Sen huomaa siitä, kun käy parkkiksella tokottaa, ja pienen bordercollien kynnet sanoo asfalttia ja ohutta lumikerrosta vasten, että rapsraps. Mä tyksin ihan hirvittävästi, kun ränneistä valuu vesi ja tänään Riksussa kuului jo linnun laulua. Oon tullu uskoon ja uskon, et tää on kevättä.

Käytiin siis aamupäivästä tontilla eli uudessa kodossa ja siellä oli pojat laatotellu lattioita ja seiniä koko viikon. Uskon, että takka laitetaan kasaan tällä viikolla ja seinätkin oli jo maalattu. Yläkerrassa oli katto listoineeen jo paikalla ja se alko näyttää meidän kodolta.

Koirille tulee isoiso tila, jossa ne saavat olla kun me ollaan poissa. Kodinhoitohuoneesta pääsee kylppärin kautta sellaseen oleskelutilaan (meidän pyhättö), jossa ikkunat on lattiaan saakka ja jonka saa erotettua lasiliukuovella olkkarista. Täällä saa rekut viettää aikaansa päivisin ja katella ikkunoista metsän elukoita ja elämää. Meidän ois tarkotus pitää kesäkuun alussa lomaa viikko, jolloin sais laittaa pihaa ja maalata ulkoa. Loppu kesälomasta pidetään heinäkuun lopussa. Niin ja tossa pääsiäisenä vietetään viikko Levillä kera koirien. Kiva päästä laskemaan, kun on jo hyvät kelit. Ja tottahan mä odotan, et saan ulkoiluttaa mun uutta kameraa siellä keväthangilla!

Tässä alla on nyt joskus joulukuussa otettu kuva, eli silloin kun pystytys taidettiin tehdä Aikast vanha siis. Toivottavasti jotain selvää saa, vaikka laatu on vähän heikko. 

Ai niin! Päivän kohokohta oli se, että löysin Riksun Prismasta muovikartioita tokon merkeiksi. Siis ruutuun ja merkkiin ja pysäytyksiin. Ruhtinaaliset 3,95 eur/ 4 kpl.

Mika kysy multa eilen, et eikö ton koiran tarvitse koskaan levätä. Hänen kysymys oli musta enemmän uteliaisuutta, kun arvostelemista. Noh, sen kanssa on siis tällä viikolla tehty joka päivä jotain. Tokikaan en luokittele hirvittävän raskaaksi jutuksi näitä päivittäin tapahtuvia muutaman minuutin tokohetkiä, jotka voi luettaessakin kuulostaa joltain isommalta treeniltä.

Tänään kuitenkin käväsin kuorosodan päätteeksi ennen lenkkiä ottamassa muutaman jutun parkkiksella. Olihan meillä noi uudet kartiot ja kaikki.  Tein seuraamista  heti alkuun ja tuntu erillaiselta. Odotti selkeesti palloa, eikä syttynyt pullista niin paljoa. Kyttäs mua ja odotti jotain suurta tapahtuvan. Perjantain Riitan treenien pohjalta olin ajatellut, etten sille lelua enää siihen ottaisi, mutta muutaman hetken pohdittuani, muistin Riitan sanat. "Jos tämän koiran kanssa käyttää palkkana lelua, sen tulee olla piilossa taskussa, koska se on täysin silmäkoira." Laitoin pallon liivin taskuun siten, että se oli etutaskussa, mutta työnnettynä sivusaumaa kohden. TADAA!! Kontakti täydellinen, ei minkäänlaista edistämistä kuten kainalopalkalla, ei sivuaskeleita, vaan tiivistä seuraamista käden liikkeestä riippumatta. Etenin nyt kohtuu hiljaa, jotta en saanut tehtyä virheitä. Koitin pari käännöstä, sekä ympyröitä ja toimi täydellisesti.  Palkka pitää tulla maltillisesti taskusta, housun sivusauman reunaa pitkin. Ei yhtään nostattavasti  ja ainoastaan täydellisestä perusasennosta. Virheitä ei saa tulla mun suunnasta yhtään. Muuten mennään mäkeen ja lujaa!

Merkki oli hieno. Tein kolme toistoa ja viimeisen kohtuu kaukaa. Etenee hyvin, kääntyy kohtisuoraa seis-käskyllä ja on alkanut muistamaan merkki-sanan, kun antaa vihjettä. Ei olla tehty aikoihin, mutta nyt pitkän tauon jälkeen on ollu kiva huomata, että todella tietää mitä tapahtuu.

Päätin leikkiä sen kanssa näitä hauskoja harkkoja, jossa sai juosta ja leikkiä. Ruudun  tein ekalla kerralla lelulla, vieden sen ruudun takaosaan. Tokan tein ilman lelua ruudussa ja palkka lennosta ja viimeisen lelulla ruudussa. Eteni joka kerta täysillä. Ei tokikaan vielä hahmota ruudun merkkien tarkotusta, mut ehkä aikanaan sekin tulee vastaan.

Jäävissä oltiin päästy eteenpäin!! Hän yllätti mut totaalisesti. Tarkoitus oli tehdä perjantain oppien mukaan, eli takapalkka alkuun, siitä liikkeelle, käsky "seis", siitä naks ja yksi askel eteenpäin, rintamasuunta menosuuntaan. Hän pysähtyi oitis, ei odottanut mun kääntyvän häntä kohden, vaan seisoi tököttäen siellä, vaikka otin askelia viisi! Eikä tää ollut sattumaa, vaan taitoa.  Kas teimme sen pari kertaa uudestaan, vähän vaihdellen askelmääriä ja kääntymissuuntaa ja sellasta. Melko taitavaa!

Muistin tossa runon, jota äiti pienenä mulle kertoi. Ritni on syntynyt lauantaina ja minä torstaina. Luotetaan tähän runoon! Tässä on meidän tulevaisuuden avaimet!!! heheh

Se joka syntyy maannataina,

on kaunis aina.

Katsohan, katsohan 

tiistailasta niin sulokasta!

Keskiviikon lapsella on iloa vasta!

Torstain lapsella siivet kantaa.

Perjantailapsi rakastaa ja antaa,

lauantailapsi saa puuhata aina,

vaan se joka syntyy sunnuntaina

on hyvä ja kaunis ja huoleton aina.