Varoituksen sana. Seuraavassa tekstistä tulee käymään ilmi, miten hieno ruskea bordercollie meillä on. Seken ei kestä, sulkekoot silmänsä. 
Niin lähellä oli meinaan nollat viikonlopun kisoista. Vitsit sentään! Oli kyllä niin vau menopeli ettei tottakaan! Muutama oma moka, jotka koitui meidän kohtaloksi. Toisaalta meidän kokemus pitkiltä radoilta on aika vähästä ja nyt siitä huomaa jo, että alkaa yhteinen rytmi löytymään. Myöskin positiivista on se, että itse en joka kerta tee enää niitä samoja mokia. Kehitystä tapahtuu siis täälläkin päässä! Videoita ei valitettavasti ole, koska en saanut ketään mukaan kuvaamaan. Vähän himottaisi ostaa oikea videokamera, mutta saapi nyt nähdä raaskinko investoida.
Tässä linkki ensimmäisen radan piirrokseen. Rata oli musta todella helppo jos vertaa päivän muihin ratoihin. Muuten ei moitittavaa radasta, mutta kolmosesteeltä lähti hakemaan muuria, mutta sain käännettyä pois. Kevyttä kurvia oli havaittavissa, mutta kääntyi. Tuloksena HYL, sillä sain sen tokavikan hypyn jälkeen tuohon putkeen, vaikka juoksin ulkokautta. Oliskohan "menemene"-käskyllä ollut osuutta asiaan?! Öööö... ehkä. Meillä se tarkoittaa putkea. Loistavaa Salla!
Tässä linkki toisen radan piirrokseen. Rata oli vaikea. Siis todella vaikea. Kuvassa mittasuhteet on erillaiset mitä todellisuudessa oli. Kolmas hyppy oli hurjan lähellä puomia ja koira näki lähdöstä suoraan puomin alun. Tuomari sanoi itsekin kahviossa, että tuli sitte tehtyä pikkasen vaativa rata näin ykkösille. JEP! Rataantutustumisesa musta tuntui etten saanut selvää kuvaa koko radasta. Lähdin jokaisella radalla kuudentena, joten hirveesti en ehtinyt pahoja paikkoja tsekkailemaan. Alun tiesin meille olevan vaikea, sillä puomi on Ritnille se juttu. Itse suoritus oli ehkä Ritnin parhaimpia ratoja ikinä, vaikka HYL saatiin aikaiseksi sillä kolmannella esteellä. Sain vekattua sitä niin, että se teki hypyn takaakiertona. HÖH! Leikkasin nelosen takaa ja luukutettiin menemään. Päätin testata sen taitoja ja se oikeesti laitto parastaan. Ratapiirroksesta ei ehkä käy myöskään ilmi keppien todella vaikea avokulma. Lähetin sen putkelta suoraan kepeille ja se syöksy taitavasti sisään ja kepitti kiihkeesti menemään. Leijeröin myöskin putken puomia suoritettaessa ja kontaktit oli hienot. Niin taitava pikkukoira! Vieläkin ihan silmät vetistyy sen menosta. 
Muuten rata oli siis täysin puhdas ja todella taitavasti suoritettu kokonaisuus.
Tässä linkki kolmannen radan piirrokseen . Ei niin vaikea kuin edellinen, mutta haasteellisia paikkoja oli. Vain muutama nolla koko radata. Ritnille kymppi. Suurimmat virheet tapahtui pituudelta keinulle mentäessä ja tämä samainen paikka koitui myös meidän kohtaloksi. Sain valutettua Ritnin lähes puomille ja keinun suorituslinja ylittyi, joten siitä vitonen. Loppu meni hienosti. Mitä nyt valui myös kymppihypyllä aika pitkälle. Mistä sitten tuli se kymppi?? No Aa:n alastulokontaktilta!!!! 
