sunnuntai, 22. tammikuu 2012

Olemme muuttaneet!!

Päivitämme kuulumisia tässä osoitteessa: 

http://ritnin.blogspot.com/

Tervetuloa! :)

lauantai, 14. tammikuu 2012

Reissukuulumisia

"Ei mikään jännittävä tunnu paljon miltään kun sitä ei voi jakaa kenenkään kanssa. Kahdestaan on paljon Miellyttävämpää. " Näin sanoo Nalle Puh, ja se jos joku on oikeassa! 

Meillä oli ihan hirmusen mukava Eckerön reissu. Matka meni kivasti, kelit suosi, mutta tulokset ei niinkään. Hyllyä tuli ja yks kymppi. Omia ohjausvirheitä, joten hyvin ansaittuja tuloksia siis. Pari rataa kolmesta oli kokonaisuutena ihan ok ja pysyi kasassa. Halli on puitteiden osalta mitä mainioin kisapaikka. Siellä tulee helposti vietettyä koko päivä ja seurattua muiden ratoja. Toisella radalla oli käytössä ainoastaan käsiaika, joten se aiheutti muutaman kysymysmerkin kun tuloksia seurattiin. Muutama koirakko nähtiin myös uusivan radan ilmeisesti näiden aikaongelmien vuoksi. Ahvenanmaa muuten on näin talvisaikaan hyvinkin hiljainen, eikä siellä tainnut illalla olla yhtä ravintolaa lukuunottamatta muita edes auki. Aikaisemmista vuosista ollaan jotain opittu ja varattiin pöytä sieltä etukäteen kummallekin illalle. 

Tässä alla on video lauantain toisesta radasta, joka hyllytettiin takakulman hypyllä. Iski täydellinen jäätyminen ja paniikki kun Ritni vilkaisi renkaan jälkeen puomia ja meillä oli siisti nolla alla. Niin ansaittu hylky mulle huonosta ja epäreilusta ohjaamisesta. Tässä videossa huomaa myös tuon Ritnin herkkyyden mun ohjaukselle. Huonosta roikkovalssista puomin jälkeen rokottaa heti ja jostain mun askeleesta lukee ilmeisesti myös sen viimeisen putkenkin väärin. Kuulolla se on silti ja odottaa ohjeita, eikä lähde ampumaan suunapäänä. Kulkee vaan välillä vähän turhan liukkaasti suhteessa mun savumerkkeihin... Melko haastavaa. 

Viikolla ollaan tehty tokoa, paimennettu pari kertaa, agiliidetty ja käyty vetovaljailla lenkillä umpihangessa. Meillä on siis hirveesti lunta! Joka ilta saa tehdä lumihommia ja aamulla tilanne on jälleen ihan toivoton. Mistä tää kaikki lumi tänne sataa?! 

Tokon osalta on tehty tunnaria, kaukoja ja ohjattua. Ei oikeen muuta. Vaikuttaa nyt ihan kivalta liikkeet kokonaisuudessaan, joten en koe tarvetta hinkata niitä. Saatan korkeintaan saada ne huonommaksi. Tunnaria tein ehkä viis toistoa tuossa autokatoksessa suojassa suurimmalta tuulelta ja hienosti pelaa. Tein ympyrää ja kymmenen kapulan suoraa. Nyt tein vielä treenin alkuun tämän, joten kierroksetkin oli sopivan korkeat ja otolliset mahdollisille virheille. Hyvin ja rauhassa haistelee koko rivin. Loppuun tein vielä kummatkin paikallaolot reippaan minuutin mittaisina. 

Paimennuksessa tehtiin häkitystä ja häkin sisässä olevien lampaiden ja ulkopuolisen lauman väliintuloa. Helposti selitetty. ;) Ulkopuolinen lauma liimautuu kovasti kiinni toiseen ja pyörii pyöröhäkin ympärillä ja on todella haastavaa erottaa niitä toisistaan. Siitä taitaa olla kuukauden verran aikaa kun viimeksi tätä tehtiin ja silloin menetin hermot täysin kun en meinannut onnistua. Jotain ollaan siitäkin kerrasta opittu, sillä nyt tässä ei ollut pienintäkään ongelmaa! Teki teknisesti muutenkin hienosti hommia. 

