokaiseen ansaa ja useampaan kertaan. Masentavaa... Ritnihän ei oo mitenkään herkkis mun käskyille muuta kuin riman päällä. Se ei anna mitään anteeksi milloinkaan ja jos miettii mun reaktionopeutta niin voidaan vaan miettiä, että kuinka myöhässä sitä ihminen sitte voikaan olla! :) Mähän olen itse päättänyt mielessäni, että se ei irtoa esteille vaan vaatii mun tukea, mutta taas joudun pyörtämään tän päätelmän. Sehän on tosi itsenäinen ja lähtee lukemaan rataa heti jos ohjaus on vähänkin myöhässä. Kyllä mä toisinaan aattelen, että miltähän tuntuis ohjata koiraa joka antaa edes vähän armoa ja kääntyy esim pelkästään vastakäden näyttämisestä... Hohhoijaa, kylläpä tässä onkin vielä matkaa taivallettavana. 

Porkkana-auton matkassa. Takarengas on puhjennut.