En meinannut päästä yli tästä asiasta millään. Ritnin bravuuri on kontaktit. Se ei ole tehnyt ikinä elämässään kontaktivirhettä eikä myöskään osaa tulla alas sieltä muuten kuin oikeaoppisesti. Sen kyllä tein, että vedätin sitä oikeen kunnolla, huusin koske- tule! kun näin sen iskevän jalat tarpeeksi alas. Oiskohan Henkka ollut vähän liian hidas... veikkaan niin. Näillä valuumisilla ja liukumisilla sen aika oli sekunnin huonompi kuin voittajan. Meni lujaa. 
Sydäntä lämmitti myös ton viimeisen radan jälkeen se, että sain kuulla yleisöstä kokeneilta harrastajilta miten timanttinen pieni eläin mulla on. Miten se tekee ihailtavalla draivilla töitä, miten sillä on taivaalliset kontaktit, mutta silti sillä on tarkkutta riittävästi. Sillä on potentiaalia vaikka minne ja me halutaan menestyä yhdessä.
Tässäpä oli taas viikonlopun kisakertomusta kerrakseen. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, että voi rehellisesti toivoa niitä nollia pikkuhiljaa tulevan. Kisaaminen tekee hyvä ja ainakin mun omia ajatuksia on se selventänyt paljon. Nyt voin jo sanoa, että luotan tohon koiraan joissain tilanteissa paljon. Se on hieno tunne.
Unohdin kokonaan kertoa, että käytiin torstaina Piiralla Halikossa. Olin varautunut saamaan paskimman koiranomistajan palkinnon tänä vuonna, mutta näin ei käynytkään. Ritni oli kiero, eli mun omat aavistukset ei ollut turhia. Saatiin suoristettua sitä, mutta ilmeisesti se on saanut tällin joskus vuosi sitten. Aloin tuossa miettimään, että se oli niitä aikoja kun se alkoi hyppäämäänkin huonommin, mutta silti siitä ei kukaan muu löytänyt mitään ihmeellistä. Enkä mä näin osaa sanoa mitään tiettyä tapaturmaa, koska sehän koheltaa alvariinsa jotain.
Yhden nikaman välissä oli lukko ja saatiin sekin auki. Leena kertoi Ritnin olevan sen verran nuori koira, että nyt kun on vuoden liikkunut lyhyellä laukalla ja ns väärin, on sen todella vaikea alkaa kulkemaan pitkällä ravilla, vaikka selkä olisikin taas kunnossa. Aletaan nyt käymään Hyvinkäällä uimassa ja vesikävelymatolla. Pitkät ravilenkit remmissä tuli myös ohjelmistoon ja niitä on jo alettu toteuttamaan. Huhtikuussa tehdään uusintavisiitti ja katsotaan onko pysynyt suorassa.
Oli kyllä muutenkin kovin antoisa reissu. Sai vahvistusta siitä, että oikein olen tehnyt ison osan asioista ja kinnittänyt huomiota oikeisiin asioihin. Leena sanoi, että Ritnillä on hermorakenne kohdillaan ja että sen kipukynnys on todella korkea. Sitä käsiteltiin sen verran rajusti, että häntä nousi kaarelle, silmät painui tiukkaan kiinni ja etujalka nousi kieroksi kohti kattoa. Hirvittävän säälittävää, mutta samalla hienoa että nyt kaikki on kunnossa.
Musta Leenalla oli hieno teoria (?) tästä kaikesta ylikiehumisesta mitä näillä tämänrotuisilla usein näkee. Esimerkiksi Ritnin kohdalla hän sanoi, että se on ollut sen verran jumissa, lukossa ja kierossa, että se nostaa kierroksia saadakseen adrenaliinin pintaan ja samalla saa kivun joka esim hypyistä syntyy niin piiloon. Sillä on niin palava halu tehdä töitä, että kätkee kivut tuon kiehumisen alle.
Hauskaa on nyt seurata, että muuttuuko sen käytös jollain tasolla näiden hoitojen ja liikuntamuutosten jälkeen. Toivotaantoivotaan!
Mukavaa viikkoa kaikille!
Kommentit