Jos aglitytreeneistä olisi kuvamateriaalia torstailta tarjolla, niin julkaisisin sen mielummin kuin tuon Eckerön videon. Oli meinana kerrassaan hieno menopeli! Ei rimoja, ei keulimista vaan taitavaa ja tarkkaa menoa. Tehtiin tuolta reissusta yhdestaä kolmosten radasta pätkä, joka saatiin tehtyä kolmella eri tekniikalla hienosti. Näistä treeneistä jäi kyllä kerrassaan hyvä fiilis jos vertaa tuohon Eckerön jälkeiseen pieneen masikseen..

Tänään ajeltiin jälleen Somerolle ratatreeneihin. Oltiin pellolla ja ajatuksena oli tehdä kisamainen suoritus. Tuuli oli kova ja oma ääni katosi osittain tuulen mukana. Hiki tuli siellä hangessa tarpoessa. Kovin oli opettavainen reissu jälleen kerran. Ensinnäkin lähetin koiran tolpan vasemmalta puolelta hakemaan oikean kautta. --> VIRHE. En ole koskaan ajatellut, että se koirahan periaatteessa leikkaa linjan jo tuossa lähetyksessä ja siitä tippuu pisteet. Olen aina ajatellut, että se leikkaus koskee vain siellä kaarella tapahtuvaa leikkausta. No joo.. sama asia, ymmärrän. ;)) Vaalea tukka.

Hakukaaret oli hyvät ja lähetin tolpalta. Oiskohan matkaa ollut vajaa 100 m. Ehkä. Ensimmäisessä lähetyksessä valui vähän yli, mutta toinen oli hieno ja tuontikin oikein nätti. Poispäinajo vetoa vastaan oli kompastuskivi kaikille tänään. Pari metriä eteenpäin ja taas stoppi. Otettiin toisella kierroksella kuljetusta eka pätkä ja poispäinajolla poikittainen sivu. Kulki huomattavasti paremmin. Huomasin nyt myös, että sisäflänkkien maahanmeno luistaa sellasen metrin lähes aina, joten menee vähän soutamiseksi. Vaatii ehkä kevyen kuriinpalautuksen tulevana tiistaina. Voi kirppu parkaa. Loppuun reipas tunti pentujen palluttelua. Voi hyvänenaika! Yksi yrittää väkisin viedä mun sydämen! 

lauantai, 31. joulukuu 2011

"Nyt minulla on koko vuosi!"

Taisin viime vuonna kirjoittaa vuoden tapahtumia aina kuukausittain ylös, ja ajattelin tehdä samoin tänäkin vuonna. Paljon tapahtui, osa olisi saanut jäädä tapahtumatta. Oli iloja, oli suruja. Osa tähdistä sammui, osa syttyi vasta loistamaan. Mennyttä ei saa takaisin, mutta sitä voi ajatuksissa elää uudestaan..

Tammikuussa 2011 kisattiin Ritnin ensimmäinen virallinen agilitystartti. Muistan radat edelleen ulkoa, samoin virheet ja onnistumiset. Muistan pohtineeni pitkään aloittamisen ajankohdan oikeellisuutta, mutta Eckerön matka vei mennessään. Näin jälkikäteen ajatellen, meidän aika ei todellakaan olisi ollut vielä tuolloin. 

Helmikuussa käytiin Piiralla  jälleen ja saatiin suositus uudesta uintiharrastuksesta. Käytiin Hyvinkäällä uimassa joitain kertoja ja Ritni tykkäsi. Pakkanen puri ulkona ja Mutkan ulkoilutus vaati monta kerrosta vaatetta. 

Maaliskuussa napsahti Turusta ensimmäinen nollavoitto hyppyradalta. Tuntui kivalle. Kisattiin tämän jälkeen vielä muutamia kisoja, joiden jälkeen jäätiin pitkälle treenitauolle. Palattiin loppusyksystä vasta uudelleen kisakentille. 

Huhtikuussa oltiin Levillä ja käytiin samalla reissulla myös Pallaksella ja Ruotsissa. Ainoastaan Ritni oli matkassa mukana. Piti käydä bongaamassa tunturisopuleita hienossa kevätsäässä tunturissa, mutta Mika tyypilliseen tapaansa mulkkasi johonkin sulaan ja suunniteltu reissu jäi lyhyeksi. Treenattiin ahkerasti koko kevät tokoa, mutta erityisesti mieleen jäi tunturitokot Levin huipulla päivittäin. Ilmat oli hienot ja lämpimät. 

Toukokuussa kisattiin ensimmäinen voittajan tokokoe tuloksella 267p paikkamakuun nollauksesta huolimatta. Saatiin kilpailuoikeus EVL:ään. Tästä kisasta jäi erityisen hyvä mieli. Enempää en olisi voinut tuolta koiralta edes pyytää. <3 Meidän paras kisa ikinä fiiliksen ja kaiken muunkin osalta. Ritni oli timanttinen ja yhteistyö oli parasta. Paimennettiin myös ahkerasti ja aloin pääsemään samalle aaltopituudelle tuon rämäpään kanssa. Mutkan päivien ilo tuli sadettimesta nurmikolla. Mummo oli täysissä voimissaan vielä tuolloin. 

Kesäkuussa vietettiin viikko lomaa. Käytiin hikoilemassa tokon SM-kisoissa, josta jälkipolville ei jäänyt kerrottavaa. Vietettiin juhannus mökillä uiden, saunoen ja tokoillen täydellisellä nurtsilla isolla jalkapallokentällä. Mutka sai ensimmäisen rytmihäiriön ja sitä surtiin porukalla. Vanhuus(ko) kolkutteli ovella? 

Heinäkuussa rakennettiin uutta terassia ja paimennettiin paljon. Piti tehdä päätöksiä ensimmäisten paimennuskisojen osalta, sillä ilmoittautumiset oli ovella. Päätettiin siirtää loppusyksyyn ja pysyä päätöksessä. Ritni pääsi ensimmäisiin oikeisiin töihiin paimennuskisoihin. Tolppakoiran hommat oli muutamaankin kertaan meidän ohjelmistossa kesän aikana. Kilometrejä taittui auton mittariin tuhoton määrä ja ostettiin mulle uusi pikkuauto. :)

Elokuussa vietettiin vielä neljä viikkoa lomaa. Taisin päivitysten perusteella ainoastaan paimentaa, vähän tehdä agilityä ja vielä vähemmän tokoa. Hypättiin paimennuksen osalta aimo harppaus eteenpäin ja saatiin kisakaaret sujumaan. Koin valaistumisen koko lajin suhteen ja tuntui, että koko kesä loppuu lyhyeen. Mikalla oli heinäkuun lopussa synttärit ja käytiin sen kunniaksi lentämässä Ollin kyydissä Helsingin yllä pienlentokoneella. Olipa mahtava kokemus! Kiitos Kati ja Olli! 

Syyskuussa harjoiteltiin paimennuksessa jakoja ja kahden lauman hallintaa. Käytiin agilityn epiksissä testaamassa taitoja tauon takia. Tehtiin pyörälenkkejä meiltä hiihtomajalle ja Mutka oli loistavassa kunnossa! 

Lokakuussa syntyi Tatu. Rakkaan siskon suukkosuu poika. Meidän kaikkien silmäterä. Se ainokainen. Ritni korkkasi Kirkkonummella taas agilitykisat pitkän tauon jälkeen ja nappasi voittonollan ja toiselta radalta vitosen. Olin ylpeä itsestäni ja meistä. Tuntui siltä, että tästä voi sittenkin vielä tulla jotain. 

Marraskuu. Surullisin ja synkin kuukausi ikinä. Mutka nukkui pois ja tuntui, että kaikki muutkin vaikeudet ja menetykset varjosti meidän eloa. Ei pelkästään näiden nelijalkaisten osalta, vaan muutenkin. Ritni väläytteli taitojaan ja teki keväästä saakka jatkuneen tauon jälkeen toisessakin kisassa nollan ja nousi kakkosiin. 

Joulukuussa vietettiin entistä enemmän aikaa kolmestaan. Ritnin ja Mikan välinen suhde muuttui isosti Mutkan poismenon jälkeen. Niistä tuli paljon läheisempiä. Ritnistä tuli meidän ainoa silmäterä ja sen käyttäytyminen oli myös sen mukaista. Syötiin pitkiä aamiaisia kolmistaan, jokainen omalla tuolillaan (!) ja Ritni oli mukana kaikkialla. Töissä, kaupassa, kylässä ja missä vaan. Treenattiin paljon tokoa ja käytiin paimentamassa sisähallissa. Ritnillä oli EVL:n liikkeet kasassa ja yritettiin löytää meille kisapaikkaa.

Vaikka paljon hienoja asioita on liittynyt tähänkin vuoteen, on päälimmäisenä mielessä valitettavasti ne surullisimmat tapahtumat ja asiat. Tiedän Mutkan eläneen hienon ja pitkän elämän, mutta mitkään viisaat sanat eivät vähennä sitä surua ja ikävää, jota edelleen tunnen. Eikä tarvitsekaan. 

Enkelikoirat.

torstai, 29. joulukuu 2011

"Mene leikkimään pieni ötökkä, leiki niin paljon kuin saat leikkiä!" (Muumipeikko)

Pieni ötökkä sai tänään Sällin leikkikaverikseen. Jouluaika on ollut meille luksusta, sillä vieraita on käynyt paljon ja tämä ruskea sielunvelikin oikeen kahteen otteeseen. Tämä "pariskunta" on ollut aika pitkään erossa pitkän välimatkan takia ja Ritnillä oli alkuun taas kova tarve laittaa tämä nuori herra ruotuun. Jos herrasmiehen korvat pysyy pystyssä, eikä niitä aseteta pään päälle ristiin liehittelyasentoon, niin yhteinen rytmi löytyy välittömästi. Hauskaa on kuitenkin nähdä, miten yhteinen sävel löytyy aina ja samalle aaltopituudelle päästään äkkiä. 

Tukka takana elämä edessä. Kesä 2010.

Ritni sai hierontareissulla tuomion turvonneesta keskivartalosta. Otimme kopin tästä ja myönsimme asian pienen nikottelun jälkeen. Sanotaanko näin, että olemme herkutelleet suruun. ;) Eikai sentään. Mutkan poismenon jälkeen treenimäärä varsinkin tokon osalta on lisääntynyt huimasti ja uskon, että tällä on iso vaikutus asiaan. Vaikka palkkaus tapahtuukin pääosin lelulla, niin kyllähän vaihdan joka kerta pallon namiin, koska tokokoira ei muuten pallosta irrota. Tämän päivän treeneissä sai siis kaksi nakkia. Taitaa tulla siis niistä ja aamuisesta pikkusormen paksuisesta kierretikusta. Näin uskon. Vähennämme määrää ja pienennämme paloja. Treenimäärää ei tiputeta. ;)

Eilen tehtiin ennen 7km vakkari-iltalenkkiä tokot alakentällä. Joku paukutteli muuten viereisellä kadulla jo jotain pommeja, mutta sepä ei meidän menoa haitannut! Meidät tullaan näkemään samalla kentällä uuden vuoden aattona klo 00.00 tokoilemassa. Häiriötreeniä ihmisille, jotka vihaa pakkojuhlintaa! Sen voin luvata! 

Alkuun seuruu, joka oli hitaan käynnin osalta rumaa, mutta muuten ok. Mika oli mukana ja kysyi "kuuluuko tuon takapään käydä vähän alempana tuossa hitaassa askelluksessa, kun astut vasemmalla jalalla maahan?" - Ei kuulu. En jaksanut liiemmin jäädä asiaa veivaamaan, mutta loppuun sain ihan hyvän pätkän taas onnistumaan ja palkattua siitä. 

Kaukot pitkästä matkasta hyvät, samoin lyhyeltä tekniikka. Zetan tein kisamaisesti ja oli hyvä. Vaihdot maahan, seiso, istu. Loppuun luoksetuloa kierrosta. Suoraa ja stoppien kera. 

Tänään tein Reinen liikkuroimana alkuun ohjatun. Kentällä on vain kaksi lamppua, joten oli aika hämärää ja kapulat näkyi huonosti. Kyttäsi kovasti liikkuria taas. Kontaktin jälkeen lähetin merkille. Ihan ok merkki, mutta ajatus oli jo kapuloilla. Toistin uudestaan merkki, vaikka olikin jo siellä. Korjasi ja palkkasin tästä. Ehkä vähän huono palkkauskohta, koska ajatus ja paino oli jo kapulan suunnalla. Tehtiin muutamia toistoja ja saatiin aikaan muutama vähän jähmeämpi merkki. Laukalla menee kyllä ja ihan ok vauhtia, mutta se ilme on niin kapuloissa. Se ärsyttää ja siitä en pidä. Yhden merkin jälkeen päästin noutamaan ja sen jälkeen loppumerkit oli hyviä. Sai kai purettua itsensä vihdoin ja nollattua. Ehkä.

Tämän jälkeen ruutu. Merkki hyvä, samoin itse ruutu. Tämä tuntuu nyt liikkeenä jo tosi varmalta. Ei ahdista mua millään tavalla. Tehtiin muutamia yksittäisiä merkkejä kun mietittiin, että onko se liian tiiviisti siinä merkillä. Satunnaisesti saa polkaistua sen merkin vauhdissa kumoon ja välillä menee niin lähelle, että asettaa rinnan lähes siihen kiinni. Nyt teki kyllä ihan hyviä merkkejä kun niitä testailtiin. 

Loppuun taas zeta. En keksinyt muutakaan treenattavaa kun mietin. :) Tein muutamia jäävien kiertoja. Seisomisessa se on hassu. Sitä ottaa koko juttu ilmeisesti aivoon sen verran paljon, että mun kiertäessä sen taakse oikealta puolelta, se kääntää pään jo siihen suuntaan mistä tulen. Se myös jähmettyy niin outoihin ja epäloogisiin asentoihin ettei tosikaan. Ei korjaa kyllä mitään jalkaa. Itse liikkeessä seisominen on paljon rennompi, eikä tee samanlaista jähmettymistä kuin noissa yksittäisissä. Huvittava tapaus. 

maanantai, 26. joulukuu 2011

Jouluterveiset!

Joulut on vietetty ja tänään ensimmäiset sapuskansulatustreenit takana. Riva-Räppääjä oli kovin kivalla tuulella. Itsellä oli pientä käynnistymisongelmaa yhden hypyn kanssa. Mä kyllä tiedän mitä mun pitää treenata. Just sitä. Kontaktit pelitti hyvin ja sain palkattua oikeasta. Kesti hienosti kovan vedätyksen puomilla ja pitkät ohijuoksut. Vähän on tullut viimeaikoina vapautettua sitä ilmeisesti pään kääntämisellä, joten pieni muistutus oli hyvästä. 

Kaksi pahansukuista koiraa nautti taas täysin rinnoin vapaudesta metsässä ja kuraojista. Mahtaakohan toi pieni kiusanteko noissa kuraojissakin olla jotenkin geeneissä? Ainakin se ihmisen ranteesta pureminen selkeesti ainakin on.. *huoh*

Avotakkakoira toivottaa valkeaa Joulua. <3

Huomenna mennään iltapäivällä meidän treeniryhmän kanssa ratsastamaan! Melko hurjaa! Suurin osa ryhmäläisistä on miehiä. Musta on hienoa, että näillä herroilla on asenne kohdallaan! Ei mitään vellihousuja siis!